Shelttikorvikset

Tekaisin tänään shelttikorvikset kutistemuovista. Noista tuli vähän erikokoiset, vaikka käytin samaa kuvaa. Ehke sitten leikkelin nuo jotenkin eri tavalla... Näköjään vasemmanpuoleinen on samaa kokoa kuin joskus viime vuonna tekemäni shelttikaulakoru, eli oikealla oleva lyttykuonoinen sheltti jäi matalammaksi.

Koiratanssikurssi tanssittu päätökseen

Tänään oli koiratanssikurssin vika kerta. Kertailtiin vanhoja temppuja, etenkin ämpärin kiertämistä, riman (meidän tapauksessa lattiaharjan) kiertämistä ja hyppäämistä. Odotellessa teetin myös Netalla jalkojen välissä pujottelua, joka on alkanut sujua jo aika kivasti! Kokeiltiin myös kasia jalkojen välissä. Lisäksi tavalliset läpyt ja siinä se.

Oli pitänyt valmistella koreografiaa. Meni plörinäksi loppua kohden, kun Netta ei halunnut enää antaa tassua. Oli varmaan jo vähän kyllästynyt ja väsynyt. Saatiinpahan taas hyviä vinkkejä, joita voidaan kotona soveltaa. Ulkona vaan on paha treenata kun lunta on nilkkoihin ja Netan varpaidenvälit täyttyvät lumesta.

Tein Netta-avaimenperän tänään kutistemuovista. Vasemmalla malli ja oikealla avaimenperä. Tämä on siis isompi kuin eilinen kaulakoru.

Shelttikoru

Miksipä ei? Idean kaikkiin kutistemuovijuttuihin sain Eevan käsityöblogista *klik*. Ajattelin, että voisin tehdä avaimenperiä tuolla menetelmällä. Ostin jo loka- tai marraskuussa kaksi kutistemuoviarkkia, mutta koko homma jäi, kunnes tänään oli aikaa. Ohjeita oli edellä mainitussa linkissä, mutta sain ohjepaperin askartelukaupasta.

Aloitin tekemällä harjoituskappaleena "kukan", reikä siksi, että sai testattua, miten pieneksi reikä menee. Tein reiän paperinrei'ittäjällä ja hyvin meni. Ylemmässä kuvassa kukka ennen uuniin menoa ja alemmassa uunin jälkeen, huomatkaa ero.

Sitten shelttitesti. Vasemmalla sivuprofiilikuva Netasta, tuon kokoisena siis leikkasin kuvion kutistemuovista ja oikealla se, minkäkokoinen siitä tuli. Eli vieläkin isompi kuva pitää tehdä, jos aion avaimenperiä tehdä. Tuosta pikkusheltistä tulee tosin aika kiva kaulakoru.

Näpertelyä sun muuta

Eipä Netan ulkopuuha olekaan mitään huvittelua ollut - hätä sillä on ollut (kävin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä katsomassa ulkona sen puuhia). Eilen illalla se kävi kakalla sohvan takana, eikä tainnut edes haukkua että ulos on päästävä. Toivottavasti tuosta ei tuon mahan sekaisuuden jälkeen tule mitään vakipaikkaa, muuten vedetään sohva niin ettei sen taakse pääse. Lisäksi Vilkulla oli ainakin eilen ihan oikeasti ripulia. Se oli hypännyt koiraportin yli tuulikaappiin (tuulikaapin ovi oli tuulettamisen takia auki). Ei se aiemmin ole niin tehnyt. Tänään Mirulla on ollut ripuli. Se on ollut muutenkin vähän väsynyt ja maustamattomalla jukurtilla maustettu vesi ei meinannut kelvata, vaikka Netalle ja Vilkulle se kelpasikin.

Isä kävi apteekista Biobak-valmistetta (sisältää maitohappoja). Koirat saivat sitä ja kermaviiliä siinä iltapäivällä, illasta annettiin normaalia ruokaa ja kermaviiliä. Toivottavasti tuo ripuli sun muu ei jatku enää kovinkaan kauaa... Netta tosin on jo oma itsensä. Tänään olisi ollut agilitykin, mutta päätettiin ettei mennä sinne, kun tuo ripuli on ilmeisesti tarttuvaa. Netalla tosin ei ole viime viikollakaan varsinaista ripulia ollut, tiedä sitten onko tulossa.. Toivottavasti ei. Joka tapauksessa agility siis ikävä kyllä päätettiin skipata, mitähän siellä tänään on käyty... Sunnuntaina sitten sinne. Eiköhän tämä homma siihen mennessä rauhoitu. *Koputtaa puuta*

Aina on syytä mennä mukavampiin asioihin. Viime viikolla tein Netalle paracord-taluttimen, väreinä ruskea sekä vihreä (fluor green). En muista kylläkään, minä päivänä tuon tein... Mutta eipä sillä mitään väliä olekaan. Punoin hihnan eri tavalla kuin aiemmat. Noita hihnoja on tosi kiva tehdä, kun väritkin ovat niin kivoja.

Sunnuntaina aloin väkerrellä Netalle lelua. Paracordista punomalla tein ns. kahvan, jonka solmin Vilkun vanhasta kuonopannasta peräisin olleeseen renkaaseen. Sitten punoin tuon pisimmän sakaran (sakarat ovat matonkuteista) ja eilen punoin loput sakarat, ne tosin jäivät pienemmiksi. Kuvaan tunki myös Netta, odotti ilmeisesti innoissaan ;)

Muutakin näpertelyä on tullut harrastettua. Vanhat hillosipulipurkit saivat uuden elämän.Tassunjäljet tein kynsilakalla. Ehkäpä nämä käyvät esimerkiksi koirankeksien säilytykseen?

Lisäksi oli neljä isoa purkkia. Fiksusti tein niihin eilen liimalakalla ja serveteillä tassunjälkikuviot, mutta ne eivät innostaneet tänään. Pyyhin kynsilakanpoistoaineella kastellulla vanulla liimalakka- ja servettikohtia, lopulta sain revittyä servetit irti ja liimalakan jäljetkin lähtivät. Pesin purkit vielä varmuuden vuoksi tämän takia. Alussa tein tämän tälle yhdelle purkille ja myöhemmin lopuille kolmelle. (Testasin sentään pilttipurkkiin tuota kynsilakanpoistoaineella liimalakan poistamista).

Koneella etsin Netan seisotuskuvan ja puuhailin kuvankäsittelyohjelman kanssa kuvan parissa. (Ettei sivukuva näytä aivan yhtä sporttimalliselta kuin Netalla). Printtasin kuvan ja leikkasin sabluunan. Jäljelle jäi myös yksittäinen profiilikuva, jota voi käyttää mallina johonkin muuhun. Teippasin sabluunan purkkiin ja kävin kynsilakan kanssa purkin kimppuun. Ihan kivahan tuosta tuli.

PSST! Huomasin juuri, että joku aika sitten tulleen rakennekuvapostauksen tekstit näkyvät oudosti, vaikka ne aiemmin näkyivät normaalisti ja näyttävät tekstiä muokatessa normaaleilta. No, asialla ei taida voida mitään :(



Käsitöitä sun muita

Nyt on tullut vähän uusia käsitöitä yms. juttuja, joten miksen esittelisi niitä kerralla täällä? ;)

Kuvistyö, shelttikassi. Kassi Tiimarista hintaan 1,60 €

Shelttiä

Vinkunyytti. Sisällä useita kangaskerroksia ja päällä tuo musta, tärkeimpänä on ytimessä oleva vinkupilli, joka on peräisin rikotusta leijonalelusta

Paracord-talutin, värinä pinkki (ok, plum) ja ruskea

Otan koko show'n, oli mitä vaan, koko paketin, mitä siihen kuuluukin

Eilen suunnattiin Kuopioon Sorsasalon raviradalle. Nettaa ei oltu SawoShow:hun ilmoitettu, mutta turistiksi mentiin. Netan ruuat vain harmillisesti jäivät autoon.. Käytiin syömässä paninit ja sitten ostettiin Netalle pieni pussi Royal Caninin Mini Adult-ruokaa. Kyseisillä nappuloilla on huima kokoero Jahti&Vahti kana ja riisi-nappuloihin verrattuna. Vettä yritettiin tarjota kallistelemalla muovimukia, muttei vesi Netalle maistunut.

Ennen Netan ruuan ostamista käytiin kuitenkin hakemassa IloWillan kojusta tilaus. Huppari ja pipo, shelttiaiheiset tietysti. Laitanpa samalla myös kuvan kesäkuussa tulleesta Nirppanokan shelttipaidasta, josta en aiemmin kuvaa jaksanut laittaa.

Kävin Netan kanssa katsomassa sheltit. Pentuluokka oli ilmeisesti alkanut (ainakin oli meneillään), kun tulimme kehän laidalle. Bongasimme myös Windy-sheltin. Kehän laidalle kävellessä tuli huomattua, että Netta reagoi eri tavalla collieihin ja sheltteihin kuin muunrotuisiin koiriin. Collie meni meidän ohitsemme ja Netan pää oikein kääntyi. Varmaan Netta näki siinä jotain samaa kuin Mirussa.

Kun sheltit oli katseltu, menin Netan kanssa myyntikojuja kiertelemään. Osallistuin Pedigreen kojulla johonkin "Huippuomistaja haussa"-arvontajuttuun (tai jotain vastaavaa). Kaikki osallistujat saivat Pedigreen muovikassit. Siellä oli märkäruokaa (sen koirat saivat jaetusti iltaruuan sekaan), herkkutikkuja (pakkauksessa oli kolme tikkua, ennen kuvan ottamista olin antanut Netalle jo yhden) ja joku lehtinen.

Nämä kiinnostivat myös Mirua

Hau-Hau Championin kojulla oli vaikka mitä kiinnostavaa. Netta kuitenkin kiinnostui aktivointipelistä ja sai kokeilla sitä. Lopputuloksena päädyin ostamaan Netalle sellaisen pelin (Puzzle Zone-peli), hintaa oli 8 €. Enemmän siitä on Netalle iloa kuin leluista (puhumattakaan vingutteluäänistä ja Netan tavasta pureskella lelujaan). Enempää en sitten ostanutkaan, kun joulukuussa menen kuitenkin Messariin katselemaan ja kiertelemään. Mistä tulikin mieleeni, että Netalla on vielä joulukalenteri syömättä...

Tämän kiertelyn jälkeen lähdimme äidin ja Netan kanssa autolla majoituspaikkaamme eli äidin kaverin luokse. Netta oli hieman ihmeissään ja yhdessä vaiheessa se kipitti järkyttyneenä luoksemme keittiöstä (vauhdilla!), ilmeisesti kompastuttuaan jotenkin mattoon. Käytiinpä myös iltakävelyllä, jonka varrella karja (lehmät) hämmästyttivät Nettaa paluumatkalla (=haukkumista).

Tänään pikaisen aamukävelyn jälkeen lähdettiin äidin kaverilta, suuntana oli Musti ja Mirri-areena ja mikäpä muukaan, kuin shelttien sivuerikoisnäyttely. Rokotustentarkistuksessa saatiin kaksi Royal Caninin näytepussia (ne ja se 800 g pussi täydentävät nyt koirien ruokatynnyriä). Pystytettiinpä häkkikin. Tuttujakin tuli (Hipsu- ja Daisy-sheltit). Säätämiseltä ei vältytty, kun Netan vesikuppi loiskui häkissä... Että tällaista. Katseltiin kehän laidalla narttujen junioriluokkaa ja nuorten luokkaa, sekä keskityttiin vähän muuhunkin. Meillä oli jäänyt sumutinpullo kotiin, mutta samapa tuo taisi olla.

Sähköpostiinhan olivat jo aiemmin tulleet numerolappu sun muut jutut. Siinähän luki jotain, että koirasi on kehän 35. koira. Jotenkin olin ajatellut, että Netta olisi luokkansa 35. koira, muttei se niin mennyt. Oli avoimessa luokassa silti ihan kiitettävästi koiria. Koirat jaettiin kahtia. Ensin meni toinen joukko kahdesti ympäri ja sitten me toisen joukon etunenässä. Tuomari oli esittänyt toiveen, ettei koiria esitetä juosten, joten käveltiin sitten. Sen jälkeen alkoi odotus.

Lopulta pääsin nostamaan Netan pöydälle. Tuomarina oli Tracy Gartland Isosta-Britanniasta. Tuomari tutki Nettaa ja kysyi ikää. Sitten piti tehdä kolmio ja edestakainen (se meidän piti tehdä kahdesti). Seuraavaksi oli seisotuksen vuoro ja lopulta kehäsihteeri toi keltaisen nauhan. (Siellä tosiaan jaettiin nauhoja, eipä ihme, että aluksi meni ohi, mitä laatuarvosanoja oli jaettu, kun eilen piti seurailla kehäsihteerin väriläpysköitä). Vähän myöhemmin kävin hakemassa arvostelun.

Sable & white bitch, good reach of neck, nice long tail, very much out of coat, very well presented & handled, just bigger than I prefer

AVO H - Rodunomainen lähestyttäessä

Tähän on hyvä päättää näyttelyt. Mieli tekisi sanoa, ettei enää ikinä näyttelyihin mennä, mutta jos niin sanon, perun päätökseni kuitenkin. Ehkä veteraaniluokassa sitten... Tai katsotaan nyt noita tuomaritietoja ja jos Netta kasvattaisi karvojaan. Eihän se näyttelykoira ole. H:ta olin tavallaan ehkä salaa toivonutkin, vaikka ainahan olisi mahdollisuus saada T tai HYL, kun Netasta karvoineen ja kokoineen on kyse.

Tänään oltiin Mikkelissä...

Nettaan tämä ei nyt niin paljoa liity, mutta... Tänään olin 4H:n dogsitterien kevätretkellä ja kohteenahan oli Mikkeli. Kuten arvata saattaa, ostoksia on.

Ostin Kenkäverosta avaimenperän, hintaa oli 3,80 €. Shelttiä ei löytynyt valikoimasta, mutta lyhytkarvainen collie (!!!) löytyi. Eipä kovin usein tule lyhytkarvaista collieta tuollaisista bongattua.

Mustista ja Mirristä ostin Netalle Skinneeez-flamingon (9,90 €), puolikuristavan Jokke-kaulapannan (9,95 €) ja turkoosin nylontaluttimen (5,90 €). Kuvassa taluttimen väri vähän vääristyy. Tuli käytettyä toinen Mustin ja Mirrin lahjakorteista. Jokke-panta oli alennuksessa, -50 % alkuperäisestä hinnasta.

Paluumatkalla ostin Varkauden ABC:ltä sheltti"laukun". Hintaa oli 9,90 €. Kukkaroksi tuo kai kävisi, mutta eihän tuota uskalla oikeaan käyttöön ottaa.

Leijona, se joulumielen tuo

...ainakin Netalle. Netta nimittäin sai joululahjaksi Helsinki Winneristä ostamani Best Friendin lahjapussin. Hintaa sillä oli 5 € ja pusseja oli ainakin kahdenlaisia. Valitsin pussin, jossa on leijonapehmolelu (kahdella vinkupillillä, tietenkin). Netalla ja Mirulla oli samanlainen leijonalelu pentuna, mutta leijonalta taidettiin silloin pureskella häntä irti ja myöhemmin leijonasta tulivat vanutkin pihalle. Netta tykkää mielettömästi tuosta leijonasta ja on kuljeskellut leijona suussaan ympäri taloa.

Paketin sisältö selvemmin. Leijona, kaksi vinkulelua, puruluita ja herkkutikkuja. Netalla ja Mirulla oli myös pentuna tuon leijonan tapainen koiralelu, jolle kävi myös köpelösti. Olisi ollut myynnissä myös pussia, missä sellainen oli, mutta siinä pussissa oleva vinkulelu meillä oli jo (mätsäripalkintona).

Netta, Miru ja Vilkku saivat toisilta naapureilta herkkutikkuja (niistä ei ole kuvaa) ja toisilta siankorvat (ei kuvaa niistäkään). Netta ei tosin ottanut siankorvaansa, joten Vilkku avuliaasti söi Netankin siankorvan. Netallahan kuitenkin on puruluita vaikka muille jakaa (ja hampaanhoitopuruluita voisi varmaan Vilkulle ja Mirulle jakaakin, kun Netta ei taida niistä välittää).

Toivoin Netalle lahjaksi Hurtta Motivation-viilennysmanttelia ja sellainen saatiinkin toivottuna liilana. Sai tuon sinisen lenkin kiristää kireimmilleen, ettei ole liian löysä Netalle. Ainakin tuo on hyvän kokoinen. Kesällä tuo on varmasti ahkerassa käytössä, jos kesä on yhtä kuuma kuin aiemmat kesät.

Vielä yksi koira-aiheinen joululahja: Nirppanokan agilityshelttipaita. Älkää välittäkö koiran karvoista paidassa, jostain syystä mustat vaatteet oikein imevät itseensä koirankarvoja. Varsinkin, jos sheltillä on salakavala karvanlähtö.

HelsinkiWinner 2011

Eilen kävin tosiaan Messarissa Helsinki Winner-näyttelyssä katselemassa ja kiertelemässä, koska Joensuun 4H järjesti sinne matkan. Lähtö oli perjantain ja lauantain välisenä yönä klo 1.00 ja takaisin oltiin nyt lauantain ja sunnuntain välisenä yönä noin klo 2.

Koirien katsominen jäi vähän vähäiseksi, kun oli kaikkea muuta ohjelmaa. Käytiin katsomassa mm. koiratanssikilpailua ja itse kävin Sami Oseniuksen Valokuvassa koira-luennolla. Myyntikojut kierrettiin monen monta kertaa ja tyhjin käsin ei tarvinnut lähteä. Ostin myös Netalle joululahjan, muttei siitä sen enempää. Best Friendiltä ostin Netalle koiran joulukalenterin (3 €), Hollolan Nahkapajan kojulta shelttiavaimenperän (3 €) ja shelttihihamerkin (6 €) sekä jostain saksalaisesta kojusta nahkacollieavaimenperän (4 €) ja shelttikännykkäkorun (3,50 €).

Koulutusliivi

Tuossa eilen äiti kävi hakemassa postista postiennakkopakettina tulleen treeniliivin. Se tilattiin elokuussa IloWillalta. Liivi on tosiaan Berra Pro Light-liivi ja kokoa XXS. Aluksi mietin mittaustulosten kanssa XXXS:n ja XXS:n välillä, mutta onneksi päädyttiin tuohon XXS:ään. Se on melko täydellisen kokoinen. Selässä on brodeerattu sheltin siluettikuva.

Varsinkin tuo edessä oleva D-lenkki on todella kiva. Enää ei tarvitse roikottaa namipussia kuminauhassa vyötäröllä, kun pistää erään haan namipussin lenkkiin ja haalla kiinni D-lenkkiin. Lisäksi nuo taskut ovat hyvät ja vaikuttavat siltä, etteivät tavarat heti putoa sieltä.

Naksutinkoulutuksesta innostuneena on tullut lainattua kirjastosta Esa K. Viitalan Klikkerikirja. Vielä pitäisi lukea se. Netan kanssa ollaan menty naks-nami-naks-nami-tekniikalla ja katsotaan, missä vaiheessa uskalletaan kokeilla sitä jo kouluttamisessa. Meiltä löytyy keltainen luunmuotoinen naksutin. Sen äänenvoimakkuutta voi periaatteessa säätää, mutta itse en huomaa mainittavaa eroa "kovimman" ja "hiljaisimman" äänen välillä, sillä eivät ne kovin hiljaisia ole...

Korkeimmalla kukkulalla

Olin tässä Mirun kanssa koiraleirillä Kolilla. Leiri alkoi eilen ja loppui tänään, eli yksi yö oltiin paikalla. Miru oli tosiaan mukana siksi, että Netta ei juoksujen takia voinut tietenkään osallistua.

Lauantaiaamuna saavuttiin Kolille. Leirin ajaksi majoituimme Sokos Hotel Kolissa. Saimme myös Best Friendin lemmikkipaketit, joihin kuului kakkapusseja, kaksi WellDone-tikkua ja Denticks-hammashoitopuruluita. Luentojen yms. ajan Miru oli häkissä, jota aiemmin edesmennyt lyhytkarvainen colliemme Piri oli käyttänyt. Mirulla oli myös häkissä oikea luu. Ilmeisesti kuitenkin stressin takia Miru hyvin epämirumaiseen tapaan ei syönyt koko luuta.

Lauantaina käytiin ensin lenkillä. Lenkkiä varten piti laskeutua alas kiskohissillä tai portaita pitkin. Lenkillä Miru sai johtaa joukkoa ja kiskoi hanakasti. Lenkin jälkeen oli jo lounas. Sitten joku taiteilija kertoi meille akryyliväreillä maalaamisesta ja sitten maalasimme kiviä akryyliväreillä.

Oli taas aika käyttää koirat ulkona ja kun toimme koirat sisälle, oli suuntana Retkitupa. Ostin sieltä puisen avaimenperän, joka muistuttaa joko shelttiä tai collieta. Sitten paistettiin makkaraa ja kaikki lähtivät pienemmissä porukoissa lenkille. Itse menimme ensin Akka-Kolille, sitten Ukko-Kolille ja vielä takaisin.

Seuraavaksi painuttiin Mirun kanssa hotellihuoneeseen. Meillä ei ollut huonekaveria, koska leirillä oli epätasainen osallistujamäärä. Nukahdin pariksi tunniksi ja klo 12 heräsin. Miru oli levoton, koska käytävästä kuului ääniä ja askelten töminää. Mirun levottomuutta kesti noin pari tuntia ja sitten sain vihdoin nukahdettua, kun Miru rauhoittui.

Tänä aamuna heräsin herätyskellon sointiin. Aloin pakata tavaroita, jotta myöhemmin ei tulisi kamala kiire. Sitten käytin Mirun pikaisella aamukävelyllä ja menin itse aamupalalle. Aamupalan jälkeen oli taas vuorossa lenkki ja sitten koirat jätettiin huoneisiin. Käytiin taas kaupassa, joskaan itse en ostanut mitään. Puoli yhdeltätoista oli vuorossa luento koirien valokuvaamisesta. Saimme aiheeseen liittyvät monisteet, jotka varmasti tulevat tarpeeseen.

Luennon jälkeen söimme ja lähdimme sitten Akka-Kolia kohti. Tarkoituksena oli tietenkin kuvata koiria. Miru tietysti veti ja tunnetustihan kuvaaminen on hankalaa, kun toisessa kädessä kiskoo koira.

Valokuvaamisen jälkeen suunnattiin hotellille. Kaiken lisäksi huomasimme, ettemme päässeet avainkorteillamme huoneisiin ja jonkun henkilökuntaan kuuluvan piti tulla avaamaan ovet. Koirat jätettiin huoneisiin loppukahvien ajaksi. Loppukahvien jälkeen pakkasin tavarat kokonaan ja purin Mirun häkin. Mirua hermostutti, kun kannoin tavaroita käytävään. Lopulta vanhemmat tulivat hakemaan ja Miru taisi olla oikein iloinen päästessään takaisin kotiin.

Tässä alla muutamia kuvia

Kivet, joita maalasin. Saksan lippu sydämessä ja Suomen lippu sydämessä ovat tosiaan samaan kiveen maalattuja, eri puolille vain.

Uusi avaimenperä