tiistai 29. lokakuuta 2013

Nopee, nopeempi, Nettis

Agilitypostausta. Ja taas! Ei hätää, olen suunnitellut joulukuulle joulukalenteria. Sivupalkissa on edelleen äänestys, jossa voi äänestää kivointa ohjevaihtoehtoa. Sitten taas asiaan.

Taas vaihteeksi ei ratapiirrosta, koska olin liian laiska. Pitää yrittää ryhdistäytyä joskus... Tai sitten ei. Kepeissä oli vanhaan malliin ohjurit. Voi Netta ♥ Ehkä Netan nopeimmat suoritukset koskaan. Iloisin ja innokkain Netta. Nähtävästi innostavaa oli, että aluksi tein radan kahdesti treenikaverin koiran kanssa. Lisäksi olin tunkenut Ikea-rotan sisälle vinkupillin ja sitonut Netan hihnan siihen (ei minulla muutakaan narua ollut), koska narussa kiinni olevaa lelua suositeltiin motivointikoulutuksessa. Lisäksi nameja (lihapullat) oli kannellisessa rasiassa, joka avattiin radan jälkeen.

Kämmäilyjä omistajan jäädessä jälkeen. Videosta päätellen käskytyskin oli paikoitellen myöhässä... Keinu ei ollut pelottava, eikä puomikaan, vaan niille mentiin ilman pahempia töppäilyjä. Jos nyt unohdetaan se, että itse nähtävästi olin puomin edessä, jolloin Netallekaan ei ollut niin helppoa päästä sinne. Hidas mikä hidas, jos vielä näkisi mihin on menossa, ettei blokkaa kulkureittiä koiralta.

Kepeille tuli tokalla kertaa sähläämistä, kun Netta kesken kaiken poistui, aloitti toisesta päästä ja tuli pois. Korjaamisen jälkeen kepit menivät kuitenkin vauhdikkaammin. En taaskaan rupea erityisemmin analysoimaan muita radalla tekemiäni virheitä, etten tee mitään mammuttipostausta. 

Radan jälkeen tehtiin vielä vähän keppejä, mutta Netta meinasi aina mennä välistä pois, mutta muistaakseni kerran mentiin (Netta meni) kokonaan ja jätettiin siihen. Seuraavalla kierroksella viisastuttiin vahingosta eikä lähdetty enää tekemään rataa tai keppejä, vaan minihypyillä pientä rallattelua.


Minihyppyvaiheen (ja putkien sekä puomin) jälkeen huomasi, että Netta oli jo alkanut väsähtää. Silläkin on omat määrät, joita enempää se ei pysty tekemään samalla draivilla. Ei Nettakaan mahdottomuuksiin pysty. Nyt jäi hyvä fiilis koko radasta, vaikka kämmäilyjä tulikin, ja siitä, ettei ruvettu hiomaan niitä keppejä sen enempää.

Kepeistä on vaikea sanoa, mikä aiheutti sen, että Netta poistui kesken. Treenikaverin ääni? Vai kehuinko minä? Vai lopetinko "Kepkepkep"-käskytyksen? Ainakin pitäisi muistaa kehut jätettäväksi keppien jälkeen, ettei se pääsisi hämmentämään Nettaa. Todistettu ainakin joskus...

Jatkoa ajatellen huomattavaa:
*Käskytykset aiemmin
*Juokse, juokse, juokse (edelleen)
*Muista leluvinkki jatkossakin
*Lihapullat toimivat toistaiseksi hyvin nameina
*Maltti on valttia
*Hiljaa hyvä tulee

2 kommenttia

  1. mullakin on sheltti, 8 kk ja sen kanssa oon parilla agility kurssilla käyny (: tykkää ihan hirveesti mennä ja putki on ehdoton suosikki (;

    www.liiankaunis.blogspot.fi

    VastaaPoista