PoKSin kisat eivät jääneet vielä Netan viimeisiksi, vaan jo silloin päädyttiin suunnittelemaan kisareissua porukalla. Nimenomaan reissua. Tänään käytiin Varkaudessa kisaamassa Varkauden Seura- ja Palveluskoirat ry:n kisoissa seuranamme Ludo-sheltti ja Mandi-bolognese. Alla olevista kuvista vasemmanpuolimmainen on kisapaikalta ja oikeanpuolimmainen paluumatkalta.
Ratoja oli tarjolla kolme, mutta Netan ilmoitin niistä kahdelle (E-agilityrata ja F-hyppyrata), koska kolme rataa olisi voinut olla liikaa ja toisaalta olisi tuntunut hölmöltä mennä vieraalle paikkakunnalle kisaamaan vain yhden radan verran. Loogista, eikö? Tuomarina oli Jari Helin.
En ollut oikeastaan ehtinyt koko kisoja edes ajatella, kun tälläkin viikolla on ollut stressiä yo-kokeista (jotka vihdoin ovat ohi!!). Jännitys alkoi tuntua vasta omaa rataantutustumista odotellessa, joten mitään kamalaa jännitystilannetta ei (onneksi) ollut tiedossa. Vaikka ennen omaa vuoroa toki jännitti. Ja Nettahan oli toisena molemmilla radoilla, joille osallistuimme.
E-radalla hyllytettiin keppien vuoksi, koska ne eivät ottaneet sujuakseen ja en halunnut tehdä Netalle epämukavaa oloa radalla niiden vuoksi. Myös vieras puomi oli kovin jännä. Mutta hei, käännössysteemi sentään onnistui keppien jälkeisellä hyppyosuudella! Tällä radalla ei tullut medeille ykkösissä ollenkaan tuloksia.
F-radalla Netta päätti alussa komeasti rapsutella itseään (sijaistoiminto), kun olisi ollut aika lähteä liikkeelle. Eh..? Keppihämminkiä taas, tällä kertaa alusta aloittaminen ja etanavauhti. Mutta kun loppupuolella tuli hämminkiä sai matka jatkua siitä huolimatta. Ja miksiköhän Netta kävi juoksemassa radan loppupuolella yleisöä kohti? Oli miten oli, näistäkin kisoista jäi hyvä fiilis.
Ja joo. Ne kepit. Loppuvuoden teemamme, kunhan vapaavuoroillekin menisimme. Mutta ei Netta viime treeneissä jättänyt välejä tekemättä. Hämmensivätköhän nämä kepit koiraparkaa jotenkin, kun joka toinen keppi oli valkoinen? Sen suhteen ekan välin kanssa oli ongelmaa Joan kisoissa kesäkuussa.
Vaikka eiväthän kepit putkeen menneet PoKSin kisoissakaan. Kisatilanne yhdistettynä siihen, etteivät kepit varmat ole. Tiedetään. Tiedetään. Ollaan tehty (okei, minä olen tehnyt) varmaan liiankin monta virhettä agilityn suhteen (toisaalta en ole aiemmin tätä lajia harrastanut).
Onneksi kisaaminen ruokkii treeni-intoa, vaikka toisaalta se myös kasvattaa salaista kisaintoa. Mutta ei. Enää ne Joan möllit tänä vuonna. Vaikka mitä ihmeitä tapahtuisi, ei tänä vuonna ole meille sopivia kisoja. Kiitos mutta ei kiitos kaikuville halleille. Meitä varten ne eivät ole. Treeniä nyt vain.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti