Tanssahdellaan

Harjoiteltiinpa vähän koiratanssia pihalla. Ei kun nameja taskuun, MP3:n kuulokkeet korville ja menoksi. Koreografiankin sain vihdoin kunnolla alulle, kun aloin töherrellä Paintilla jotain suunnitelmaa musiikin soidessa. Näin ainakin muistan, mitä olen suunnitellut. Alku on sinällään aika simppeli, joskin pitää harjoitella uutta temppua eli jalkojen välissä kävelyä.

Alun suunnittelun jälkeen siirryin seuraavaan kohtaan. Tuohon keskelle tulee varmaankin muutama kohta ennen loppua. Pitää vaan muistaa huomioita esiintymisalueessa muutkin kohdat kuin mitä nyt olen tuossa käyttänyt. Loppuunkin on keksittävä jotain kivaa, vaikkei loppu olekaan ns. dramaattinen. Jotain hauskaa kuitenkin.

Lisäksi aloin opettaa kasin tekemisen jalkojen välissä. Hyppyjuttu on vähän niin ja näin, kun ei huvittaisi kyykistellä. Netta on kuitenkin aika matala tähän hommaan (isommalle koiralle olisi varmaan ongelmana jokin muu juttu), mutta katsotaan.

Tuohon kappaleeseen keksisi myös kai jotain HTM (heelwork to music)-koreografiaakin. HTM-koiratanssista en vain tiedä mitään, mutta jos joku tietää, voi valaista... Toistaiseksi keskitytään freestyleen.

Psst. Tein tänään aiemmin vähän pidemmän postauksen http://nettastage.blogspot.fi/2012/09/if-you-dont-have-sheltie-you-only-have.html

If you don't have a sheltie, you only have a dog

Tänään oltiin tosiaan PoKS pyrähdyksessä, mediluokassa. Oman vuoron koitettua hölkkäsin kohti maalilinjaa odottelemaan Nettaa. Viehekin oli, muttei Netta sitä tainnut huomata... Eikä se aluksi tajunnut, että voisi lähteä. Piti sitten kutsua ja vinguttaa lelua, välissä se kävi aidan luona ja tuli hirveää kyytiä luokseni. Ei sijoituttu ja aikaa en tiedä, koska ei jaksettu jäädä katsomaan. Olipa kuitenkin kiva, että oli vähän erilainen tapahtuma vaihteeksi.

Sitten otsikkoon. Pätkään, joka on minun shelttikassissani ja Petsiessä on tuon niminen yhteisökin. Jos sinulla ei ole shelttiä, sinulla on vain koira. Ei, en ota sitä niinkään tosissani. En inhoa muita koiria ja vain yksi meillä viidestä olleesta koirasta on sheltti.

Tavallaan mietin, voinko sanoa löytäneeni niin sanotun oman rotuni, vaikken sen parissa ole aikaa reilua kahta vuotta pidempään viettänyt (ellei lasketa aikaa, jolloin sheltteihin ihastuin). Ainahan voi tulla joku yhtä ihana tai ihanampikin rotu.

Jokin sheltissä vain tekee siitä oman ihanan rotunsa, kuten varmasti jokainen oman rotunsa kohdalla sanoo. Joku toinen voi inhota shelttejä. Mitä enemmän rodusta tulee uutta tietoa, sitä mielenkiintoisemmaksi rotukin käy. Myönnän, etten todellakaan tiedä shelteistä läheskään niin paljoa kuin jotkut enkä huomaa esimerkiksi rotumääritelmään verratessa niin paljoa virheitä, kuin muut. Huomaan koon yms. mutta moni muu asia jää huomaamatta, ehkä siksi kun ei ole niin paljoa tietoa ja toisaalta näyttelytkään eivät ole niin tuttuja kuin monille muille.

Mutta mikä sheltistä sitten tekee juuri sen tietyn rodun? Alkuun ihastuin sheltin ulkonäköön. Mikä hurmaava, kaunis pieni koira (ja neljätoistavuotiaana tietysti piti väittää, että haluan sheltin vain sen luonteen takia ja ulkonäkö on toissijainen juttu...).

Lueskelin sheltin luonteesta ja se vaikutti mitä sopivammalta. Älykäs, helposti oppivainen ynnä muuta sellaista. Sopiva koira minulle ensimmäiseksi koiraksi.

Toki ulkonäkö ei ikinä saa olla se tärkein juttu, mutta ainakaan minä en voi kiistää, etteikö sillä olisi vaikutusta. Tuskin ottaisin omaa silmääni miellyttämätöntä koiraa, vaikka sen luonne olisi millainen. Enkä myöskään ottaisi todella kaunista koiraa, jos sen luonne yms. ei olisi sopiva. On söpöjä ja kauniita rotuja, jotka eivät silti minulle sopisi jollain tapaa. Mutta ulkonäkö aiheuttaa kiinnostumisen rodun koirien luonteisiin ja muihin ominaisuuksiin. Esimerkiksi en olisi koskaan osannut haaveilla, että olisipa minulla pieni, oppivainen, älykäs ja kaikkea sellaista oleva paimenkoira. Toiveita en osaa asettaa, ellen tiedä eri rotujen käyttötarkoituksista.

Rotu vain voi viedä mukanaan. Kun sheltin hankinnassa oli mutka matkassa, äitini ehdotti pumia ja mietin pitkäkarvaista collieta. Totesin kuitenkin haluavani sheltin, kun siitä olin haaveillut ja tarvikkeitakin olin ostanut. Varmasti pumi tai collie olisi ollut ihana koira, mutta olen iloinen siitä, että minulla on Netta.

En vain ole vielä sheltin lisäksi törmännyt kovinkaan useaan rotuun, joka menisi kategoriaan tällainen-koira-minulle-tulee-joskus-tulevaisuudessa. Ehkä enemmän on sellaisia, jotka eivät syystä tai toisesta minulle sopisi. Collieista sileäkarvainen collie miellyttää silmääni pitkäkarvaista enemmän. Jokin nahkoissa vain tekee niistä niin upeita, soopelista tykkään niissä väreistä eniten. Ei pehkossakaan sinällään mitään vikaa olisi. Toisaalta pinat, kuten Miru, ovat sopivia "välimuotoja". Vähän enemmän turkkia kuin Mirulle, siinä olisi minua miellyttävä collie.

Shelteissä monikin väri miellyttää silmääni, mustavalkoinen tällä hetkellä ehkä vähiten. Blue merle on ainakin suosikkiväini ja soopeleissa tykkään Netan värisistä, vähemmän taas haaleanvärisistä soopeleista. Mielipiteet toki muuttuvat ja merlehaaveen rinnalle on noussut haave tricolour-värisestä sheltistä.

Turkki taas.. Netta on vähäturkkinen, mutta se miellyttää silmääni aivan omalla tavallaan. Kohtuus kaikessa, ehkä enemmän turkkia kuin Netalla olisi parempi, mutta toisaalta ei liikaakaan. Liika on liikaa, mutta turkkirotuhan tämäkin on.

Sheltin koko taas sitten. Netta on reippaasti yli ihannekorkeuden, joka nartuilla olisi 36 cm ja uroksilla 38 cm, eikä yli 2,5 cm poikkeama ylös tai alas olisi toivottava. Netan kokoinen sheltti on tosin varsin kätevä, vaikka se ei näyttelykoira myöskään turkkinsa puolesta ole. Koot kuitenkin heittelevät laidasta laitaan ja pennustakin voi olla vaikeaa tietää aikuisiän kokoa.

Terveys. Silmiltään ja lonkiltaanhan sheltti kuuluu Pevisaan. Netalla on pentuna todettu CH. KoiraNettiä katsellessa tuntuu, että ripsijuttuja (trichiasis, distichiasis) on aika paljon. Kuulemma niitä ei aiemmin kirjattu ylös. Enempää en terveysasioita tässä postauksessa ala pohtia, niitä tulee välillä mietiskeltyä muutenkin.

Shelttilenkeillä on ollut hauska nähdä eri näköisiä ja eri kokoisia shelttejä, huomata luonne-eroja ja kaikkea. Netta reagoi sheltteihin ja collieihin (ainakin pitkäkarvaisiin) eri tavalla, kuin muihin koiriin. Se varmaan tunnistaa niissä jotain samaa kuin Mirussa ja itsessään. Jotain tuttua ja turvallista, ken ties.

Eipä tähän kai voi kuin todeta, että sopivan rodun olen löytänyt ja ainakin seuraava koirani sitten hamassa tulevaisuudessa tulee olemaan sheltti.

Ne, jotka ovat täältä poissa

Ehkäpä on aika palata hetkeksi menneisyyteen. Aikaan ennen kuin Netta tai Miru olivat edes syntyneet. Aikaan, jolloin Piri vielä eli ja aikaan, jolloin Susku vielä eli. Lavalta poistuneiden aikaan. Tarkoitukseni ei ole kerrata Suskun tai Pirin tarinoita, mutta jos ne kiinnostavat, Suskun tarina löytyy täältä ja Pirin tarina täältä.

Aika on se, joka parantaa haavat

niin kauan kuin kyyneleet vuotaa saavat.

Ne kuivuvat myöhemmin itsestään

ja vaihtuvat hiljaiseen ikävään

kirjoittaja tuntematon

Susku oli elämässäni ensimmäinen koira, joka kuoli. Siitä oli vaikeaa päästä yli. Musiikki ja aika kuitenkin auttoivat. Enää en osaa surra Suskua. Sen lopettamisesta on nyt jo vähän yli kuusi vuotta aikaa. Susku eli kuitenkin pitkän elämän (9.12.1990-10.9.2006) ja oli sen verran onni matkassa, että saatiin eläinlääkäri kiinni, kun Susku halvaantui.

Suskun viimeisestä päivästä muistan, että kävin samana päivänä alpakkanäyttelyssä äitini kanssa. Illalla päivä sai surullisemman käänteen, kun Susku kulki huoneeseeni Vilkku perässään ja yhtäkkiä se vain makasi lattialla eikä päässyt ylös... Oli hyvästien aika ja ilmeisesti siinä, sänkyni vieressä, Susku eli viimeiset hetkensä.

Huutaisinko jos sä täällä sittenkin oot?

--

Minä haluan tietää miksi kauan sitten sä et palannutkaan

PMMP - Lautturi

(san. Paula Vesala)

Piri. 4.4.2007-12.2.2010. Kaksi vuotta ja kymmenen kuukautta. Liian lyhyt elämä. Piri kuoli jäätyään auton alle. Piri eli lyhyen, mutta onnellisen elämän. Silti tuntuu niin väärältä, että toiset lähtevät niin nuorena.

Pirin kuolemasta pääsin jotenkin helpommin yli. Tai ehkä en vain osannut surra.. Jossain vaiheessa mietin, kielsinkö tavallaan itseäni suremasta kunnolla. Jokaiken koira on kuitenkin yksilö ja jokainen tapaus erilainen, eikä se silti tee yhdestä koirasta arvokkaampaa kuin toisesta.

Jotenkin on helpompi uskoo kohtaloon

Et näin pitikin käydä

Irina - Filmi

(san. Toni Wirtanen/Irina)

Ehkä kaikella vain on tarkoituksensa... Jos Piri eläisi, meillä ei olisi Mirua - joka on Pirin siskontyttö. Joskus on vain helpompi ehkä vain ajatella, että kaikella on syynsä - tosin joskus tuntuu, ettei syytä ole. On vain niin, että jos Piri eläisi, ei olisi Mirua. On kuitenkin enää hankala kuvitella Piriä tähän aikaan, kun se jätti tämän maailman reilut kaksi vuotta sitten. Jos Piri eläisi, se olisi kastroitu. Se olisi varmaan edelleen lauman pomo.

Mutta Piriä ei ole. Eikä Suskua. On Miru, Netta ja Vilkku. Mikään ei tuo Suskua tai Piriä takaisin. Joskus luin koirien kloonaamisesta ja se kuulosti jotenkin kammottavalta... Olisi kammottavaa, jos uusi koira olisi täysin samanlainen kuin edellinen. Joskus trikkinahkaurosten näkeminen tuo mieleen Pirin. Onneksi en ole törmännyt täysin Pirin näköiseen nahkaurokseen. Eikä tähän perheeseen taida koskaan tulla trikkinahkaurosta. Jotenkin vain tuntuu, että silloin sitä ajattelisi eri tavalla - että koira olisi Piri junior. Ja silti se olisi eri asia, sillä ei mikään nahka voi olla täysin samanlainen - iso, ahne, ynnä muuta sellaista. Ehkä syynä on vain juurikin Pirin niin äkillinen kuolema. Muistan sen aamun, kun äitini herätti minut ja kertoi Pirin kuolleen. En meinannut uskoa sitä todeksi.

Tähän loppuun on vielä hyvä lisätä erään ihanan, kauniin ja koskettavan kappaleen sanoitukset. Kappaleen, jonka haluan omistaa kaikille meidän koirille. Syitäkin tälle on... Kyllähän jokainen meistä tietää, että jokainen vanhenee aikanaan. Jokainen lemmikinomistaja tietää varmasti syvällä sisimmässään, että jonain päivänä sitä omaa lemmikkiä ei enää ole - ja että sen päivän joutuu vielä näkemään, vaikkei haluaisikaan. Mutta silti on muistettava, että vaikka lemmikin kanssa vietetyt vuoden vähenevät, edessä voi olla ja on  vielä vaikka kuinka monta vuotta.

Pirin tapaus tosin tavallaan opetti, ettei lemmikkienkään kohdalla voi tietää elinaikaa ennakkoon. Lähtökohtana toivon, että jokainen koira saisi elää pitkän ja onnellisen elämän, mutta koskaanhan sitä ei voi tietää. Ja kyllähän noita lemmikkejä kaipaa vielä niiden kuoleman jälkeenkin. Jotain jää aina muistoihin. Muistot säilyvät, kauneimmat (ja joskus kauheimmat) jäävät parhaiten mieleen. Kyllä jokainen oma koira varmasti jättää ihmiseen jonkun jäljen.

Irina - Jälki

(san. Irina)

tiedän sun lähtevän joskus täältä pois

mut en tahtois nähdä sitä päivää

vuodet vähenee

meistä kaikki vanhenee

omaa aikaa ei tiedä kukaan

millä tavalla voisin itsestäin mä jättää

jotain mitä minullekin annettiin

ikuinen jälki sinusta minuun jää

mut kaunein on se tunne

miten mulle lauloit

toivon että itsestänikin jää

yhtä kaunis muisto, samaa laulua laulan

rakkaimmalleni laulan

myönnän että pelkään

suuri tuntematon on

se jonne täältä lähdetään

voiko rukouskaan ketään auttaa

tuntematon vastaanottaa

meistä paatuneimmankin

rakkaus ei lopu siihen kun aika jättää

kauniimmin muistoissa elää

ikuinen jälki sinusta minuun jää

mut kaunein on se tunne

miten mulle lauloit

toivon että itsestänikin jää

yhtä kaunis muisto, samaa laulua laulan

rakkaimmalleni laulan

Sininen putki jatkuu yhä vain

Tänään suunattiin JOA:n mätsäriin, joka järjestettiin Liperin leipäpäivän yhteydessä. Alkuun katseltiin agimöllejä ja sitten ilmoittauduttiin. Numero 100B, eli aikuisten ensimmäisessä parissa oltiin taas. Odoteltiin kehien alkamista ja olihan tuolla tuttuja (Axu, Calle, Hipsu ja Daisy). Netasta tosin ei ollut ollenkaan hyvä idea, että olisin rapsutellut Hipsua - Netta tunki häntä heiluen eteen. Netan turkkikin sai ihailua ja onhan tuo turkki kieltämättä paksuuntunut.

Kehä tuli ja meni, sininen nauhahan sieltä tuli ja ei myöskään sijoituttu. Näistähän tämä mätsärivuosikin on koostunut, 9xSIN ei sij. 1xSIN3 ja 3xPUN ei sij. Vielä on edessä PoKSin mätsäri marraskuussa, muttei sen ihmeempiä. Huomenna on tosiaan PoKS pyrähdys (=koirien juoksukisa), saas nähdä mitä Netta tykkää vieheestä. Tiistaina onkin edessä agin alkeiskurssin eka kerta.

Sekä näin lopuksi linkit Mirun sekä Vilkun blogeihin

Miru http://pinamiru.blogspot.fi/
Vilkku http://vilkkukoira.blogspot.fi/

Uusia kuvia

Harjoiteltiinpa vähän pihalla koiratanssia varten yhtä hyppyjuttua ja jalkojen välissä kävelyä. Levy tuli nimittäin tänään ja nyt voi kuunnella kappalettakin harjoitellessa. Onhan tuossa paljon työtä, mutta hiljaa hyvä tulee. Huomenna suunnataan mätsäriin ja sunnuntaina PoKS pyrähdykseen (koirien leikkimielinen juoksukilpailu). Tänään leikkasinkin Netalta kynnet, siistin tassukarvat ja korvakarvat myös. Piti myös leikata pari takkua pois.

Loppuun vielä kuvia päivän lenkiltä.

Lisää kuvia Netan kuvagalleriassa http://aniline.kuvat.fi/#/kuvat/Netta/2012/Syyskuu/

Käsitöitä sun muita

Nyt on tullut vähän uusia käsitöitä yms. juttuja, joten miksen esittelisi niitä kerralla täällä? ;)

Kuvistyö, shelttikassi. Kassi Tiimarista hintaan 1,60 €

Shelttiä

Vinkunyytti. Sisällä useita kangaskerroksia ja päällä tuo musta, tärkeimpänä on ytimessä oleva vinkupilli, joka on peräisin rikotusta leijonalelusta

Paracord-talutin, värinä pinkki (ok, plum) ja ruskea

Tanssahtelua

Tänään käytiin siis vähän alustavasti koiratanssijuttuja miettimässä, lähinnä temppuja yms. Levykin kun tulee postissa vasta joskus, pitää odotella että saa musiikinkin mukaan. Tempuista otettiin mukaan seuraaminen, takajaloilla tanssiminen, pyöriminen ja kieriminen sekä uudeksi opetettavaksi jalkojen välissä kävely. Ai niin, ja eräs hyppyjuttukin tulee. Nyt musiikkia odotellessa, että voi tarkemmin suunnitella.

Hurtta Lifeguard

Olikohan se eilen, kun Mustista ja Mirristä tilattu Hurtta Lifeguard-treeniliivi tuli? Anyway, melkein mietittiin jo palauttamista/vaihtamista, kun oli pienempi kuin mitä mittataulukossa luki (mitattiin vielä kun liivi oli päälläni) mutta mahtui kuitenkin toppatakin päälle, niin pidettiin se.

Värihän on pinkki, kuten kuvista näkeekin. Väri on räikeä ja näkyvä ja heijastimet vaikuttavat hyviltä, tämä pääsee lenkkikäyttöön talvella. Edessä (sivuilla? ihan sama) on D-lenkit, samoin ylempänä. Ylhäällä olevan D-lenkin alapuolella (siinä lähellä) on tasku ja alhaalla on kaksi taskua, kaikissa taskuissa on vetoketjut. Selässä on yksi iso tasku.

Näkyvyydestä tulee siis valmiiksi plussaa, taskutkin ovat hyvän kokoiset. Namipussia en tosin tähän voi laittaa hakasella roikkumaan niin kuin Berran liiviin, muuten namipussi on liiankin hyvin Netan ulottuvilla.

Unohdin kokonaan luvatun Hurtta-postauksen. Se tulee myöhemmin. Tänään tulee vielä postaus koiratanssiharjoituksista, kunhan sinne asti päästään.

Tähtäimessä koiratanssi

Taaskaan en malttanut odottaa postauksen kanssa seuraavaan päivään, joten... Tässä vielä linkki aktivointivideopostaukseen http://nettastage.blogspot.fi/2012/09/aktivointivideo.html, jos se joltain jäi näkemättä.

Tähtäimessä koiratanssi

Suunnitelmissa on ollut koiratanssin aloittaminen, lähinnä freestylea olen ajatellut, vaikkei Heelwork to Musickaan ole poissuljettu vaihtoehto. Lähiaikoina aletaankin treenata koiratanssia, ei tosin millään kurssilla, mutta yhtä kevään ja kesän juttua varten... ;) Tarkoituksena olisi siis saada aikaan toimiva koreografia ja jos se oikeasti tuossa yhdessä jutussa toimii, voisi vaikka suunnata koiratanssikisoihinkin, jos sellaista tulee.

Onneksi tässä on reippaasti aikaa harjoitella. Uusia temppuja en taida tuota koreografiaa varten opettaa, roikutaan vanhojen varassa, ellen keksi jotain. Kappale on päätetty ja levy pitää tilata.

Laji on mitä luultavimmin sopiva Netalle, koska se tykkää kovasti tehdä temppuja ja oppia uutta. Laji myös vaikuttaa hauskalta.

Temppuvideonhan latasinkin tänne eilen, mutta aina voi listata Netan jo osaamat temput, joita koiratanssissa voimme hyödyntää.

• istu
• maahan
• kieri
• pyöri
• tassu
• läpy
• seuraa
• tanssi
• oottaa
• tule

Haluaisin vielä jossain välissä opettaa ainakin seuraavat temput täydentämään noita edellisiä.

• oikealla puolella seuraaminen
• jalkojen välissä kävely
• jalkojen välissä pujottelu
• kahdeksikko jalkojen välissä

Koiratanssikurssiakin voidaan harkita, jos sellainen tulee. Toistaiseksi sellaisia ei kuitenkaan ole tulossa ja onneksi tämä on laji, joka ei välttämättä kurssia tarvitse, häiriötä kylläkin. Lähinnä siinä mielessä, ettei Netta hämmenny hälinästä.

Aktivointivideo

Siinäpä on taannoisessa äänestyksessä ääniä saanuy aktivointivideo. Nyt ei olekaan enää vuorossa luvattuja videoita, mutta joskus tulee vielä ainakin turkinhoitopostaus, "Netan päivä"-postaus sekä ruokintapostaus. Tämä postaus onkin muuten sitten Netta's Stagen kolmassadas postaus.

Liivistä asiaa

Nyt on vuorossa asia nimeltä treeniliivi. Reilu vuosi sitten tilattiin Ilo-Willalta Berran Pro Light-treeniliivi shelttibrodeerauksella. Väri on ruskea ja koko on XXS eli koot ovat reiluja, normaalisti vaatekokoni on S (joskus M) ja 36 (joskus 38). Nyt osaan ehkä paremmin eritellä liivin eri puolia, kun tuo on jo sen verran ollut käytössäkin.

Tuossa ylhäällä on olalla joku tarranauhajuttu, en muista mitä varten se on. Liivi piti tilata ilman sitä, mutta liivi olikin vahingossa tilattu tarranauhallisena ja meiltä kysyttiin, haittaako se. Ei haitannut, kun ei liiviä olisi todella kauaa jaksanut odotella. Tuota tarranauhaa voisi tosin ehkäpä lyhentää.

Liivi menee mainiosti T-paidan, hupparin ja tuulitakin päälle. Toppatakin päällekin menee, mutta on hankala vetää vetoketju kiinni, jos liivin taskuissa on tavaraa. Toisaalta talvella harvemmin tarvitseekaan liiviä päälleen.

Alkuun käytin liiviä lenkeilläkin sekä viime vuonna shelttipäivässä ja satunnaisesti jossain mätsärissäkin. Sittemmin liivi on ollut koulutuksissa yms. Taskuja on ihan kivasti. Edessä on molemmin puolin taskut ja takana on iso yhtenäinen tasku. Tavarat eivät tipu taskuista. Lisäksi ylhäällä on kaksi vetoketjutaskua, joita harvemmin käytän, sekä pidemmänmallinen tasku, jonka yläosassa on Berran logo. Edessä on oikealla D-lenkki ja samoin on takanakin.

Edessä olevassa D-lenkissä pidän hakasella kiinni namipussia. Namit voisi laittaa liivin taskuun, mutta pussi on helpompi pestä ja jos Netta löytää sen joskus ja pureskelee, se ei haittaa niin paljoa, kuin jos Netta tärvelisi liivin. Alhaalla olevissa taskuissa on naksutin (ellei se ole jossain muualla), ehkä joku lelu ja nenäliinoja yms. Kännykkää en sinne laita, kun siellä on hiekkaa ja namipussissa on paikka kännykälle.

Takana oleva tasku onkin jo harvemmin käytössä, mutta sinnekin mahtuu tietysti joku lelu. Oikeastaan liivi on mätsäreihinkin ihan kätevä, koska kaiken sinne tarvittavan saa laitettua liivin taskuihin eikä laukkua välttämättä tarvitse.

Liivissä on erityisen hyvää juurikin se, että namipussin saa siihen kiinni eikä nameja tarvitse ripotella takkien ja huppareiden taskuihin treenejä varten (vaikka sitä harrastankin lenkeillä), jolloin Netta ei tuhoa nameja etsiessään taskuja (kuten parien housujen taskut). Ei myöskään tarvitse miettiä, laittaako juuri oikean takin, kun taskuissa on kaikki tarvittava. Kesäksikin tämä on hyvä, kun kesällä en välttämättä käytä taskullisia vaatteita. Ainoa miinus on oikeastaan, ettei mene toppatakin päälle, mutta kuten sanoin, se ei haittaa oikeastaan yhtään.

Tilasin tällä viikolla Mustin ja Mirrin nettikaupasta Hurtan Lifeguard-malliston pinkin treeniliivin. Ainakin mittausten perusteella sen pitäisi mahtua toppatakinkin päälle, joten se olisi ihan hyvä talvilenkeilläkin, kun on kuitenkin pimeää. Ensi viikolla sen sitten pitäisi tulla ja ehkäpä teen silloin postausta meidän (=Netan) Hurtta-tuotteista. Nyt jos tässä saisi aikaiseksi lyhentää Netan nahkavaljaiden rinnanympärysnauhaa, kun se on liian iso, ja ehkä tehtyä jonkun uuden käsityön. Katsotaan nyt.

PSST. Muistakaas tänään tullut temppuvideo, jonka sain siis vihdoin kuvattua.

Temppuvideo

Aluksi otin videon jo reilu viikko sitten, mutta se ei tänne päätynyt, koska se oli väärää tiedostomuotoa ja ehkä hyvä niin, kun ääneni oli aika paljon tuolloin paineessa (ja flunssahan on nytkin). Tämä on siis videoaiheäänestyksessä viime kuussa voittanut. Aktivointivideokin tulee jossain välissä.

Taas sitä mätsäröidään

Tänään suunattiin Pielisjoen koululle mätsäriin. Avoimeenhan sitä taas mentiin ja oltiin numero 60B eli ensimmäisessä parissa. Kolmio, edestakainen, parin kanssa ympäri ja sininenhän sieltä tuli. Nauhakehässäkään ei menestystä tullut, mutta tällä kertaa Netta malttoi seistä. En oikein voinut kunnolla juoksuttaa Nettaa, kiitos tästä kuuluu aina niin ihanalle flunssalle..

Rovaniemen tuliaiset sekä jotain uutta

Olin viikonloppuna Rovaniemellä 4H:n porukalla retkellä (isä oli myös mukana, kuskina). Jotain koiriin liittyvää tulikin ostettua.

Motivointipatukka 9,90 €, Musti ja Mirri

Racinel Winter-herkut, normaalihinta 2,90 €/pussi mutta olivat puoleen hintaan. Yksi paketti on Mirulle ja Vilkulle.

Rukka Led Light-hihnanjatkopalat, 9,90 €/kpl. Isä osti nämä.

Huono kuva, mutta.. Jatkopalat saa siis vilkkumaan kahdella nopeudella sekä saa myös normaalin vilkkumattoman valon.

Ensiapupakkaus, Kirpputori Vintikki 5 €. Näitä oli useita.

Sisältöä. Tämä mahtuu esim. kameralaukkuun niin pysyy hyvin mukana kaiken varalta.

Lisäksi oli pari aiheeseen liittymätöntä ostosta, nimittäin musta kangaskassi Tuhattori-kirpputorilta (hintaa oli huima euro ja lisäksi kassi on H&M:n) sekä Joulupukin pajamaasta ostettu avaimenperä.

Sitten itse tehtyihin. Antassun tilaus tuli eilen ja tuli mm. paracord-narua. Niinpä tein Netalle paracord-hihnan. Värinä on acid blue sekä heijastava musta. Pituutta hihnalla on juuri sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän.

No ei se kyllä mikään näyttelykoira oo...

...ja sen kyllä huomaa seisotuskuvia ottaessa.

a) Kaula sirosti kaarella b) Katse yläviistoon c) Katse maahan d) "Onpas mulla kivat jalat"



a) Katse etuoikealle b) Katse kauemmas c) Slurps d) "Tässä maassa on jotakin!!"



Onnistuneempi otos



a) Katse väärään suuntaan b) Katse.. c) Takakorkeusvaikutelma c) "Tässä on siis jotain niiiin kivaa!!"



"Lällällää!"

 Sitten muutamia muita kuvia. Kerrankin kuvasin pihalla.

"Mul on purkit ja purnukat järjestyksessä!"

Ylpeä soihduistaan

Loppuun muutama huvittava otos.

"Leikkimökki haisee hyvälle"

Rousk rousk - villiintyneen kukkapenkin herkkuja

"Lällislää"

"No en mä oo muuta tehnyt ku haistellu"

"No saatoin vähän herkutella, mutten paljoo!"