maanantai 28. tammikuuta 2013

En tohdi koskaan olla niiden mukana

Koirahistoriani, osa 4

Pirin (4.4.2007-12.2.2010) sisko Emma sai 11.3.2010 pentuja. Soopeli pinanarttu onnistui jotenkin valloittamaan meidät ja toukokuussa haimme sen kotiin. Tuolloin Miru (Final Fantasy's Edge Of Heaven) oli nirso. Oikeasti nirso. Käänne ahmatiksi taisi tapahtua vasta Netan tultua taloon. Nyt kukaan ei uskoisi, että tuollainen ruuan perään hosuja olisi voinut olla nirso.

Noin yleisesti ottaen Miru on aina ollut rauhallinen. Se on käyttäytynyt aikuismaisemmin paljon ennen Nettaa, eikä Netasta kai koskaan aikuista koiraa tulekaan. Miru mieluiten makoilee, kun taas Netta etsii tekemistä välillä turhankin omatoimisesti.


Collein hankkiminen ei ollut alkuperäinen tarkoitus. Minulle oli tulossa sheltti. Koko juttu ei olisi käynyt varmaan käynyt mielessäkään, jos Piri olisi vielä elänyt. Miru ei todellakaan tullut Pirin korvikkeeksi tai tilalle, ei yksikään koira voi korvata toista. Kaipa kohtalo vain puuttui peliin. Elämä olisi aika erilaista, jos olisi vain Netta ja Vilkku.

Netalla ja Mirulla on puolitoista kuukautta ikäeroa. Äiti on kouluttanut Mirua, minä Nettaa. Ne olivat samassa pentukoulussa ja sen jälkeen ne eivät samoissa koulutusjutuissa ole olleetkaan. Joka tapauksessa Netta ja Miru ovat kasvaneet yhdessä ja niillä on täysin omat leikkinsä. Ne saattavat lenkillä kuljettaa keppiä yhdessä, vetää keppiä ja painia. Netta saa Mirun heittäytymään selälleen leikin tiimellyksessä.


Kamalammin en Mirulle ole temppuja opettanut, mutta jotain voisi varmaan keksiä. Äiti kyllä opetti Mirun pentukurssilla lipaisemaan kielellään käskystä ja kävihän Miru tokokurssin. Lisäksi olen opettanut Mirulle näyttelyseisomista ties mistä syystä X.

Mirun rauhallisuudesta vielä sen verran, että sitä eivät asiat paljoa hetkauta. Mirun ei omasta mielestään tarvitse siirtyä muiden edestä, onhan se oikeasti Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Ruhtinatar Miru. Miru myös kulkee mieluiten poluilla ihmisten takana. Ainakin, jos polku on lumessa... Eihän sitä nyt umpihangessa voi kulkea!


Tällä kertaa oli tosi vaikea keksiä kappaletta tähän loppuun. Onneksi kaveri auttoi ja saatiin jotain Mirullekin. Ehkäpä tämä voisi olla kuin Mirun suusta?

PMMP - Kuvia
san. Paula Vesala ja Mira Luoti

kun toiset sätkivät elossa, elossa
en tohdi koskaan olla niiden mukana
kun ovat kaikessa mukana, mukana
mä tahdon katsella vain kauniita kuvia
ja kun mä katslen kuvia, kuvia
niin silloin voisin minäkin huutaa:
"Oon elossa!"

minulla on valta
sinut valitsin
on pian pysäytetty hetki
laitettuna laatikkoon
sulle sielujeni seinään paikan varasin
mustaan huoneeseeni vein
ja kahdestaan sun kanssas oon

Ei kommentteja

Lähetä kommentti