lauantai 26. tammikuuta 2013

Man kann von uns halten was immer man da will

Koirahistoriani, osa 3

Nyt on vuorossa Vilkku (11.3.2005-) saapui meille vappuna 2005. Olin innostunut kaneista, koska "kavereillakin oli!" ja vanhemmista tuntui, että voisi olla sopiva aika ottaa toinen koira. Muistan, kun kävin isäni kanssa Citymarketissa ja ilmoitustaululla oli ilmoitus myynnissä olevista sekarotuisista koiranpennuista. Isä soitti sinne ja sittemmin käytiin katsomassa pentuja. Harmaa narttupentu hurmasi meidät. Muistankin, kun erään koulupäivän aikana isäni laittoi minulle viestin, että otamme sen harmaan narttupennun.

Vilkun nimikin on oma lukunsa. Minulla oli varsin mielenkiintoinen nimi-idea ja muutenkaan nimestä ei meinattu päästä yksimielisyyteen. Ei, ennen kuin radiosta soi joku Maija Vilkkumaan kappale ja pentu päätettiin nimetä Vilkuksi.


Vilkku toi jo pentuna pellolta jonkun linnunraadon. Lisäksi Vilkku onnistui kaivamaan jostain jonkun lehmän tmv. luun. Se oli myös täynnä tarmoa ja intoa. Pakko tässä kai on myöntää, että se on rauhoittunut niistä ajoista. Ainakin jonkun verran.

Vilkku on ollut varsin erilainen tapaus kuin mitä Susku oli. Karkureissuja, kaikessa "hyväntuoksuisessa kierimistä", mitähän vielä... Vilkun koulutukseen en pahemmin ole osallistunut, koska ikää minulla oli sen tullessa kymmenen vuotta. Lenkitin Vilkkua joskus yksin, mutta se loppui siihen, kun sen voimat kasvoivat. Muistan joutuneeni kerran soittamaan lenkiltä äidille, kun Vilkku kiskoi kamalasti. Aloin lenkittää Vilkkua uudestaan siinä 2008-2009 kieppeillä.


Tänä vuonna Vilkku täyttää kahdeksan vuotta. Toisin sanoen se rikkoo veteraanikoirien rajapyykin, mutta miksikään vanhukseksi sitä ei voi vielä kutsua. Tarmoa löytyy vielä. Joskus iltaisin Netan ja Mirun ollessa tarhassa vähän aikaa on Vilkun vuoro tehdä temppuja. Istu, tassu, toinen, maahan, väsyttääkö, kieri. Lisäksi Vilkku tykkää siitä, kun se saa etsiä nameja.

Yhteen aikaan Vilkku myös leikki innokkaasti vetoleikkejä, nykyisin ei niinkään. Se kyllä ottaa lelun, jos saa kiinni, mutta ennemmin se haluaa, että sitä ajetaan takaa. Sellaisia leikkejä leikittiin joskus Vilkun ollessa nuorempikin.

Nyt Vilkku katselee minua sängyltäni vähän epäluuloisen näköisenä. Olen ilmeisesti sen verran monta kertaa vilkaissut sitä tätä postausta kirjoittaessani. Vilkun kanssa on tehty omat virheensä, mutta kertaakaan kenenkään mielessä ei ole käynyt siitä luopuminen. Ei tietenkään. Sehän on perheenjäsen.



Kappalevalinnaksi päätyi Rammsteinia. Täältä löytyy kyseisen kappaleen suomennos siltä varalta, että kaikki lukijat eivät saksaa osaa.

Rammstein - Haifisch

Wir halten zusammen
Wir halten einander aus
Wir halten zu einander
Niemand hält uns auf

Wir halten euch die Treue
Wir halten daran fest
Und halten unseren Regeln
Wenn an uns Regel lässt

Under der Haifisch, der hat Tränen
Und die laufen vom Gesicht
Doch der Haifisch lebt im Wasser
So die Tränen sieht man nicht

Wir halten das Tempo
Wir halten unser Wort
Wenn einer nicht mithält
Dann warten wir sofort

Wir halten die Augen offen
Wir halten uns den Arm
Sechs Herzen, die brennen
Das feuer hält euch warm

Under der Haifisch, der hat Tränen
Und die laufen vom Gesicht
Doch der Haifisch lebt im Wasser
So die Tränen sieht man nicht

In der Tiefe ist es einsam
Und so manche Zähre fliest
Und so kommt es, dass das Wasser
In den Meeren salzig ist

Mann kann von uns halten
Was immer man da will
Wir halten uns schadlos
Wir halten niemand still

Under der Haifisch, der hat Tränen
Und die laufen vom Gesicht
Doch der Haifisch lebt im Wasser
So die Tränen sieht man nicht

In der Tiefe ist es einsam
Und so manche Zähre fliest
Und so kommt es, dass das Wasser
In den Meeren salzig ist

Under der Haifisch, der hat Tränen
Und die laufen vom Gesicht
Doch der Haifisch lebt im Wasser
So die Tränen sieht man nicht

Ei kommentteja

Lähetä kommentti