Samanlaiset, erilaiset, monenlaiset koirat

Vilkku on vanhin ja vaikka se on iällään ylittänyt veteraani-iän kynnyksen, ei se silti käyttäydy kuin vanha koira. Miru on keskimmäinen ja oman arvonsa tunteva. Netta on pienin ja vilkkain. Sellainen on meidän laumamme. Kolmen koiran kopla. Mutta kyllä nuo kolme - kaksi paimenta ja yksi metsästäjä - ovat erilaisia.

Vilkku on paitsi koiristamme vanhin, myös kookkain. Käsite "arvokas vanhentuminen" ei myöskään ole Vilkun mieleen iskostunut, vaikka se onkin vuosien varrella vähän rauhoittunut. Vilkun veri vetää eläinten perään ja näin ollen hajutkin ovat erittäin kiinnostavia. Viis siitä, että se onkin välillä haistellut jäniksen jälkiä väärään suuntaaan.

Vilkun täytyy olla yksi maailman iloisimmista koirista. Sen häntä heiluu melkein aina ja usein saakin kuulla naputusta, joka kuuluu hännän osuessa lattiaan tai seinään. Vilkku myös rakastaa äärettömän paljon laumaansa. Nuorempana se kärsi eroahdistuksesta, mutta siitä ongelmasta ollaan päästy yli. Noilta ajoilta Vilkulle on jäänyt tapa hypätä keittiön pöydälle haukkumaan, kun tulemme kotiin.

Kantava haukkuääni on myös yksi Vilkun ominaisuuksista. Haukkua kuulee esimerkiksi lenkille lähtiessä ja joskus lenkeilläkin, sillä Vilkku saattaa haukkua vastaantuleville koirille. Mitä luultavimmin rähinän syy on vain Vilkun oma epävarmuus. Se on enemmänkin maalaiskoira eivätkä automatkat ole erityisemmin sen mieleen.

Miru antaa itsestään välillä viileän ja ylpeän kuvan, vaikka se osaakin olla vieraskorea. Pehmeämmän puolensa se nimittäin näyttää yleensä vain aamuisin, iltaisin ja silloin, kun muut koirat eivät ole paikalla. Miru nimittäin näyttää olevan Vilkun ja Netan pomo. Toisinaan se yrittää tuimalla katseellaan estää Nettaa vaikkapa kulkemasta ohikseen.

Erikoisin ominaisuus Mirussa on se, että sen kuono tuoksuu oikeasti hyvälle. Varsinainen tuoksukoira. Ja tuoksun voimakkuus vaihtelee sen mukaan, miten tyytyväinen Miru on. Erikoista, mutta totta. Tämän erikoisominaisuutensa lisäksi Mirulla on vahva paimennusvietti ja se haluaisi lauman pysyvän kasassa.

Miru matkustaa autossa ihan kivasti, kunhan se malttaa rauhoittua. Perillä sillä tuntuu olevan pakko päästä pois autosta heti. Vieraissa paikoissakin riittää ihmettelimistä. Esimerkiksi treeneissä Miru ei kiinnitä huomiota autoihin tai pyöräilijöihin, mutta lenkeillä sen huomio kiinnittyy niihin.

Netta kaikista pienimpänä on ensimmäinen oma koirani. Se on myös harrastanut eniten. Netan luonnetta olen täällä jo availlutkin. Netta on utelias, mutta joissain tilanteissa varautunut. Lisäksi se saattaa paineistua helposti. Mirun tuiman katseen alla Netta alistuu helposti, mutta tarhassa se saattaa riehuessaan välillä härnätä Vilkkuakin.

Toimeliaisuus kuuluu Netan elämään etenkin kotona. Pöydälle ei tule jättää lautasta siten, että koira voi hyötyä tilanteesta. Netta nimittäin osaa olla nopea ruokavaras. Myös roskisten (etenkin vessan roskiksen) tyhjentäminen on sen mielestä hurjan kivaa.

Enää Netta ei voi autossa pahoin kuin aniharvoin. Se ei myöskään hössötä, vaan yleensä se makoilee ja nukkuu. Siihen se on kaikkien harrastusvuosiensa varrella oppinut. Enää jäljellä ei ole myöskään autopelkoa, joten autoja ei tarvitse kiertää kaukaa.

Sellaisia ovat koiramme. Kaikki niin erilaisia ja erilaiset lähtökohdat eri asioiden suhteen. Vieläpä kooltaankin erilaisia, samoin rodu(i)ltaan. Kaipa niissä on jotain samaakin. Tässä vain pientä esittelyä, sillä kaikista en tähän hätään jaksaisi erillistä postausta kirjoittaa. Ja vain hajanaisia lauseita.

Vaikka kaikki koiramme ovat narttuja, ei ongelmia ole ollut. Vilkulle ja Mirulle on joskus tullut rähinää ruuasta epäselvistä tilanteista, mutta siinä kaikki. Kaikki kolme pystyvät ruokailemaan samalla kertaa täysin ongelmitta ja niillä on oma keskinäinen arvojärjestyksensä.

Ehkä se yhdistävä piirre on se, että Vilkku ja Netta on steriloitu ja Miru steriloidaan seuraavan juoksun jälkeen. Tai että ne syövät samaa ruokaa ja herkut kelpaavat kaikille. Mutta ehkä se kliseisin yhdistävä tekijä on, että kaikki kolme ovat juuri meidän.