Antaudun, antaudun, muu saa mennä mutta minä pidän sun

Tiistaina on edessä agi. Perjantaina Vilkulla on aika eläinlääkärille, koska sen jalassa oleva patti tuntuu kasvaneen vähän ja halutaan saada varmuus siitä, onko se rasvapatti vai. Mirulla on juoksut ja tällä hetkellä nimenomaan tärpit menossa.

Päätin tulla kirjoittamaan yhdestä aiheesta, mistä minun on tehnyt mieli kirjoittaa. Jokaisella on varmasti niitä hetkiä, kun oma koira on maailman paras kaikkine vikoineen ja puutteineen. Että koira tuntuu täydelliseltä, vaikkei mikään ole oikeasti täysin täydellistä. Netan tapauksessa tämä näkyy siinä, että tuntuu, että koulutuksessa on jollain tapaa onnistunut ja että Netta on minulle juuri sopiva koira, niin kuin se onkin.

Sitten on taas niitä hetkiä, kun koiran huonot piirteet ärsyttävät enemmän, kun koirassa tuntuu olevan hyvin paljon huonoja puolia ja kaikenlaisia vikoja. Uskokaa pois vain, kyllä se Netankin kohdalla on joskus niin. Varmasti jokaisen koiran kohdalla on niin.

Aloitan tällä kertaa kertomalla Netan ärsyttävämmistä piirteistä. Se haukkuu välillä paljonkin. Tätä ei moni uskoisi, koska yleensä Netta on niin rauhallinen vieraissa paikoissa. Viimeisillä agikerroilla se on kuitenkin välillä odotellessaan haukkunut. Kotona Netta haukkuu kiihtyessään tai jos se haluaa esimerkiksi ulos (vaikka se olisi juuri siellä ollut). Välillä haukkumisen kitkeminen tuntuu tosi vaikealta. Kotiin tullessa Netta hyppii ja yrittää haukkumalla komentaa muita huomaamaan sen. Yritän siinä tilanteessa olla huomaamatta sitä, kunnes haukkuminen loppuu.

Ehkä ärsyttävimmäksi asiaksi Netassa nimeäisin roskiksen levittelyn. Jos vessan ovi jää sopivasti raolleen, voi olla varma, että roskiksen sisältö on lattialla. Siksi säilytän myös huoneeni roskista Netan ulottumattomissa. Pitäisi kai ostaa ainakin vessaan kunnollinen roskis. Seuraavaa Ikean reissua odotellessa siis.

Lisäksi Netta tykkää räätälöidä vaatteita, erityisesti housuja. Onhan se tietysti oma vika, kun ne koiran ulottuville joskus jäävät, mutta ärsyttävää se silti on. Viimeisimpien tuhotöiden listassa ovat legginsit, joihin Netta söi reiän. Syksyllä Netta söi reiän farkkuihin. Siis nimenomaan söi, eikä vain pureskellut. Miksi muuten housuihin ilmestyy reikä, jota ei voi järkevästi paikata?

Namien toivossa Netta on rei'ittänyt parien housujen taskut sekä yksien farkkushortsien toisen taskun. Onneksi se reikä ei ole näkyvä. Ihmettelin vain, kun shortsien taskuista tippui nameja ja kas kummaa, pikkuinen räätäli oli iskenyt saadakseen koirankeksejä nameista. Netalla on myös tapana yrittää saada nameja kaikista taskuista, joissa niitä vain on. Myös muilta kuin oman perheen jäseniltä.

Netta on vieraita kohtaan varautunut. En kuitenkaan sanoisi sitä varsinaisesti araksi. Joskus se ei ohitustilanteissa uskalla liikkua. Se on kuitenkin vieraissa tilanteissa loppujen lopuksi utelias. Se ei syöksy suin päin vieraiden luokse, mutta menee kauan, ennen kuin vieraat koirat voivat voittaa sen suosion itselleen.

Netassa on sopivasti virtaa. Se saa joskus lenkeillä riehuhepuleita. Agilityssä se vauhdikas Netta ollaan nähty kerran, mutta ehkä se siitä. Netta ei myöskään hössötä turhaan ja osaa matkustaa autossa rauhallisesti. Sen se on saanut oppia lukuisilla mätsärireissuilla. Mätsärit puolestaan ovat varmasti tehneet hyvää Netalle, jos muistetaan, millaiset lähtökohdat ekan mätsärin kohdalla olivat.

Netta on iso sheltiksi, mutta kätevän kokoinen silti. Sen kanssa pystyy vielä hyvin matkustamaan bussissa tai junassa, ja autossa sen voi laittaa turvavaljaissa takapenkille. Se ei jää Vilkun ja Mirun jalkoihiin. Agissa se on sopivankokoinen medi. Turkkiakaan Netalla ei liiaksi ole, mutta olisiko se Netta, jos se olisi turkikkaimpien shelttien joukossa?

Onpa Netta myös pohjattoman lojaali ja ystävällinen omaa laumaansa kohtaan. Se on iloinen ja pirteä. Se saa vauhtia Miruunkin. Netta myös palkkaantuu nameista helposti, leluista sitten vähemmin. Agissa ollaan huomattu sama ongelma kuin joissain mätsäreissä - Netta haistelee maata keskittymättä muihin. Sekin ongelma pitäisi vielä kitkeä jotenkin.

Kaikkine vikoineen ja puutteineen Netta on silti aina Netta. Sitä ei voi, ei saa eikä pidä koskaan unohtaa. Se on aina ihana, ärsyttävä, iso, kalju, räätäli, tihulainen, räksyttäjä ja niin edelleen. Se on hyvä ensimmäinen koira. Kaikki tämä, koska se vaan on niin Netta ♥

Anna Puu - Antaudun

san. Heimo Hatakka

rahat karkaa käsistä

nimet hukkuu mielestä

nyt mä koitan keksiä miksi sinuun rakastuin

kun arki ajaa tankilla keittiöön kovat piipussa

etsin jotain valkoista, jota voisin heiluttaa

antaudun

antaudun

muu saa mennä

mutta minä pidän sun

antaudun

nuoruus lakkaa huomenna

tänään taikka torstaina

enkä jaksa tanssia enää aamukuudelta

kun loppu tulee lopulta olkkariin karmit kaulassa

me mennään hetki piilosta kunnes se löytää mun

antaudun

antaudun

muu saa mennä

mutta minä pidän sun

antaudun

antaudun

muu saa mennä

mutta minä pidän sun

näin käy täällä meille

armon luusereille

ei voi kuin laulaa kimpassa

paremman puutteessa

antaudun

antaudun

muu saa mennä

mutta minä pidän sun

Netan suuri muodonmuutos

Yleisen ideattomuuden äärellä päätin tulla kirjoittamaan Netan sterkkauksesta. Siitä kirjoitin seikkaperäisemmin viime toukokuussa, mutta ajattelin nyt palata aiheeseen. Netta siis sterkattiin 3.5.2012. Netalla oli tuota ennen kolmet juoksut, viimeiset helmikuussa 2012. Juoksuväli oli aika tarkkaan kuusi kuukautta ja juoksut osasivat sotkea harrastussuunnitelmia eikä Nettaa ollut tarkoitus käyttää jalostukseen, joten juoksuista ei kamalammin ollut hyötyä.

Leikkaus sujui hyvin (Netalta poistettiin vain munasarjat). Ekana iltana leikkauksen jälkeen se vinkui kipujaan, mutta parantuminen lähti käyntiin vauhdikkaasti. Netalla ei ollut kauluria, vaan olin tehnyt kaksi haavasuojapukua. Molemmat niistä taisivat tuhoutua Netan hampaissa Netan syödessä niihin reiät tylsyydessään. Tikkien poistokin sujui äidin mukaan hyvin, eikä Netalla kai ollut mitään traumoja siitä paikasta... Sen verran tokkurassa oli leikkauksen jälkeen ollut. Leikkaushaavaa piti puhdistella kaksi kertaa päivässä. Puhdistelua jatkettiin tikkien poiston jälkeen, kun haava yhdestä kohtaa vähän punotti, mutta haava ei tulehtunut. Tikkien poiston jälkeen piti vielä ottaa rauhallisesti muutamien viikkojen ajan, jos oikein muistan.

Sterkkauksen jälkeen

Alkujaan epäilin, ettei Netan turkin laatu tulisi sterkkauksen myötä muuttumaan. Muutokset alkoivat kuitenkin näkyä vasta syksyllä. Lokakuussa luulin, ettei Netta siitä enää turkkia kasvattaisi. On tuo turkki kuitenkin lokakuustakin kasvanut. Se on pehmeämpää ja jollain tapaa paksumpaa kuin ennen. Netalla on entistä muhkeampi kaulus ja niin etu- kuin takajalkoihinkin on tullut eri tavalla karvaa. Kinnerkarvatkin ovat pikkuhiukkasen kasvaneet. Onhan Netta tietysti vielä kaukana monien muiden shelttien turkin muhkeudesta, mutta ei sen turkki todennäköisesti koskaan sellainen tule olemaan. Se on aina Netta, tuo kalju jättiläinen.

Lokakuussa huomasin Netan myös lihoneen. Se näyttää olevan pääsemässä normaalilukemiin (ainakin toivon niin). Taisi sillä jo ennen leikkaustakin olla taipumusta pyöristymiseen. Lisäksi Netta on varsinainen taskuvaras eli se pihistelee nameja taskuista, kun silmä välttää. Ainakin, jos taskut ovat sen ulottuvilla. Näin ollen Netan ruoka-annosta pienennettiin ja se saa agipäivinä vähemmän ruokaa. Joskus Netan annos voi tuntua pieneltä, kun Vilkku ja Miru syövät isompia annoksia.

Luonne Netalla ei ole muuttunut mihinkään suuntaan. Se on edelleen se sama höpsö shetlantilainen kaikkine vikoineen ja puutteineen. Myöskään Vilkku ei aikanaan sterkkauksen jälkeen muuttunut luonteeltaan. Sillä oli myös jossain välissä taipumusta lihomiseen, mutta viime vuosina sitä on ennemmin vaivannut hieman liialliseltakin tuntunut hoikkuus. Onneksi se näyttää olevan normaaleissa mitoissa nyt. Saas nähdä, miten sterkkaus vaikuttaa Miruun, kun sen vuorokin tulee joskus.


Ennen sterkkausta

Tammikuussa 2013

Hauskuutukseksi pistän vielä kuvan Netasta heinäkuussa 2011. Ihan kuin kyseessä olisi eri koira, eikä se sama soopeli, jonka tunnen.

Voi vitsi mikä vauhti!

Oltiin siis tänään vähän agiliitelemässä. Porukkaa oli enemmän kuin viime kerralla. Hallissa oli valmiina rata, johon vaihdettiin jokunen este (pituus siirrettiin siihen, missä kepit olivat olleet ja muuri pituuden tilalle). tietysti nyt tajusin, että ratapiirroksessa muuri tuli vähän liian lähelle putkea.. Hups. Olipa työn ja tuskan takana taas saada radasta kuva tänne, kun piti oman muistin ja yhden kännykällä otetun kuvan perusteella muistella. Piirros onkin ehkä vähän suuntaa antava...

Alussa tehtiin esteeltä 1. esteelle 12. Tehtiin medikorkeuksilla, mutta Netta kiersi ykkösesteen pariin kertaan ja laskettiin se minikorkeudelle. Sitten sujui pienoisella (vai isolla?) säätämisellä. En kauheasti enää muista, mutta renkaan Netta kiersi pari kertaa, joten otettiin se avustetusti ja sitten esteeltä 7. esteelle 12. Putkella Netta oli vähän epävarma. Toistettiin sitten esteiden 9.-12. väliä säätämisellä kunnes sujui paremmin..

Odoteltiin taas vuoroamme ja tehtiin esteeltä 12. esteelle 19. Tämä meni paremmin ja ei jestas, mikä vauhti tuohon koiraan iski! Moista vauhtia ei Netassa olla agissa koskaan nähty. Lopuksi tehtiin vielä rataa kokonaisena. Hienoista säätämistä ja esteen nro. 12. jälkeen tuli blackout enkä muistanut valssia ja ohjasin kai väärältä puolelta väärälle hypylle päin, joten otettiin siltä putkelta uudestaan loppuun. Vauhdillahan tuo meni. Kerrankin!

2013 suunnitelmia tarkemmin

Päätin tylsyyksissäni tulla rustailemaan tänne vielä tarkemmin tämän vuoden suunnitelmista. Vähän hömö taidan olla, kun noita näyttelyitä aina katselen. Sopivia ei ihan lähiaikoina ole, Rautalampi RN olisi 24.3. mutta silloin on muuta menoa. Lappeenrantakaan ei oikein houkuttele, joten seuraava sopiva on Outokummun ryhmis 21.4. Sinne ollaan ainakin varmasti menossa. Vähän epävarmempi on Kuopion näyttely, jonne ollaan menossa 25.5. mikäli mennään. Voi tätä päämäärättömyyden määrää.

Odottelen tietoa koiratanssikisoista kuin kuuta nousevaa. Jos ensin saisin raahattua itseni ulos harjoittelemaan. Temppuja ollaan harjoiteltu sisällä enemmän tai vähemmän aktiivisesti naksuttimen avulla. Siitä tulikin mieleen pari asiaa. A) Osta koirankeksejä. B) Etsi se namitasku!!! C) Ota pinkki treeniliivi käyttöön talveksi. 

Tänäkin vuonna tokoilut pysyvät kotitokoiluna. Aikakaan ei taitaisi kaikkeen suuremmin riittää. Agissa liidellään jatkoryhmässä ja ehkä loppuvuodesta uskaltaudutaan mölleihin, jos kontaktit ovat kunnossa. Keinua, keppejä ja rengasta pitäisi hioa. Paljon. Nettaan olisi myös kiva saada vauhtia ja vielä kun saisi ah-niin-ihanien hajujen haistelun kitkettyä hallissa. Silloin se voisi keskittyäkin.

Mätsärit taas ovat tauolla, kuten taisin joskus sanoa. Ei innosta, ei kiinnosta. Outokummussa siis seuraavan kerran kehään, ellei tapahdu ihme ja mennä sitä ennen mätsäröimään. Eiköhän tuo osaa jo sen verran kivasti esiintyä, ettei tarvitse hirveästi treenata. Voisi ehkä myös etsiä paremmat namit mätsäreihin ja miksei treeneihinkin. Huhhuh, kaikki liittyy nameihin ja Netan painoakin pitäisi saada pudotettua.

Haluaisin jo pidemmille lenkeille, mutta umpihankitarpominen ei ihan innosta ja polkuja ei näe lumen alta eli pidemmillä lenkeillä eksymismahdollisuus on kohtalaisen suuri. Ehkä voisin vain etsiä meiltä lumikengät ja opetella käyttämään niitä. Siinähän sitä hauskaa olisikin.

Jos Netta, Miru ja Vilkku olisivat ihmisiä...

Tällaista pohdintaa syntyi lenkillä ja ajattelin jakaa nämä pohdinnat täälläkin.

Miru

Koululuokassa Miru olisi se, jota ei erityisemmin kiinnostaisi tehdä mitään. Se tekisi vain sen, mitä sen olisi pakko tehdä (esimerkiksi ryhmätöissä). Suurimman osan ajasta koulussa se viettäisi tunneilla nukkuen. Miru myös rakastaisi ruokaa ja ruokailut olisivat sen päivän kohokohtia. Lisäksi olisi yksi toinen asia, josta se kiinnostuisi. Pesäpallo. Miru olisi fanaattinen pesäpallofani sekä pelaisi itsekin pesäpalloa. Sen auto olisi automaattivaihteinen ja asuinpaikka olisi palveluiden äärellä. Miru myös tilaisi kaiken mahdollisen netistä välttääkseen turhaa työtä.

Vilkku

Vilkku olisi oman polun kulkija. Kouluja se tuskin kävisi peruskoulua enempää. Suuren osan ajasta se kuluttaisi vaellellen ympäriinsä ja se luultavasti asuisi jossain mökissä keskellä metsää. Vilkku olisi metsästäjä, joka välillä menisi ihmisten ilmoille myymään nahkoja saadakseen ostettua kahvia ja sokeria. Jos sillä olisi auto, se olisi maastoauto. Vilkulle tietokone ei olisi kovinkaan tärkeä eikä nettikään näyttelisi suurta osaa sen elämässä, eihän siinä metsämökissä luultavasti nettiyhteyttä olisikaan.

Netta

Netta olisi tosielämässä rasittava ilopilleri. Se ärsyttäisi muita olemalla aina hyvällä tuulella ja yrittäisi saada muutkin innostumaan kaikesta. Lisäksi se olisi vauhdikas ja aina joka paikassa. Salaisena paheena sillä olisi jatkuva herkkujen (salaa) napostelu. Autona Netalla olisi pieni auto, johon saisi tarpeen vaatiessa nopeankin vauhdin. Netissä Netta viihtyisi keskustelupalstoilla ja se kirjoittaisi ainakin omaa blogia. Se asuisi luultavasti kerros- tai rivitalossa ja harrastaisi kaikkea mahdollista, mitä vain ehtisi. Lisäksi sillä olisi ikuisena kriisinä hiustenkasvatus.

Alkuvuoden ongelmia

Alkuvuosi on aina tällaista. Ei tehdä oikein mitään, ei ole oikein mitään, mistä postata. Mirun juoksut alkoivat vihdoin viimein (johan niitä oli melkein puoli vuotta odotettukin). Näiden juoksujen jälkeen Miru onkin sitten tarkoitus sterkata jossain välissä. Edelliset juoksut olivat viime vuonna helmikuussa, eli hoppua ei ole. Netallahan oli puolen vuoden juoksuväli, mutta Miru pisti paremmaksi pidemmällä juoksuvälillään.

Tänään sain otettua Netasta uuden rakennekuvan. Ihan kaljulta tuo ei vielä näytä, mutta katsotaanpa sitten taas joskus. Tein myös Netalle Y-valjaat. Kiinnitys tuli kyllä tosi viisaaseen kohtaan, mutta ovat nuo ihan hyvät ekoiksi Y-valjaiksi.



Paria viikkoa vaille 2 v 9 kk

Muhkea kaulus ei takaa hyvää näkyvyyttä

Kaulusta pois edestä



Vuoden ekat agitreenit

Tänään autokoulun teoriatunnin jälkeen oli aika suunnata hakemaan Netta kotoa - mitäs muutakaan, kuin vuoden ekoja agitreenejä varten. Treenaillaan nyt siis jatkoryhmässä. Tänään meitä oli paikalla vain viisi. Tehtiin itsenäisenä A:ta sekä kujakeppejä. Kujakepit meni aika jees ja A:llakin oli vauhtia. Sitten harjoiteltiin jaakotusta. Eli alkuun koira putkeen oikealla kädellä, sitten hypylle ja uudestaan putkeen, ohjaus koko ajan oikealla kädellä (nämä selitykset ovatkin varmasti hyvin selkeitä..) ja sama vielä vasemmalta. Säätämistä, säätämistä ja säätämistä. Varsinkin, kun hajut kiinnostivat Nettaa.

Sitten rataa. Se oli jokseenkin tuollainen kuin kuvassa, annettakoon anteeksi pienet epäkohdat. Väsyneenä ei muista kaikkea, varsinkin kun on koulussa yrittänyt painaa mieleen kolmen kielen asioita, tanssiaskeleita ja autokoulussa teoriaa. Anyway, vähän säätämistä taas. Taidettiin tehdä tämä kolme kertaa ja lopulta löytyi vähän enemmän vauhtiakin. Esteet olivat medikorkeudella.



Mietin, että pitää varmaan etsiä namipussi... Ja käyttää pimeän kauden treeneissä treeniliivinä Hurtan pinkkiä liiviä, että näkyy kauemmas kun on lämmittelemässä. Ei tuolla pimeässä oikein mitään erota.

Tammikuun ekoja kuvia

Eilen käytiin pellolla kuvaamassa. Mutta miksi ihmeessä joistain kuvista tulee tuollainen kevätfiilis, aivan kuin olisi jo maaliskuu? Järkevämpää postausta on luvassa varmaan keskiviikkona. Huomenna agiin, mutta se taas on niin myöhään, ettei ole järkeä tulla yöllä postaamaan. C-lisenssi tuli ostettua tänään. Mutta nyt niihin kuviin.

Mitä vuosi tuokaan tullessaan

Tuntuu oudolta aloittaa uusi vuosi, kun postauksia on tältä vuodelta vasta yksi ja viime vuodelta 200. Tuntuu oudolta, kun ei yhtäkkiä olekaan melkein mitään, mistä kirjoittaa. Vuoden tavoitteethan julkaistiin jo viime vuonna, mutta mitä tänä vuonna tuleekaan tapahtumaan?

Synttäreitä juhlitaan taasen. Netta täyttää huhtikuussa jo kolme vuotta, kun taas Miru saavuttaa saman iän maaliskuussa. Vilkku puolestaan pääsee siirtymään jo veteraani-ikään, vaikkei se mikään seniori vielä olekaan. Tai no, riippuu keneltä kysytään. Tervetuloa ihmettelemään tuota melkein kahdeksanvuotiasta hötkyilijää. Eikä muuten unohdeta sitä, että allekirjoittaneelle tulee täyteen 18 vuotta (hui) ja ajokorttikin pitäisi saada hankittua.

Mätsäreistä taukoillaan paristakin syystä. Rahan säästämistä ja mätsäri-innon keräämistä. Saas nähdä, käydäänkö kehässä ennen Outokummun ryhmistä. Se jää varmaan vuoden vikaksi näyttelyksi. Nyt Netalla on karvanlähtö, mutta ehkä se on turkissaan taas Outokummussa. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, kesälläkin on vuorossa huikea karvanlähtöspektaakkeli, eli eli...

Koiratanssia pitäisi treenata. Oikeasti. Kun ollaan tultu lupauduttua siihen 4H:n juttuun ja vielä on tullut ajateltua kisaamistakin. Huihui. Agiliidellään tiistaisin, siitä ei toistaiseksi muuta tietoa ole. Katsotaankin sitten ensi tiistaina.

Mitään uutta ja erikoista ei tänä vuonna ohjelmaan taideta ottaa. Luvataan kuitenkin käydä kevään koittaessa pidemmillä lenkeillä ja kuvata taas. Tänä vuonna ei ole otettu yhtään kuvaa Netasta, kun sää on mitä on ja pitää olla koulussa valoisaan aikaan. Varmaan lauantaina sitten paistaa, kun en ole kotikulmilla...

Nyt Netta huokailee ja nukkuu pedissään. Harjaan sen varmaan huomenna ja ehkä voisi tehdä sen luvatun turkinhoitopostauksenkin. Tassu- ja korvakarvat kun ovat varmasti kasvaneet taas sellaisiin mittoihin, että lyhentäminen on aiheellista. Mutta tältä osalta toivotamme kaikille hyvää yötä!

Onkos tullut kesä näin talven keskelle?

Vuosi vaihtui hyvissä merkeissä eikä Netta pelannut raketteja. Ilmeisesti vuodenvaihteen kunniaksi oli myös syytä aloittaa karvanlähtö.