sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Kaikki säilyy ennallaan

Elämäni koirat 2/5

Ala-asteen kolmannella luokalla keksin haluavani kanin, koska yhdellä luokkalaisellani oli kaneja. Vanhempani eivät ideasta innostuneet (mikä näin jälkikäteen ajateltuna osoittautui hyväksi jutuksi). Kanien sijaan ajatukseksi tuli toinen koira.

Olin eräänä päivänä isäni kanssa Citymarketissa, liekö meneillään ollut alkukevät tai lopputalvi. Vuosi oli joka tapauksessa 2005. Ilmoitustaululla oli ilmoitus sekarotuisista koiranpennuista. Isäni soitti ilmoituksen numeroon. Taisimme ihan koko perheen voimin käydä katsomassa pentuja ja lopulta meille valikoitui harmaa narttupentu.

Vilkku haettiin meille vapunpäivänä. Kyseiseltä päivältä on kuvia, joissa Vilkku pureskelee ilmapalloa (siinä on selvästi syy Vilkun ilmapallokammoon). Suskuun Vilkku ei suuremmin tehnyt vaikutusta. Myöhemmin Vilkku on itse saanut tuntea, millaista on, kun pentu yrittää roikkua vaikkapa hännässä.

Suskun kuoltua Vilkku jäi ainoaksi koiraksi aina siihen asti, kun vuonna 2007 taloon tuli Piri. Vilkku ehti myös olla jonkin aikaa ainoa koira Pirin kuoleman jälkeen. Vilkku on siis ehtinyt nähdä kaikki koirat, jotka perheeseemme ovat kuuluneet.

Maaliskuussa Vilkku täyttää kymmenen vuotta, mutta ikää ei sen käytöksestä huomaa. Se koheltaa entiseen malliin. Laajemmin ajatellen Vilkku on ollut erittäin opettavainen koira. Nuorena se esimerkiksi laittoi sisustusta uusiksi eroahdistuksensa vuoksi. Mutta keittiön pöydän naarmuista, tuoleissa olevista puremajäljistä ja pureskellusta minijoulukuusesta huolimatta se on aivan mahtava koira. Se heiluttaa häntää ylivoimaisesti eniten ja tulee kerjäämään rapsutuksia. Se vain on niin.. Vilkku.

"Maailma matkaa radallaan
Päivä nousee uudestaan
Ei mikään muutu milloinkaan
Kaikki säilyy ennallaan"
Anssi Kela - Puistossa
San. Anssi Kela

Joulukuu 2006

Ei kommentteja

Lähetä kommentti