Olen sulle aina se sama vuosien takaa, muuttumaton

Ja taas sama meininki, vanhoja kuvia! Kun soopelit ehtivät ylös, on jo aika tulla alas. "Hähää, siitäs saatte kuvaajat, ei meitä noin hämätä", tuumaavat soopelit aina.

Joskus Netta vieläkin pitää miettimistaukoja kesken kaiken. Minne mennä ja mitä tehdä, kas siinä vasta pulma.

Huipuilta poseerataan aian kuin mikäkin lumimies tai hiekkakenttien valtias. Ennen, nykyisin ja varmasti tulevaisuudessakin.

Aina liikutaan asenteelle eteenpäin! Riehakas mieli kunniaan, nyt ja aina.

Pellot kuuluvat edelleen parhaiden paikkojen joukkoon. Siellä sopii kirmailla.

Joskus Netta jopa malttaa (vieläkin) poseerata pellolla, vaikka hajut ja iiihanat jäniksenpapanat voittavat kuvaajan tässä kiinnostuskilpailussa.

 

Hahaa! Kyllä me vieläkin treenataan jotain. Ei tosin enää Linnunlahden koirankoulutuskentällä, mutta muualla.

Shelttipossu sikailee vol. 2

Tällä kertaa possuilua oli treeneissä. Omalla vuorolla meni kyllä hypyt 1-4 näpsäkästi (jätin Netan odottamaan ykköshypyn taakse ja menin itse nelosen ja vitosen väliin). Kääk. Virhe ratapiirroksessa! Vitoshyppy oli toiselta puolelta! Takaakierto meni juu, mutta sitten haistelua. Samanlaista kuin sunnuntaina tyylillä no-mä-nyt-haistelen-en-kuuntele eikä tyylillä olen-paineistunut-ja-tämä-on-sijaistoiminto... 

Sitä sitten lähdettiin nyt kouluttajan ehdotuksen mukaisesti korjaamaan. Koira kainaloon ja jäähylle. Istumaan tai makaamaan, jos nousee, niin takaisin siihen. Kävelyä itse jonkin matkan päähän, odottaminen, takaisin ja palkkaus. Ja eikös sama tullut vielä uudelleen vitosesteeltä kutoselle mennessä. Selvästi jokin oikeasti hyvä haju ja EVVK-Netta. Jäähy. Kepit laiskasti. Loppua kohti, taas jossain kohden haistelua. Lopulta vielä esteeltä 11 loppuun. Ohjaajan lukemattomat ohjauskämmit. En enää edes erittele.

Vikalla kerralla tehtiin kokonaan ja se meni jo paremmin, mutta kepeillä Netta pujahti ohjurin ali (ohjurit liian korkealla vissiin). Siinäpä se sitten. Tälla kertaa opittua, että välistävedoissa käskytys jämäkämmin. Ja kepeillä selkeä kädellä näyttäminen siinä sivussa, ettei Netta lähde kesken kaiken kepeiltä.

Sellaista tänään. Videoita on, mutta ne ovat kännykässäni enkä niitä tähän hätään saa. Pitää ensin saada jostain sopiva piuha ja lisätä ne, mutta kyllä ne jossain välissä tulevat... Siksi siis tämä epämääräinen muistelu, kun en vielä niitä videoita katsellut ole.

Shelttipossu sikailee

Tänään käytiin hyvin pienimuotoisissa näyttelytreeneissä ja lenkillä, minkä jälkeen käytiin vielä Axu-eukun kanssa lenkillä. Vaan mitä teki Netta? Se kadotti korvansa. Ei tuntenut nimeään, eikä sanoja "nami" ja "herkku". Outoa. Siellä se vain haahuili. Mitä ihmettä?! Ei ole yhtään Netan tapaista, ettei siihen lenkillä saa kunnolla kontaktia.

© Minna

Lisää kuvia: http://aniline.kuvat.fi/kuvat/Netta/2013/Marraskuu/
http://aniline.kuvat.fi/kuvat/Netta/2013/Lokakuu/

Sekä pari lokakuun kuvaa tähän postauksen loppuun.

Mätsärikausi paketissa

Tänään käytiin meidän osaltamme vuoden viimeisessä mätsärissä eli PoKSin Halloween-mätsärissä. Pukuluokka oli ajatuksissa aluksi, mutta en saanut tehtyä Netalle pukua ja se homma sitten jäi. Ensi vuonna sitten, jos silloin vain on Halloween-mätsäri, jossa on pukuluokka. Nyt oltiin vain avoimissa.

Ennen ilmoittautumista Netta veti hännän koipien väliin ja näytti vähän pelokkaalta. Yhtäkkiä treenihalli olikin mätsäriareena, jonne tuli lisää koiria. Temppujen avulla Netta kuitenkin piristyi. Bongattiin tuttuja, kuten Calle ja Axu. Itse kehät alkoivat myöhässä ja meidän kehässä oli ensin pukukilpailu ja sitten junior handler. Kun oli avointen vuoro, tuli pian meidänkin vuoro, ja kehä meni aika nopeasti, piti vain seisottaa ja juosta kerran ympäri. Meille lykättiin punainen ruusuke.

Nauhakehässä oli tuttuun tapaan seisotusta. Meidät laitettiin juoksemaan köpöttelemään pienten koirien joukkoon. Ei siis järin paljoa tilaa eikä vauhtia, jolloin Netan liikkeetkään eivät näytä niin kivoilta, mutta nyt oli näin. Kun kaikki koirat olivat juosseet kehää ympäri, seisotettiin taas paljon. Me ei tällä kertaa sijoituttu. Netta näytti kovin tyytyväiseltä ja saikin kehän jälkeen luvan kanssa tyhjentää namitaskua. Mikä voisikaan pienen ison sheltin mielestä olla mukavampaa?

Mätsäreiden osalta tämä vuosi on ollut harvinaisen tuottoisa. Ekat BIS-sijoitukset ja ekat kunnolliset sijoitukset punaisissa. 1 x SIN ei sij. ja 5 x PUN ei sij. Kaiken kaikkiaan neljätoista mätsäriä! Esiintyminenkin on ollut vaihtelevaa, välillä seisominen on ollut tylsempää ja välillä on mennyt kivemmin. Tänään Netan esiintyminen oli enemmän vain luokkaa "Ihan jees". Hallimätsärit eivät taida sen mieleen olla, mutta siedätystä sekin.

Vaikka sijoitusta toki aina mielessään toivoo, en olisi uskonut, että tällainen aika koittaa. Aika, jolloin sijoituksia tulee enemmän kuin sijoittumattomuuksia. Huh. BIS-sijoituksetkin olivat joskus vain kaukainen haave. Viime vuonna sijoituttiin kerran. Tänä vuonna meinattiin pitää taukoa, mutta ei onnistunut, ei. Kaikkiin lähialueen mätsäreihin ei myöskään päästy, kun monet olivat harmillisesti tiistaina, jolloin meillä on aina treenit.

Kehitys näiden kolmen vuoden aikana on ollut uskomaton. 46 mätsäriä ja tähän ollaan tultu. Arkajalka-Netta onkin näyttänyt esiintyjäpiirteensä. Joskus kestää vain enemmän aikaa. Tammikuussa sitten uudestaan kehäilemään, uusi vuosi, uusi mätsärikausi ja sitä rataa. 

Psst. Sivupalkissa voi myös äänestää tarvikepostauksen toteutuksesta.

Räpsyjä

Kuvanlaatu johtuu tabletin kamerasta. Satunnaisia "räpsyjä" Netasta siis.

  

 

Netan päivä 30.10.2013

Nyt Netan päivä -postausta eiliseltä. Kuvia ei ole hirvittävää määrää ottaen huomioon valon määrän ja sen, ettei sisällä oikein huvita kuvata.

Netan päivä 30.10.2013

Aamulla heräsin itse joskus vartin yli kuuden maissa, vaikka herätys oli myöhemmin, enkä viitsinyt enää jäädä nukkumaan. Netta nukkui omassa pedissään, mutta jossain välissä se alkoi tapansa mukaan haluta toiselle puolelle. Yleensä kun isä käy aamulla hakemassa Netan syömään ja lenkille.

Koirat saivat aamuruuan. Netan aamupala-annos on n. 3/4 dl ja ruokana on Jahti&Vahti Kana ja riisi -nappuloita sekä niiden seassa jonkin näytepussin nappuloita.

Laitoin koirille ulkoiluvermeet ja äiti vei koirat aamulenkille. Netta on yleensä aina ensimmäisenä odottamassa lenkkiä, kun valjaita sun muita aletaan laittaa. Peruslenkeillä Netalla on Hurtta Pro -malliston siniset valjaat, jotka on tilattu kolme vuotta sitten Peten koiratarvikkeesta. Heijastimet pelittävät edelleen, vaikka valjaat ovat alkaneet rähjääntyä. Hurtta Lifeguardin turkoosit valjaat ovat odottamassa sitä, että ne muistetaan vaihtaa vanhojen tilalle.

Päivällä koirat olivat keskenään ja siitä ei tietenkään ole kuvia. Kun tultiin iltapäivällä kotiin, isä oli jo kotona ja koirat ulkona tarhassa. Netta tervehti innokkaasti. Ihmisten ruokailun jälkeen koirat saivat iltaruokansa. Netan iltaruoka-annos on n. 1 3/4 dl, jos oikein muistan. Nyt siitä vähennettiin pikkuisen, kun koirat saivat vähän jämiä ja herkkutikkujen paloja.

Ruokailun jälkeen Netta latki vielä vettä. Kaikki koirat saavat vettä myös ruuan sekaan, mutta ruokaa ei turvoteta. Vesijärjestely johtuu siitä, että koirat varmasti muistavat juoda ruokailun ohessa.

Sitten olikin iltalenkin aika. Sama valjas- ja hihnarumba kuin aamullakin.

Iltalenkki tehtiin pellolla. Heinän syömisestä päätellen Netta kuvittelee olevansa lehmä... Varsinainen lammaskoira! 

Loppuillasta ei ole kuvia. Oltiin vain kotona ja ennen nukkumaanmenoa koirat kävivät tarhassa. Iltaisin Netta tykkää ruveta nukkumaan joko omaan petiinsä tai minun sänkyyni. Oikeastaan se nukkuu vähän missä sattuu ilmeisesti mielialasta riippuen.

Tällainen oli melko perinteinen Netan päivä. Ei se tämän erikoisempaa normaaleina päivinä ole. Koetan tehdä tällaisen postauksen joskus toistekin esimerkiksi erikoisempana päivänä.

Nopee, nopeempi, Nettis

Agilitypostausta. Ja taas! Ei hätää, olen suunnitellut joulukuulle joulukalenteria. Sivupalkissa on edelleen äänestys, jossa voi äänestää kivointa ohjevaihtoehtoa. Sitten taas asiaan.

Taas vaihteeksi ei ratapiirrosta, koska olin liian laiska. Pitää yrittää ryhdistäytyä joskus... Tai sitten ei. Kepeissä oli vanhaan malliin ohjurit. Voi Netta ♥ Ehkä Netan nopeimmat suoritukset koskaan. Iloisin ja innokkain Netta. Nähtävästi innostavaa oli, että aluksi tein radan kahdesti treenikaverin koiran kanssa. Lisäksi olin tunkenut Ikea-rotan sisälle vinkupillin ja sitonut Netan hihnan siihen (ei minulla muutakaan narua ollut), koska narussa kiinni olevaa lelua suositeltiin motivointikoulutuksessa. Lisäksi nameja (lihapullat) oli kannellisessa rasiassa, joka avattiin radan jälkeen.

Kämmäilyjä omistajan jäädessä jälkeen. Videosta päätellen käskytyskin oli paikoitellen myöhässä... Keinu ei ollut pelottava, eikä puomikaan, vaan niille mentiin ilman pahempia töppäilyjä. Jos nyt unohdetaan se, että itse nähtävästi olin puomin edessä, jolloin Netallekaan ei ollut niin helppoa päästä sinne. Hidas mikä hidas, jos vielä näkisi mihin on menossa, ettei blokkaa kulkureittiä koiralta.

Kepeille tuli tokalla kertaa sähläämistä, kun Netta kesken kaiken poistui, aloitti toisesta päästä ja tuli pois. Korjaamisen jälkeen kepit menivät kuitenkin vauhdikkaammin. En taaskaan rupea erityisemmin analysoimaan muita radalla tekemiäni virheitä, etten tee mitään mammuttipostausta. 

Radan jälkeen tehtiin vielä vähän keppejä, mutta Netta meinasi aina mennä välistä pois, mutta muistaakseni kerran mentiin (Netta meni) kokonaan ja jätettiin siihen. Seuraavalla kierroksella viisastuttiin vahingosta eikä lähdetty enää tekemään rataa tai keppejä, vaan minihypyillä pientä rallattelua.

Minihyppyvaiheen (ja putkien sekä puomin) jälkeen huomasi, että Netta oli jo alkanut väsähtää. Silläkin on omat määrät, joita enempää se ei pysty tekemään samalla draivilla. Ei Nettakaan mahdottomuuksiin pysty. Nyt jäi hyvä fiilis koko radasta, vaikka kämmäilyjä tulikin, ja siitä, ettei ruvettu hiomaan niitä keppejä sen enempää.

Kepeistä on vaikea sanoa, mikä aiheutti sen, että Netta poistui kesken. Treenikaverin ääni? Vai kehuinko minä? Vai lopetinko "Kepkepkep"-käskytyksen? Ainakin pitäisi muistaa kehut jätettäväksi keppien jälkeen, ettei se pääsisi hämmentämään Nettaa. Todistettu ainakin joskus...

Jatkoa ajatellen huomattavaa:

*Käskytykset aiemmin

*Juokse, juokse, juokse (edelleen)

*Muista leluvinkki jatkossakin

*Lihapullat toimivat toistaiseksi hyvin nameina

*Maltti on valttia

*Hiljaa hyvä tulee

Kuvatonta tilannepäivitystä

Sain tänään sähköpostiini vastauksen Netan lonkista (C/B). Syynä ovat matalat lonkkamaljat ja vasemmalla puolella on myös löysyyttä. Sähköpostissa myös sanottiin, että koska Netta on jo yli kolmevuotias eikä sillä ole lonkissa nivelrikkoa, ei tuloksella ole vaikutusta normaaliin elämiseen tai harrastamisiin.

Huomenna sitten suunnataankin tavalliseen tapaan agitreeneihin. Lauantain mätsäriin olisi kiva ilmoittaa Netta myös pukuluokkaan, jos saan kyhättyä jonkin järkevän puvun, joka ei nolaa Nettaa kamalasti. Vuoden viimeiseksihän se mätsäri tulee jäämään.

Jotenkin oudon tyhjältä alkaa Netan kalenteri näyttää vuoden loppua kohti, mutta mätsäreitä ei ainakaan tähän mennessä ole ollut marraskuun jälkeen. Joalla on joulukuussa vielä agimöllit ja agikisat, mutta siihen taitavatkin tältä vuodelta kisatoimet jäädä. Jos sinne virallisiin siis mennään edes.

Ensi vuoden meininkejä on vielä mahdotonta aavistaa saati sitten lyödä lukkoon, mutta ainahan kaikkea voi vähän suunnitella. Täytyy pistää mieleen, että 25.11. menevät Kajaanin Tamminäyttelyn halvimmat ilmoittautumiset. Saapa nähdä käydäänkö sen lisäksi Joensuussa pyörähtämässä ja shelttierkkarikin houkuttelisi. Omistaja taasen lähtee turistiksi elokuussa Maailmanvoittajaan ja joulukuussa Messariin. 

Kohtahan tässä saa jo katsoa, miten tämän vuoden tavoitteet saavutettiin, ja määritellä ensi vuoden tavoitteet. Jännää. Mitähän kaikkea sinnekin oikein keksii? Tosin epäilemättä asioiden keksiminen ei ole ongelma, vaan ideoiden toteuttaminen. Se jää nähtäväksi.

Samanlaiset, erilaiset, monenlaiset koirat

Vilkku on vanhin ja vaikka se on iällään ylittänyt veteraani-iän kynnyksen, ei se silti käyttäydy kuin vanha koira. Miru on keskimmäinen ja oman arvonsa tunteva. Netta on pienin ja vilkkain. Sellainen on meidän laumamme. Kolmen koiran kopla. Mutta kyllä nuo kolme - kaksi paimenta ja yksi metsästäjä - ovat erilaisia.

Vilkku on paitsi koiristamme vanhin, myös kookkain. Käsite "arvokas vanhentuminen" ei myöskään ole Vilkun mieleen iskostunut, vaikka se onkin vuosien varrella vähän rauhoittunut. Vilkun veri vetää eläinten perään ja näin ollen hajutkin ovat erittäin kiinnostavia. Viis siitä, että se onkin välillä haistellut jäniksen jälkiä väärään suuntaaan.

Vilkun täytyy olla yksi maailman iloisimmista koirista. Sen häntä heiluu melkein aina ja usein saakin kuulla naputusta, joka kuuluu hännän osuessa lattiaan tai seinään. Vilkku myös rakastaa äärettömän paljon laumaansa. Nuorempana se kärsi eroahdistuksesta, mutta siitä ongelmasta ollaan päästy yli. Noilta ajoilta Vilkulle on jäänyt tapa hypätä keittiön pöydälle haukkumaan, kun tulemme kotiin.

Kantava haukkuääni on myös yksi Vilkun ominaisuuksista. Haukkua kuulee esimerkiksi lenkille lähtiessä ja joskus lenkeilläkin, sillä Vilkku saattaa haukkua vastaantuleville koirille. Mitä luultavimmin rähinän syy on vain Vilkun oma epävarmuus. Se on enemmänkin maalaiskoira eivätkä automatkat ole erityisemmin sen mieleen.

Miru antaa itsestään välillä viileän ja ylpeän kuvan, vaikka se osaakin olla vieraskorea. Pehmeämmän puolensa se nimittäin näyttää yleensä vain aamuisin, iltaisin ja silloin, kun muut koirat eivät ole paikalla. Miru nimittäin näyttää olevan Vilkun ja Netan pomo. Toisinaan se yrittää tuimalla katseellaan estää Nettaa vaikkapa kulkemasta ohikseen.

Erikoisin ominaisuus Mirussa on se, että sen kuono tuoksuu oikeasti hyvälle. Varsinainen tuoksukoira. Ja tuoksun voimakkuus vaihtelee sen mukaan, miten tyytyväinen Miru on. Erikoista, mutta totta. Tämän erikoisominaisuutensa lisäksi Mirulla on vahva paimennusvietti ja se haluaisi lauman pysyvän kasassa.

Miru matkustaa autossa ihan kivasti, kunhan se malttaa rauhoittua. Perillä sillä tuntuu olevan pakko päästä pois autosta heti. Vieraissa paikoissakin riittää ihmettelimistä. Esimerkiksi treeneissä Miru ei kiinnitä huomiota autoihin tai pyöräilijöihin, mutta lenkeillä sen huomio kiinnittyy niihin.

Netta kaikista pienimpänä on ensimmäinen oma koirani. Se on myös harrastanut eniten. Netan luonnetta olen täällä jo availlutkin. Netta on utelias, mutta joissain tilanteissa varautunut. Lisäksi se saattaa paineistua helposti. Mirun tuiman katseen alla Netta alistuu helposti, mutta tarhassa se saattaa riehuessaan välillä härnätä Vilkkuakin.

Toimeliaisuus kuuluu Netan elämään etenkin kotona. Pöydälle ei tule jättää lautasta siten, että koira voi hyötyä tilanteesta. Netta nimittäin osaa olla nopea ruokavaras. Myös roskisten (etenkin vessan roskiksen) tyhjentäminen on sen mielestä hurjan kivaa.

Enää Netta ei voi autossa pahoin kuin aniharvoin. Se ei myöskään hössötä, vaan yleensä se makoilee ja nukkuu. Siihen se on kaikkien harrastusvuosiensa varrella oppinut. Enää jäljellä ei ole myöskään autopelkoa, joten autoja ei tarvitse kiertää kaukaa.

Sellaisia ovat koiramme. Kaikki niin erilaisia ja erilaiset lähtökohdat eri asioiden suhteen. Vieläpä kooltaankin erilaisia, samoin rodu(i)ltaan. Kaipa niissä on jotain samaakin. Tässä vain pientä esittelyä, sillä kaikista en tähän hätään jaksaisi erillistä postausta kirjoittaa. Ja vain hajanaisia lauseita.

Vaikka kaikki koiramme ovat narttuja, ei ongelmia ole ollut. Vilkulle ja Mirulle on joskus tullut rähinää ruuasta epäselvistä tilanteista, mutta siinä kaikki. Kaikki kolme pystyvät ruokailemaan samalla kertaa täysin ongelmitta ja niillä on oma keskinäinen arvojärjestyksensä.

Ehkä se yhdistävä piirre on se, että Vilkku ja Netta on steriloitu ja Miru steriloidaan seuraavan juoksun jälkeen. Tai että ne syövät samaa ruokaa ja herkut kelpaavat kaikille. Mutta ehkä se kliseisin yhdistävä tekijä on, että kaikki kolme ovat juuri meidän.

Mätsärisunnuntai + äänestyksen voittaja sekä ohjevaihtoehdot

Tänään kävimme Netan kanssa Pärnävaaralla Joan järjestämässä mätsärissä. Matkaseuranamme oli Calle-lagotto. Calle oli itse asiassa myös parimme, sillä ilmoittauduimme heti Callen jälkeen ja molemmat koirat olivat aikuisissa.

Parikehässä saimme sinisen nauhan ja ennen nauhakehää Netta saikin vähän tehdä temppuja. Nameiksi nauhakehään saimme broilerinsydämiä ja niistä Netta tykkäsi (tosin mistäpä se ei tykkäisi?). Nauhakehässä ei tällä kertaa sijoitusta tullut. Netta oli ehkä vähän vaisu ja liikahteli paikallaan, kun piti seistä. Hyvää halliharjoitusta ainakin äänten ja muidenkin juttujen osalta. Tiputtiin viimeisinä pois.

Postausvaihtoehtoäänestyksen voittajaksi tuli jokin ohje kahdeksalla äänellä (40%). Toiseksi tuli tarvikepostaus kuudella äänellä (30%). Jaetulla kolmossijalla olivat mielipidepostaus ja kuvapostaus, kummallakin oli kolme ääntä (15%). Ja koska ohje selvisi voittajaksi, ovat vuorossa ohjevaihtoehdot. 

OHJEVAIHTOEHDOT

Heti aluksi linkki ekaan tekemääni ohjeeseen (näyttelyhihna) http://nettastage.blogspot.fi/2013/06/ohje-nain-teet-nayttelyhihnan.htm

Pahoittelen hiukan vaihtoehtoja. Laitoin vain sellaisia, joihin minulla on materiaalit tai joiden materiaalien hankkiminen ei vaadi paljoa. Näillä kuitenkin mennään. Jos aiheeksi valikoituu jokin, johon olen muualta saanut inspiraatiota (lähinnä kutistemuovikoru sekä tavallaan tietysti myös huomiohuivi), mainitsen siitä luonnollisesti. Äänestys on sivupalkissa ja äänestysaikaa on viikon verran. Siitä vain äänestämään :)

VAIHTOEHDOT

1. Puolikuristava panta 1 (kolme D-lenkkiä kurraosassa)

2. Puolikuristava panta 2 (erilainen kurraosa kuin edellisessä)

3. Puolikuristava panta 3 (ketjukurra)

4. Lasipurkki koiran kuvalla

5. Aktivointipeli

6. Huomiohuivi

7. Kutistemuovikorut