Hei me liidetään!

Viime viikolla treenejä ei ollut ja sitä edellisellä viikolla ei päästy (koska olin itse Tampereella), mutta nyt liideltiin taas. Viimeksihän liideltiin mölleissä silloin.. joskus. Suunnattiin treeneihin mukanamme karkkipussi (Netan SIN BIS1 -sijoituksen johdosta). Karkkeja ei jäänyt jäljelle (Haribo, nam!).

Sitten olennaiseen... Netta the Nakki-Netta sai tällä kertaa aloittaa. Ratatreeniä! Hyppyjen 5 ja 6 sekä 12 (ja 14) ja 13 asennoista en ole ihan varma enää, mutta samapa tuo nyt.. Tehtiin rataa pätkissä (esteet 1-6 ja esteet 7-17). Alkuun kokeiltiin ihan ykkös- ja kakkosesteitä niin, että Netta jäi ykkösen taakse, menin kakkosen kohdalle, käskin Nettaa hyppäämään ja kakkosen jälkeen heitin namin. Sehän sujui aika kivasti!

Toistettiin se namijuttu pari kertaa ja sitten oli aika kokeilla kutosesteelle. En ollut mitään ihmeellisempiä kuvioita suunnitellut, koko ajan ohjasin vasemmalla kädellä eli ei tullut mitään valsseja tai muitakaan. Kakkosen jälkeen olisi vain paremmin voinut luottaa, että kyllä Netta sieltä tulee (ja tokalla kertaa se kiersikin jostain syystä kakkoshypyn). Mutta ei valittamista, aika vauhdikasta (nakki)menoa!

Sitten odoteltiin, kun muut tekivät saman ja sitten rata seiskaesteeltä (putki) loppuun. Kepeillä meillä oli ohjurit ja alkuun Netta tuntui koko ajan yrittävän hypätä niiden yli pois, mutta lopulta se meni kepit. Pussissa ei valittamista eikä A:ssa. Hypyiltä 12-14 renkaalle ja pituusesteelle eteneminen ei oikein sujunut aluksi sulavasti, takaaleikkaus ei tainnut (vielä) olla ihan se meidän juttu. Puomille Netta kuitenkin kiipesi kivasti.

Toistettiin sama uudelleen. Taas kepeillä ohjurien yli hyppääminen melkein lopussa, kun valmistauduin kaivamaan namin. Seuraavalla tai sitä seuraavalla kerralla Netta meni ihan nätisti. Pussin jälkeen sille ei jäänyt ehkä niin "Mitämitähäh?" -fiilis kuin varmaan ekalla kertaa sinne mentäessä tällä radalla. A:lla palautin sen takaisin alastulokontaktille. Kokeiltiin hypyillä 12-14 jotain kiepauttamista, että oma kääntyminen sujuisi. Nyt sujuikin paremmin, kun päästiin järkevämmin renkaalle ja pituudelle. Ja puomi... ♥ Netta ei nyt epäröinyt yhtään!

 

Perjantaina sitten mölleilemään. Agilityn hurmaa! Ja Netta pysyy aika kivasti paikallaan kun käskee, alussa en tainnut käskeä tarpeeksi hyvin (tänään siis), kun se nousi. Mutta kun miettii, millainen Netan paikallaolo vaikka vuosi sitten taisi olla... Ollaan me jossain edistytty!

Ajatuksia koirien ikäerosta

Vähän tätä asiaa mietiskeltyäni ajattelin, että kirjoittamalla selkeyttäisin ajatuksiani entisestään. Meidän laumahan koostuu kolmesta koirasta. Vilkulla ikää on kahdeksan vuotta ja yksi kuukausi, Mirulla kolme vuotta ja yksi kuukausi ja Netalla pari viikkoa päälle kolme vuotta.

Juuri niin. Netalla ja Mirulla on ikäeroa vain suunnilleen puolitoista kuukautta. Miru on syntynyt 10.3.2010 ja Netta 24.4.2010. Molemmat soopelit myös tulivat meille pentuina, varttuivat yhdessä ja ovat yhä parhaita kavereita.

Koirien ikäeroon ja siihen, milloin voi ottaa seuraavan koiran, ei mielestäni ole mitään tiettyjä sääntöjä. Minulla ei ole asiasta vielä kovin paljoa kokemusta. Vilkun tullessa Susku oli 14 vuotta ja risat. Melkoinen ikäero. Susku ja Vilkku eivät olleet ylimpiä ystäviä ja pari viikkoa Susku vietti talon toiselle puolella. Kyllähän Vilkun tulo virkisti Suskua jonkin verran, mutta siinä se.

Suskun kuoltua tuli Piri Vilkun ollessa vähän päälle kaksivuotias. Leikkiä riitti ja pentuna Piti tykkäsi makoilla Vilkun vieressä. Riitatilanteita tuli muistaakseni vain ruokailutilanteissa ja Piri (oli siis uros toisin kuin muut meillä olleet koirat) oli "pomo".

Mirulla ja Vilkulla on ikäeroa melko tasan tarkkaan viisi vuotta. Netalla ja Vilkulla taas on ikäeroa viisi vuotta ja puolitoista kuukautta. Minulle oli tuona vuonna tarkoitus hankkia sheltti, eikä collie ollut alkuperäisissä suunnitelmissa. Se oli, kun Piri vielä eli.

Älkää käsittäkö väärin. Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon nytkin, Miru ei ole Pirin korvike eikä tule koskaan tulemaan. Mutta jos Piri eläisi, ei meillä olisi Mirua. Eikä kahta koiraa niin lyhyellä ikäerolla. Eivätkä asiat olisi niin kuin nyt. Sitä on turha miettiä enää.

Miksi sitten kaksi pentua niin lyhyellä ikäerolla? Tuskin niin olisi käynyt, jos molemmat koirat olisivat tulleet täysin saman henkilön vastuulle. Sheltti oli kuitenkin tulossa pääasiassa minun koulutettavakseni ja vaikka vanhemmilla onkin aina suuri vastuu lemmikeistä, vanhempani luottivat siihen, että kouluttaisin shelttini itse. Miru tuli koulutukseltaan enemmän äidin vastuulle.

Se siitä Netan ja Mirun ikäerosta. Olen jo sanonut, että seuraavaa koiraa ottaessani Netta on vähintään viisivuotias. Silloin asun omillani. Jos vain mahdollista, haluan ottaa seuraavan koiran ennen kuin Netta on vanha. Niin, että Nettakin sopeutuu toiseen koiraan talossa.

En osaa sanoa, mikä on hyvä ikäero koirille. Omalle vastuulleni tulevista koirista sanoisin, että minimi-ikäero koirilla voisi minun kohdallani olla kaksi vuotta. Maksimi-ikäeroa en sitten ole miettinytkään. On myös vähän eri asia, tuleeko koirista kotikoiria vai harrastetaanko niiden kanssa ja kuinka aktiivisesti harrastetaan.

Jos jonkun muun koirien ikäero joskus mietityttäisi, en voisi suuremmin kritisoida tai ihmetellä asiaa. Jokaisella on kuitenkin omat taustansa enkä loppupeleissä koe asiakseni moralisoida muiden valintoja. En, kun meilläkin on koirat, joilla on lyhyt ikäero. Jokainen tekee itse omat valintansa ja toivottavasti kantaa seurauksetkin niistä.

Kerta kiellon päälle?

Kauniin sään vuoksi päätin mennä Netan kanssa pidemmälle lenkille ja talsittiinkin suunnilleen yhdeksän kilometriä. Vaan mitä kaikkea matkaan mahtuikaan? Vähän aikaa edessämme talutti pyöriään kaksi tyttöä, joista toinen sanoi toiselle: "Ihana koira siun takana."

Nähtiinpä myös tieltä metsempään (voiko näin edes sanoa?) poistuessamme lastenrattaat, jotka olivat Netasta hurjan pelottavat ja ne piti kiertää kauempaa. Sitten ärtymyksen purkamista. Miksi, miksi, MIKSI luontoon pitää jättää lasipurkkeja? Niitä oli jonkun kannon päällä ja osa oli rikkikin. Hmph sanon minä! Ja eikös yhden kannon päällä ollut tyhjä olutpullokin. Muutakin roskaa näkyi. Jos kyseessä ei olisi ollut pidempi lenkki, olisi ne roskat voinut toki ottaa mukaan ja raahata omaan roskikseen, mutta nyt se ei onnistunut.

Yhdessä vaiheessa kutsuin Nettaa luokseni ja vielä mitä, sen kauluksessa oli ruskeaa. Näin hevosenjälkiä ja kuivahtanutta hevosenpaskaa, mutta ilmeisesti se ei estänyt Nettaa pyörimästä siinä (tai jossain muussa paskassa, jos totta puhutaan, ei paljoa kiinnosta, mitä se oli). Hienoa, Netta, tosi kiva juttu! Menolippu kylpyyn tienattu!

Tulipa lenkillä vielä vastaan toinen koiranulkoiluttaja. Näin käy tosi harvoin. Ihmisen nähdessäni otin Netan kiinni ja sieltä tuli joku koira Netan luokse. Se koira oli ihan ystävällinen ja jatkoi omistajansa kanssa matkaa toiseen suuntaan.

Kotona Netta sitten pääsi pesulle. Se siitä Best Friendin shampoosta ja käytettiinpä vähän Bio-Groomiakin. Lopputuloksena märkä ja ei-niin-iloinen Netta. Ollakseen pesua inhoava koira se osaa hämmästyttävän helposti hommata itsensä pesulle!

Ehkä jatkossa pitkillä lenkeillä valitaan eri polut, ettei vastaavia hevosenpaskajuttuja enää tapahdu. Samalla reitillä on aiemminkin ollut hevosenpaskaa, mutta silloin Netta ei ole päässyt kierimään siinä. Just joo. Huomenna pitkästä aikaa treenaamaan agilityä!

Tarkoitus pyhittää keinot

Näin tuumasi omistaja, kun Netan saunakäskyllä kylpyyn huijasi. Netta oli oletettavasti kierinyt jossain (ainakin se haisi), joten ei muuta kuin pesulle. Tässä on siis turkinhoitopostaussarjan viimeinen postaus.

Netta pääsi pesulle suoraan (sadesäässä tehdyn) lenkin jälkeen. Shampoona käytettiin Bio-Groomin So Gentle -shampoota. Meillä on myös jotain Best Friendin shampoota, jota on käytetty ainakin Vilkun pesuun (ja kerran Netan kaulukseen).

 

Ensin laitan veden sopivalle lämpötilalle ja sitten kastelen Netan turkin. Kuten arvata saattaa, tämä ei ole Netan mieleen sitten laisinkaan. Eihän Hänen Turkkiaan saa kastella näin!

 

Seuraavaksi shampoota turkkiin. Tämäkään ei taida erityisemmin olla Netan mieleen. Meillä käytössä olevan shampoon voi laimentaa tai käyttää sellaisenaan. Tällä kertaa en laimentanut shampoota.

 

Sitten onkin aika huuhdella huolellisesti shampoo pois Netan turkista. Tässä vaiheessa tajusin, etten katsonut kellosta, mihin aikaan aloitin. Näin ollen emme saa tietää, kuinka kauan aikaa Netan pesuun oikein menee.

 

Lopputuloksena on märkä ja hapan Netta, joka hakeutuu kylpyhuoneen ovelle (se yrittää hakeutua sinne myös kesken pesun). Ovella Netta ravistelee itsensä. Sitten pitää saada pyyhe ilman, että Netta pujahtaa pois, ja kuivata Netta. Lisää turkinravisteluja. Kun Netta pääsee pois, se yleensä hetken säntäilee ja ravistelee, kunnes se asettuu nuolemaan tassujaan ja lopulta nukkumaan. Netta sai kiellon mennä sohvalle tai sängylle ja kun käskin sitä menemään omaan petiin sanomalla: "Oma peti!", se kävi makuulle teatraalisesti. Nyt Netta nukkuu lattialla.

Netan salatut elämät: jakso 4

Tohmajärvi RN 4.5.

Tänään se oli. Vuoden eka ja varmaan vika näyttely Netan osalta. Toisin sanoen suuntasimme Tohmajärvelle ryhmänäyttelyyn. Shelttien kehä oli sisällä ilmeisesti jossain liikuntahallissa. Saapuessamme paikalle oli aika täyttä, koska samassa kehässä olivat ennen shelttejä australianpaimenkoirat ja bordercolliet. Löytyi kuitenkin paikka, johon häkki mahtui.

Ainakin kehä 1 eli shelttikehä pysyi hyvin aikataulussa. Shelttien ilmoitettu alkamisaika oli klo. 11:15 ja ehkä kaksikymmentä yli yksitoista alkoi urosten pentuluokka. Ennen puolta kahtatoista se ainakin alkoi. Olin muistanut ottaa mukaan retkijakkaran, joten ei tarvinnut seistä koko aikaa.

Lopulta AVO-nartut alkoivat. Tuomari kaikilla shelteillä oli Dubravka Reicher Kroatiasta. AVO-narttuja oli niin paljon, että porukka jaettiin kahtia. Ensimmäinen porukka meni ensin kaksi kertaa ympäri ja arvostelun alkoivat sitten. Hyvä näin, sillä vaikka kehä olikin tilava, olisi ollut aikamoinen tungos, jos kaikkien AVO-narttujen olisi pitänyt mennä samalla kertaa ympäri.

Sitten tuli toisen porukan vuoro, me siinä joukossa. Kaksi kertaa ympäri ja odottelemaan. Niin, ja pitihän koiria siinä (ja silloin, kun kaikki AVO-nartut olivat kehässä) seisottaa. Lopulta pääsin nostamaan Netan pöydälle. Netta vähän arasteli ja hieman väisti tuomaria, mutta antoi kuitenkin katsoa hampaat.

Seuraavaksi piti tehdä edestakainen liike ja seisottaa koiraa. Netta kyllä seisoi, vaikka välillä vähän liikahtelikin paikallaan. Samalla odottelin hetkeä, jolloin tietäisin, minkä laatuarvosanan Netta saisi. Sitten se tapahtui. Kehäsihteeri heilautti sinistä lätkää. Erittäin hyvä.

3 years, rather high legged, correct head and expression, good topline, good angulation and movement, coat not in show condition, good bite

AVO EH - rodunomainen lähestyttäessä

 

Siinäpä se. Salainen tavoitteemme on nyt saavutettu eikä enää edes salainen. Kyllähän minä olin ajatellut, että ehkä joku tuomari voisi antaa Netalle EH:n nyt, kun turkkia kuitenkin on aiempaa enemmän. Eihän H:kaan olisi edelleenkään mahdottomuus, mutta nyt kävi näin. Tänä vuonna tuskin käydään enää virallisissa kehissä.

Tunnustus

Saimme Onni's Life -blogista tunnustuksen. Kiitos!

1. Kiitä antajaa & linkitä bloggaaja, joka antoi sinulle tunnustuksen.
2. Valitse viisi bloggaaja & kerro tunnustuksesi heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
+ Näin voimme auttaa uusia bloggaajia eteenpäin ja ehkä juuri sinä löydät uuden tuttavuuden blogien kautta.
Tunnustuksen saavat:
Taika & Medya Taika- ja Medya-shelttien blogi.
Taivaanrannanmaalari Axu-eurasierin blogi.
MR. Twist Oliver-sheltin blogi.
Sofin ja Milan tassunjäljillä Sofi-westien ja Mila-sheltin blogi.
Viimahännät Ludo- ja Nova-shelttien blogi.

Näyttelyvalmistautumisia

Tänään on ollut aika etsiä Netan paperit, näyttelyn numerolappu, näyttelyhihna sun muut härpäkkeet. Oi kyllä, huomenna on suuntana Tohmajärven ryhmänäyttely. Vielä pitää saada tavarat kassiin, pakata Netan ruoka, taitella häkki, ladata kännykkä ja kaiken varalta laittaa määränpää navigaattoriin.

Tänään leikkasin Netan kynnet ja siistin tassukarvat. Takajalkojen kohdalla tuli miltei ahaa-elämys. Netalla on kuin onkin kinnerkarvat! Kyllähän minä olen tiedostanut, että kinnerkarvat ovat kasvaneet, mutta.. nehän alkavat olla pituudeltaan ihan kivat? Eikä Netalla kyllä vielä vuosi sitten ollut varmasti melkeinpä minkäänlaisia kinnerkarvoja.

Lenkin jälkeen Netta joutui pesulle. Tällä kertaa se sai tosin armoa, sillä pesin vain tassut ja kauluksen. Muuten olisin pessyt sen kokonaan jo viikonloppuna, mutta karvanlähtö on näköjään aluillaan. Ehtiipä tuon pestä kokonaan myöhemminkin.

Hups vain ja siitäkin on jo vuosi

Huomenna tulee kuluneeksi vuosi Netan sterilisaatiosta. Nyt on aika palauttaa ne ajat mieleen. Kesällä on nimittäin oletettavasti Mirun vuoro päästä leikkautettavaksi ja sitten kaikki meidän koirat ovatkin leikattuja. Vilkku kun on steriloitu jo vuonna 2006.

Netta siis steriloitiin 3.5.2012. Eläinlääkärinä oli Jussi Hyvönen (Joen eläinlääkäriasema). Netalta poistettiin vain munasarjat. Lisäksi Netan hampaat puhdistettiin pyynnöstämme. Tulin eläinlääkäriasemalle koulun jälkeen ja odotin suunnilleen tunnin. Pääsin Netan luokse, kun se alkoi heräillä. Se heilutteli häntää ja makoili. Vielä äidin tultuakaan Nettaa ei huvittanut nousta ylös. Jos sitä yritettiin saada pois kyljeltään, se palasi pian taas makuuasentoon. Lopulta äiti kantoi Netan autoon.

Hoito-ohjeena oli, että tikit olisi poistatettava 10-14 päivän kuluttua leikkauksesta. Samoin 10-14 päivää tuli käydä pelkillä hihnalenkeillä. Antibioottikuuri alkoi seuraavana päivänä. Saimme Nettaa varten eläinlääkäriltä myös jotain kipulääkettä, jota riitti puolikas tabletti. Kyseinen lääke oli koviin leikkauksen jälkeisiin kipuihin, eli Netta sai sitä yhden puolikkaan vain leikkauspäivän iltana.

Illan Netta oli vielä tokkurassa ja vinkui kipujaan. Petipaikkana sillä oli häkin muovialusta, jonka päällä oli vauvan makuupussia (ovat muuten edelleen tallessa, aika hyvä suoritus minulla olleesta makuupussista, kun se on jo 18 vuotta ollut tallessa!). Jossain vaiheessa Netta sai päälleen pyyhettä ja vilttiä. Nukuin kai ainakin tikkien poistoon asti patjalla Netan vieressä, ettei se hyppäisi sängylle. Yöllä se heräsi kerran. Aamulla sillä oli jo hätä ulos. Sisällä oli varmuuden vuoksi sanomalehtiä, mutta Netan mielestä sisälle ei ilmeisesti sopinut kakata tai pissata.

Tässä linkki kategoriaan, jossa ovat sterilisaatiota käsittelevät postaukset: http://nettastage.blogspot.fi/search/label/sterilisaatio

Netta alkoi toipua nopeasti eikä mennyt kauaa aikaa, kun se oli jo valmis hyppäämään sängylle. Tikkijen poisto meni kuulemma hyvin. Haava oli vähän punoittanut yhdestä reunasta, joten puhdistusta jatkettiin vielä tikkien poistamisen jälkeenkin.

Tikkien poistamisen jälkeen piti vielä ottaa rauhallisesti, mutta kävin Netan kanssa lenkeillä kahdestaan. Silloin se ei voinut riehua Mirun kanssa. Lisäksi käytiin yhdessä mätsärissä katsomassa, miten kavereilla meni, ja käytiinpä jo toukokuussa ainakin yhdessä mätsärissä kehässä asti, jos aivan oikein muistan.

Alla muutama kuvakollaasi ja niiden alla tietoa ajasta sterilisaation jälkeen.

 

 

En aluksi uskonut, että Netan turkki muuttuisi. Vaan hokkuspokkus ja kuinkas sitten kävikään? Verrataan vaikka Netan kaksi- ja kolmivuotiskuvia. Ei kyse voi olla vain sattumasta. Turkkia Netalle on tullut lisää oikeastaan joka paikkaan. Vasemmanpuolimmainen kuva vastasi Netan perustilannetta turkin suhteen. Syksyllä en uskonut, että se enää kasvattaisi karvaa, mutta niin kävi kuitenkin. Karvaa tuli lisää kaulukseen, rintaan, mahaan ja jalkoihin. Jopa olemattomat kinnerkarvat kasvoivat vähän!

Ei Netan turkki edelleenkään kovin pitkää ole. Se on ennemmin pehmeämpää ja paksumpaa, mutta kyllähän nekin ominaisuudet saavat turkin näyttämään isommalta. Olen myös huomannut, että Netan turkkia pitää harjata useammin kuin ennen. Ainakaan ennen leikkausta en huomannut, että takkuja olisi tullut muualle kuin korvantaustoihin. Nyt Netalla on alkamassa karvanlähtö, että tuskin tuota turkkia enää enempää tulee. Toisaalta... Olihan sillä talvellakin karvanlähtö ja silti sille tuntui tulevan lisää turkkia.

Leikkauksen sivuvaikutuksena Netta lihoo myös herkemmin. Sen paino on kuitenkin saatu kuriin, mutta jos sen ruoka-annoksia ei tarkkailtaisi, se varmasti lihoisi. Sillä oli jo taipumusta pienoiseen lihomiseen joskus ennen leikkaustakin, kun ruoka-annokset olivat liian isoja.

Muita muutoksia ei oikeastaan ole tullut. Netan luonne ei ole muuttunut tipan tippaa. Minusta on tosin vaikuttanut siltä, että ainakin viime aikoina Netta on lenkeillä merkkaillut. Ei se kai ennen niin monta kertaa pissannut... Tai sitten muistan vain väärin.

Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä

Meidän ei ollut aluksi tarkoitus mennä vappumätsäriin. Oli luvattu sadettakin ja vielä eilen ajattelin, ettei me sinne mennä. Tai oikeastaan mietin. Mietin sitä tänä aamuna. Kuitenkin päätin lähteä ja kuin huomaamatta olin ajamassa kohti Joensuuta. Ripsi vettä ja mietin, että löydänkö taas itseni seisomasta kehän laidalla vesisateessa.

Mukana kassissa ollut sadetakki oli kuitenkin turha. Mätsärin aikana ei satanut, vaikka aurinko menikin välillä pilveen. Netta oli pienissä aikuisissa. Parikehässä piti mennä parin kanssa ympäri ja sitten odottaa, koska olimme B. Lopulta tuli Netan vuoro tulla pöydälle, eikä se innostanut Nettaa ollenkaan. Netta ei kuitenkaan hypännyt pois tai mitään. Aluksi piti näyttää hampaat itse, sitten tuomari kopeloi koirin ja taisi katsoa hampaatkin. Vielä edestakainen liike. Kun tulimme kehän nurkkaan, joku koira kehän ulkopuolella rähähti ja Netta taisi vähän säikähtää, mutta kääntyi kuitenkin takaisin. Saatiin sininen nauha.

Odoteltiin, koska jotkut koirat olivat vielä Lapsi ja koira -kisassa. Yhdessä kehässä alkoi nimittäin mätsärin alkessa Lapsi ja koira -kisa, toisessa ilmeisesti pienet pennut ja kolmannessa pienet aikuiset. Kerrankin näin! Lopulta kaikki parit olivat käyneet kehässä ja alkoi nauhakehä. Ympärimeno ja seisotus. Sitten piti vielä pareittain mennä edestakainen liike. En ollut varma, pitääkö mennä samaa tahtia kuin pari (takanamme seisonut pomeranian), joten mentiin samaa tahtia.

Sitten tuomari kätteli jotkut koirakot ulos ja huomasin, että jollekin sijalle sijoittuminen olisi nyt taas edessä. Nauhakehissä koiria sijoitettiin kolme ja Netta sijoittui ensimmäiseksi. Jälleen sinisten ykkönen siis! Neljä mätsäriä tänä vuonna ja kolmessa Netta on ollut SIN1! Nyt meidän piti taas odottaa BIS-kehää.

Lopulta odottelujen jälkeen alkoivat BIS-kehät, ensimmäisenä sinisten kehä. Sitä ennen Netta oli saanut tehdä temppuja ja sain kaverilta pari nakinpalaa kehään Netalle. Aluksi pienten piti mennä kehä ympäri. Oltiin viimeisinä siinä vaiheessa, joten vauhti ei ollut kamalan kova. Sitten isot tekivät saman. Seisotusta ja kaikki vielä yhdessä ympäri.

Seisotusta, seisotusta ja seisotusta. Netta oli kehän alussa kerran jo istuutunut ja nytkin se vähän liikahteli välillä, mutta seisoi kuulemma tosi hyvin (näin kaveri sanoi, minusta Netta vaikutti jo väsyneeltä). BIS-kehässä oli kuusi koiraa. Luokkia oli kolme (pennut, nuoret ja aikuiset) ja kaikissa koirat oli jaettu isoihin ja pieniin. Lopulta tuomarit alkoivat sijoittaa koiria. Netta sijoittui ensimmäiseksi (!!!) ollen näin SIN BIS1!

Nettahan oli tammikuussa SIN BIS3 (viimeinen sinisten BISsissä), huhtikuussa Kiihtelysvaarassa PUN ilman sijoitusta ja viime lauantaina Kontiolahdella SIN1. Koskaan Netta ei kuitenkaan ole sijoittunut näin korkealle! Ekat SIN1-sijoituksetkin tulivat tänä vuonna, tätä ennen vuosina 2010-2012 harvat sijoituksemme olivat SIN4, SIN3 ja SIN2. Eipä tässä enää voi mitään sanoa, nyt ollaan mekin päästy näille sijoille!

Eivätkä rahatkaan (ilmoittautumismaksu kahdeksan euroa) menneet hukkaan, vaikka pelkäsinkin, että niin voisi käydä. Eikä se olisi mikään ihmekään varmaan ollut. Saatiin säkki CIBAUta ja lahjakortti Dollyyn. Nähtävästi omistajan pitää siis käydä Dollyssa joku päivä ;) Ja Tintin lemmikissä, kun saatiin sinne lahjakortti Kontiolahdelta.

SIN BIS1