Tiistaina on edessä agi. Perjantaina Vilkulla on aika eläinlääkärille, koska sen jalassa oleva patti tuntuu kasvaneen vähän ja halutaan saada varmuus siitä, onko se rasvapatti vai. Mirulla on juoksut ja tällä hetkellä nimenomaan tärpit menossa.
Päätin tulla kirjoittamaan yhdestä aiheesta, mistä minun on tehnyt mieli kirjoittaa. Jokaisella on varmasti niitä hetkiä, kun oma koira on maailman paras kaikkine vikoineen ja puutteineen. Että koira tuntuu täydelliseltä, vaikkei mikään ole oikeasti täysin täydellistä. Netan tapauksessa tämä näkyy siinä, että tuntuu, että koulutuksessa on jollain tapaa onnistunut ja että Netta on minulle juuri sopiva koira, niin kuin se onkin.
Sitten on taas niitä hetkiä, kun koiran huonot piirteet ärsyttävät enemmän, kun koirassa tuntuu olevan hyvin paljon huonoja puolia ja kaikenlaisia vikoja. Uskokaa pois vain, kyllä se Netankin kohdalla on joskus niin. Varmasti jokaisen koiran kohdalla on niin.
Aloitan tällä kertaa kertomalla Netan ärsyttävämmistä piirteistä. Se haukkuu välillä paljonkin. Tätä ei moni uskoisi, koska yleensä Netta on niin rauhallinen vieraissa paikoissa. Viimeisillä agikerroilla se on kuitenkin välillä odotellessaan haukkunut. Kotona Netta haukkuu kiihtyessään tai jos se haluaa esimerkiksi ulos (vaikka se olisi juuri siellä ollut). Välillä haukkumisen kitkeminen tuntuu tosi vaikealta. Kotiin tullessa Netta hyppii ja yrittää haukkumalla komentaa muita huomaamaan sen. Yritän siinä tilanteessa olla huomaamatta sitä, kunnes haukkuminen loppuu.
Ehkä ärsyttävimmäksi asiaksi Netassa nimeäisin roskiksen levittelyn. Jos vessan ovi jää sopivasti raolleen, voi olla varma, että roskiksen sisältö on lattialla. Siksi säilytän myös huoneeni roskista Netan ulottumattomissa. Pitäisi kai ostaa ainakin vessaan kunnollinen roskis. Seuraavaa Ikean reissua odotellessa siis.
Lisäksi Netta tykkää räätälöidä vaatteita, erityisesti housuja. Onhan se tietysti oma vika, kun ne koiran ulottuville joskus jäävät, mutta ärsyttävää se silti on. Viimeisimpien tuhotöiden listassa ovat legginsit, joihin Netta söi reiän. Syksyllä Netta söi reiän farkkuihin. Siis nimenomaan söi, eikä vain pureskellut. Miksi muuten housuihin ilmestyy reikä, jota ei voi järkevästi paikata?
Namien toivossa Netta on rei'ittänyt parien housujen taskut sekä yksien farkkushortsien toisen taskun. Onneksi se reikä ei ole näkyvä. Ihmettelin vain, kun shortsien taskuista tippui nameja ja kas kummaa, pikkuinen räätäli oli iskenyt saadakseen koirankeksejä nameista. Netalla on myös tapana yrittää saada nameja kaikista taskuista, joissa niitä vain on. Myös muilta kuin oman perheen jäseniltä.
Netta on vieraita kohtaan varautunut. En kuitenkaan sanoisi sitä varsinaisesti araksi. Joskus se ei ohitustilanteissa uskalla liikkua. Se on kuitenkin vieraissa tilanteissa loppujen lopuksi utelias. Se ei syöksy suin päin vieraiden luokse, mutta menee kauan, ennen kuin vieraat koirat voivat voittaa sen suosion itselleen.
Netassa on sopivasti virtaa. Se saa joskus lenkeillä riehuhepuleita. Agilityssä se vauhdikas Netta ollaan nähty kerran, mutta ehkä se siitä. Netta ei myöskään hössötä turhaan ja osaa matkustaa autossa rauhallisesti. Sen se on saanut oppia lukuisilla mätsärireissuilla. Mätsärit puolestaan ovat varmasti tehneet hyvää Netalle, jos muistetaan, millaiset lähtökohdat ekan mätsärin kohdalla olivat.
Netta on iso sheltiksi, mutta kätevän kokoinen silti. Sen kanssa pystyy vielä hyvin matkustamaan bussissa tai junassa, ja autossa sen voi laittaa turvavaljaissa takapenkille. Se ei jää Vilkun ja Mirun jalkoihiin. Agissa se on sopivankokoinen medi. Turkkiakaan Netalla ei liiaksi ole, mutta olisiko se Netta, jos se olisi turkikkaimpien shelttien joukossa?
Onpa Netta myös pohjattoman lojaali ja ystävällinen omaa laumaansa kohtaan. Se on iloinen ja pirteä. Se saa vauhtia Miruunkin. Netta myös palkkaantuu nameista helposti, leluista sitten vähemmin. Agissa ollaan huomattu sama ongelma kuin joissain mätsäreissä - Netta haistelee maata keskittymättä muihin. Sekin ongelma pitäisi vielä kitkeä jotenkin.
Kaikkine vikoineen ja puutteineen Netta on silti aina Netta. Sitä ei voi, ei saa eikä pidä koskaan unohtaa. Se on aina ihana, ärsyttävä, iso, kalju, räätäli, tihulainen, räksyttäjä ja niin edelleen. Se on hyvä ensimmäinen koira. Kaikki tämä, koska se vaan on niin Netta ♥
Anna Puu - Antaudun
san. Heimo Hatakka
rahat karkaa käsistä
nimet hukkuu mielestä
nyt mä koitan keksiä miksi sinuun rakastuin
kun arki ajaa tankilla keittiöön kovat piipussa
etsin jotain valkoista, jota voisin heiluttaa
antaudun
antaudun
muu saa mennä
mutta minä pidän sun
antaudun
nuoruus lakkaa huomenna
tänään taikka torstaina
enkä jaksa tanssia enää aamukuudelta
kun loppu tulee lopulta olkkariin karmit kaulassa
me mennään hetki piilosta kunnes se löytää mun
antaudun
antaudun
muu saa mennä
mutta minä pidän sun
antaudun
antaudun
muu saa mennä
mutta minä pidän sun
näin käy täällä meille
armon luusereille
ei voi kuin laulaa kimpassa
paremman puutteessa
antaudun
antaudun
muu saa mennä
mutta minä pidän sun
Ei kommentteja
Lähetä kommentti