Netta hakee taas

Lauantaina päätettiin Netan kanssa vähän repäistä ja käveltiin 7,5 kilometrin lenkki. Tarkoitus oli tosin päästä kymmeneen kilometriin, mutta piti ottaa huomioon osittain liukkaat olosuhteet - ei huvittanut liukastella enempää, kuin on pakko. Lauantaina kun oli päivällä oikein kiva kevätsää, eilen ja tänään on ollut viileämpää. Lisäksi lunta on ollut maassa ohut kerros, mutta siinä se sitten onkin.

Tänään oli meidän neljänsien hakutreenien vuoro. Kaksi kierrosta tehtiin. Ekalla kierroksella tehtiin neljä pistoa ja maalimiehiä oli kaksi. Tarkoituksena nimittäin oli, että Netan etsiessä toista toinen menisi piiloon. Apujen järjestys taisi olla haamu-ääni-ääni-haamu, en ole ihan varma. Kolmannella (vai toisella?) pistolla Netta hämääntyikin ja lähti keskilinjan yli jäljittämään väärää maalimiestä. Sen fokus ei varmaan ihan ollut missä piti ja näytin itsekin varmaan suunnan huolimattomasti.

Siinä sitten kutsumaan koiraa luokse ja kutsut meinasivat kaikua kuuroille korville. Onneksi Netta lopulta sitten tuli. Luoksetuloja pitää kai alkaa treenata vähän samaan tapaan, että Netta ei jäisi luuhaamaan vaikkapa kaverin luokse, vaikka siellä olisi mitä herkkuja. Avustajaa etsimään siis. Vai mitenköhän olisi koirapillin laita?

Toisella kierroksella otettiin kolme pistoa. Eka taisi olla ääni tai haamu (miksen opi muistamaan??), toka valmis eli ei apuja ja vika puolipakeneva. Netalla on kuulemma paimenkoirille tyypillinen tapa ensin etsiä silmillään ja vasta sitten ottaa nenä käyttöön. Maalimiehet kuitenkin löytyivät ja mallikkaasti meni. Hienoa, Netta! Sheltti oli ihan liekeissä. Seuraavia treenejä odotellessa.

Lauantaina

Vastaukset #1

Toteutan tällä kertaa vastauspostauksen useammassa osassa, niin ei tule vain yhtä ylisuurta vastauspostausta. Jos vielä on kysyttävää, kysymyksiä voi heittää tänne. Vastauspostauksen toiset osat tulevat aivan lähipäivinä.

Oletko koskaan katunut Nettaa?
En, mutta valehtelisin, jos väittäisin, etten vaihtaisi sekuntiakaan (voi tätä intertekstuaalisten viitteiden määrää).

Mikä biisi kuvaa Nettaa parhaiten? Laita siitä pätkä?

Erin - Mä kuulun tähän
Voittoarpa tai surkea sattuma
Silti mä kuulun tähän

Christina Perri - A Thousand Years
How to be brave?
How can I love
When I'm afraid to fall?
But watching you stand alone
All of my doubt suddenly goes away somehow
--
Time stands still
Beauty in all she is
I will be brave
I will not let anything take away 
What's standing in front of me
--
And all along I believed I would find you

Söpöin, hassuin ja valokuvauksellisin kuva Netasta?

Söpöin

Hassuin

Valokuvauksellisin

Mitä olet oppinut Netalta?
Näitä on niin paljon, että äkkiseltään mitään ei tule mieleen... Kaikki ei ole miltä näyttää ja aina voi oppia uutta. Aina pitää lopettaa onnistuneeseen suoritukseen. Sitä aina toitotetaan, mutta aloin vasta viime vuonna ymmärtää sen todellisen merkityksen. Tavallaan myös, että tuloksia syntyy ihan vaivihkaa. Vielä pari vuotta sitten Netan paikallaolo oli todella surkealla pohjalla nykyiseen verrattuna. Siinä jotain, enempää en tähän hätään muista.

Jos saisit muuttaa Netassa jotain, mitä muuttaisit/muuttaisitko mitään?
Se saisi ehkä olla vähemmän varautunut ja paineistua vähemmän herkästi. Toisaalta, jos nuo piirteet vaihtuisivat, ei Netta olisi enää se sama Netta.

Kuvaile Nettaa kolmella sanalla?
Älykäs, oppivainen, herkkä.

Mitä sellaista haluaisit tehdä Netan kanssa mitä et ole vielä tehnyt?
Lähteä kuvausretkelle Saksaan Baijerin osavaltioon, mielellään Alppien tuntumaan tai ihan Alpeille asti... No ei, se ei olisi realistista eikä tule koskaan tapahtumaan. Olisi kiva kokeilla doboa ja canicrossia. Ehkä jonain päivänä...

Onko sulla sellaisia haaveita jotka liittyvät koiriin?
Ikuisuushaaveena shelteissä merlenarttu tai trikkiuros (tai miksei merleuros tai trikkinarttu..). Vielä jonain päivänä myös sileäkarvainen collie (mieluiten soopeli).. Eli ehkä kymmenen vuoden päästä, jos silloinkaan.

Netan huonoimmat puolet?
Se, että se lukee minua vähän turhankin hyvin ja paineistuu helposti, jos jännitän. Muutenkin paineistuminen ja siihen liittyvä haahuilu. Myös tietynlainen arkuus/varautuneisuus/ujous voidaan varmaan lukea huonoksi puoleksi, sillä Netta lämpenee todella hitaasti eikä juuri välitä muista koirista kuin Mirusta ja Vilkusta.

Netan parhaat puolet?
Se on älykäs ja oppivainen. Se ei ala vieraissa paikoissa läähättää tai vinkua, vaan on rauhallisesti ja alkaa ennemmin nukkua. Onhan sekin tietynlaista tilanteen pakenemista, mutta mieluummin se kuin jatkuva hössöttäminen.

Harrastushaku

Mietin tätä ideaa jo joskus viime vuoden puolella, ellen aikaisemminkin, ja päätin nyt toteuttaa sen. Annan teille tehtävän ehdottaa meille sopivaa harrastusta. 

Harrastustausta

Harrastetaan jo agilityä ja mätsäreitä, satunnaista kotitokoilua ja temppujen tekemistä. Koiratanssissa on tarkoitus kehittää jotain fiksumpaa. Lisäksi ollaan käyty collieiden hakutreeneissä. Tänä keväänä aiomme aloittaa canicrossin, kunhan saamme hankittua kaikki välineet.

Kriteerit

• Mahdollista harrastaa kotona
• Mahdolliset välineet eivät saisi maksaa paljoa
• Ei tarvitse olla kisaamismahdollisuutta
• Voi tehdä sisällä tai ulkona
• Sopii Netan kokoiselle (säkäkorkeus n. 42 cm ja paino n. 11 kg)
• Mahdollista harrastaa alusta asti itse ilman, että tyrii kaiken jo alkumetreillä

Kuvat © Minna & äiti

Joutavanpäiväistä agitusta

Aamupäivällä kävimme Netan kanssa vapaavuorolla. Keppitreeniä siis. Hyppy, kepit, hyppy. Hyppyjä tosin ei videolla näy ja herkkukuppi oli siis hypyn takana. Yhdessä vaiheessa yritin itse irrota liian kauas - ei toiminut. Tämä siis, kun ohjasin vasemmalla kädellä.

Toisesta suunnasta homma oli ongelmallisempi, enkä ole aivan varma, miksi. Ohjasinko epäselvemmin? Oliko oikea puoli muuten vain hankalampi? Ja toisin kuin hidastuksesta voisi luulla, Netta ei törmännyt ohjuriin kovalla vauhdilla. Aiemminkin on käynyt niin, että Netta on kesken kaiken mennyt väärään väliin ja vähän hitaammasta vauhdista huomannut olevansa kohdassa, josta se ei pääsekään pujottelemaan. Varsinaista törmäystä ei kuitenkaan koskaan ole tapahtunut. Yleensä siinä vaiheessa Netta nimittäin on itse jo vähän hämmentynyt. Hidastus oli lähinnä siksi, että hahmottaa, missä vaiheessa Netta meni väärästä välistä. Mutta sittenpä se alkoikin sujua paremmin.

Keppien jälkeen tehtiin suoraa hyppy - putki - hyppy, joka oli siis hallilla olevalla radalla. Aluksi Netta kääntyi putken jälkeen luokseni (liian myöhäinen käskytys?). Muutenkin pitää taas kiinnittää huomiota siihen, ettei Netta liikaa käänny katselemaan minua. Pidempiä suoria kun ei aikoihin oltu tehtykään. Pari kertaa Netta myös hämääntyi kamerasta ja juoksi ensin sen luokse namikupin sijaan. Loppuun tehtiin vielä pari kertaa puomia, koska Netta oli jo omatoimisesti varovaisesti kiivennyt puomin pariin kertaan. Nyt se ei ollutkaan enää niin jännä ja ehtipä Netta kerran puomille ennen kuin käskin mitään (tätä ei videolla).

Palkkaamisen haastavuutena on se, että namialusta on vähän riskialtis, jos koira oikaisee - siinä on melkoinen työ ehtiä alustalle ennen koiraa, eikä Netta tykkää moisesta estimisestä (kukapa tykkäisi?). Maahan en uskalla nameja kuitenkaan kesken kaiken heitellä, koska en halua haisteluongelman alkavan taas. Sijaistoiminto joo, mutta ei sitä yhtään helpota, jos maassa oikeasti on nameja. Ja pelkästä lelusta Netta ei palkkaannu ja namin ja lelun virittäminen samaan systeemiin on esim. ratapätkän keskellä vähän haastavampi juttu. Kädestä taas ei saisi palkata... Että ehkä tuo lelusysteemi alkaa olla ainoa jäljellä oleva.

Hei otsikko, missä luuhaat?

Tänään oli taas agitreenien vuoro. Viime viikolla olinkin flunssassa ja oli muutenkin sterssiä kirjoituksista, mutta nyt kirjoitukset ovat takana ja edessä on melkein vapaus. Ei ainakaan hetkeen tarvitse lukea kokeisiin, hah. Ja onpahan aikaa punoa suuria suunnitelmia.

Takaisin asiaan. Ratapiirros on videon alla, jos se jotakuta kiinnostaa (mittasuhteet on niin ja näin, en jaksanut viilata niitä loputtomiin kun video kuitenkin on). Ennen videota oltiin tehty rata kaksi kertaa. Tänään Netta tuntui tosi paljon kyselevän minulta suuntaa ja kääntyvän katsomaan minua, tätä se liika taukoilu teettää.

Omaan silmään ihan ok:sti mentiin esteelle nro. 10 asti, kohdassa 11 alkoi pieni takkuilu. Koira suoraan väärään putkeen, ohjauksessa selvästi jotain vikaa, kun sama toistui kaksi kertaa. Saatiin sitten korjattua hypyn jälkeisellä "Tässä!"-käskyllä. Ja oikean putken jälkeen Netta taas katsoi minua.

Sitten mutkaputket ja taatusti epämääräinen ohjaaja, ihmeelliseltä huitomiselta tuo alkaa videolla näyttää... Ja missä Netan palkka, kun minä kämmäilen? Nii-in, pitäisi muistaa, helpommin sanottu kuin tehty kun mielessä pitäisi olla samalla kertaa monta asiaa. Mutta saatiinpahan juosta ja olen tyytyväinen Nettaan.

Tehtiin myös hyppysuoraa, koska siinä oli oma hankaluutensa. Tähän saatiinkin treenikaveri aluksi Nettaa palkkaamaan. Netta edellä ja minä perässä, sitten minä lähdin edeltä. Yhdessä kohtaa Netta jopa karkasi hyppien koko hyppysuoran, mutta ei moisesta namia tippunut. Varsinkin, kun en ollut ehtinyt edes käskyttää.

Pitää varmaan yrittää rataantutustumisessa nähdä enemmän vaivaa sen suhteen, että kädet toimivat niin kuin pitää ja niin edelleen. Edelleen pitäisi olla selkeämpi. Pitää, pitäisi, yrittää. Vakiosanoja. Tällä viikolla on vielä tarkoitus käydä treenaamassa keppejä, katsotaanpa miten se sitten sujuu. Tämän enempää analysointia en nyt jaksanut harjoittaa.

Ratapiirros, jossa näköjään on mittasuhteissa yhtä jos toista pielessä...

Maaliskuun vähäiset agitukset

Maaliskuun agituksia. Yritän nyt ryhdistäytyä ja laittaa treenijutut ajoissa tänne, niin ei tule tällaisia sekavia postauksia. Katsotaan, intoudunko laittamaan viime vuoden julkaisemattomia treenivideoitakin.. Ehkä, ehkä en. En tiedä, olisiko se turhaa, kun niistä on kuitenkin jo tosi paljon aikaa.

Nyt on tavoitteena treenata vähän kaikkea ja mennä kaikkiin mahdollisiin mölleihin. Kepeille on tehty treenisuunnitelma, siitä lisää myöhemmissä postauksissa (jos musitan). Olen ostanut myös ison vihkon, jossa on viisi eri osiota ja yksi on nyt agilitylle pyhitetty.

5.3. vapaavuoro

Käytiin tänään vapaavuorolla. A:n ja puomin kontakteja treenattiin niin, että Odota!-käskyn jälkeen naksautin naksuttimella, kun Netta kosketti kontaktipintaa. Alkuun Netta heti A:n jälkeen kääntyi katsomaan minua, mutta namialustan asettaminen jonkin matkan päähän A:sta auttoi. Yleinen ongelma naksuttimen kanssa meillä, Netta kun kääntyy katsomaan minua, kun kuulee naksahduksen.

Keinulla ei ollut namialustaa. Pari kertaa Netta hyppäsi kesken pois; taisi jännittää, kun on ollut paljon taukoa eikä viime treeneissä ollut keinua ainakaan radalla, enkä ole varma tehtiinkö sitä silloin yksittäisenä. Namialustan puutteen vuoksi naksauksen kuullessaan Netta kääntyikin heti keinulta tultuaan minua kohti. Mutta kyllä se siitä!

Kepeillä oli aluksi kolme ohjuria kummassakin päässä (neljän toiston verran) ja sitten vähennin määrää kahteen kummassakin päässä (neljä toistoa). Ei ongelmia, eikä tällä kertaa virheitäkään. Vauhtia saatiin enemmän kuin viimeksi, kun Netta pääsi tulemaan kepeille suoraan putkelta. Ennen keppitreeniä Netta meni kepit kaksi kertaa hyvin hitaasti ilman ohjureita (virheettömästi silti).

Rataa tehtiin kaksi kertaa ja molemmat kerrat olivat ihan luvattoman hitaita, tiedän sen itsekin. Huomaa taas tuhannen ekrran, kuinka Netan vauhti hidastuu, jos en itse juokse kunnolla. Juokse juokse juokse! Miten saan iteni muistamaan sen! Ja renkaan jälkeen ohjailin ilmeisen epäselvästi molemmilla kerroilla. Puomin kontaktit eivät näy videolle, jotan niistä en mitään osaa näin jälkikäteen sanoa. Estemokailut johtuivat jälleen kerran kaikki meikäläisen hyvin epäselvästä ja väärästä ohjauksesta. Kuten aina ennenkin.

Pääpointti on nyt kuitenkin, että minun pitäisi pystyä juoksemaan enemmän, jotta Netta saisi kunnollisen vauhdin. Treenin välissä Netta myös haahuili haistellen, että se taisi paineistua jostain. Mutta mistä? Oma olotila (ei mielestäni mitenkään erikoinen - paitsi jos se johtui hallin hiljaisuudesta, mutta niin on ollut aina)? Vai juuri hallin hiljaisuus ja muiden koirien puute? Jokin muu? Mene ja tiedä.

9.3. agilitykoulutus

Tänään oli shelttien agikoulutus Pärnävaaralla, kouluttajana toimi Noora Muuttoranta. Mekin päädyttiin loppujen lopuksi tekemään meille haastavampaa rataa. Jossain oli ratapiirros koko radasta, mutta koska halusin olla hankala ja tehdä hankalimman kautta, väänsin sitä vilkuillen vain sen osan, mitä Netan kanssa ehdittiin tehdä. Kepit skipattiin kokonaan.

Aluksi esteitä 1-4, sitten 5-10 ja 12-18. Olipa tässä jo meillekin haastetta, etenkin tuo 15-17. Niistopersjättöä (?) (este 16) saatiinkin hioa. Entistä enemmän alkaa ainakin rataantutustumisissa tuntua, että omistajahan tässä kehonhallintakurssia tarvitsee, eikä koira.

Enempää en oikeastaan osaa selittää, kun tarkasti en muista kaikkia juttuja ja videota ei ole. Tokalla kierroksella ehdittiin vielä käydä tuo 12-18 uusiksi ja siinäpä se sitten olikin. Nyt pitää vain hakata omaan mieleen, että pitää oikeasti juosta ja olla koiran edellä, koska se vaikuttaa koiran vauhtiin. Ja käskytyksiä voi huudella aiemmin. Ja koiran pitää ajoissa tietää, minne ollaan menossa.

Pakollinen loppuhehkutus Netasta. Pelkäsin (ja olin varma), että se vain haahuilee ja haistelee, mutta eihän se tehnyt niin paljoakaan! Ennen omaa vuoroa Netta sai tehdä temppuja ja radalla haistelut tapahtuivat lähinnä silloin, kun minun piti kuunnella kouluttajaa - ei kesken radan. Ei ollenkaan samaa meininkiä kuin esim. joskus mölleissä. Hyvä Netta! Onpahan muuten helppoa palkatakin, kun joku muistuttaa aina, kun pitää palkata.

11.3. treenit

Melkein kaksi viikkoa treeneistä ja vasta nyt kirjoitan... Anyway, ratana oli hyppyrata. Videokin on, mutta se on osittain sumea. Tarinan opetus onkin, että kannattaa ennen videoimista katsoa, ettei päällä ole supermakroasetus.. Fiksua joo.

Minulla oli taas suunta hukassa ja sekoilin minkä ehdin. Video on vasta tokalta kierrokselta, ekalla unohdin lahjakkaasti esteitä ja ei tämä toinen yhtään sen parempi ole. Miksen voi oppia liikkumaan niin, että Netan pitää juosta? Parhaitenhan se juoksee, kun minä juoksen - miksi aina tulee kohtia, joita en osaa selvittää juoksemalla itse? Haastatta kerrakseen.

Videolta on enää paha sanoa juuta tai jaata... Hyviä nameja vaan ja menoksi. Treenien päätteeksi tehtiin hyvin vähän keinua ja vielä muutamat kepittelyt (molemmissa päissä kaksi ohjuria).

P.S. Ilmoitin Netan Joensuun näyttelyyn.. Ja asiasta kukkaruukkuun, canicross aloitetaan, kun lumet sulavat. Juoksuvyö on, viikonloppuna tehdään vetoliina ja sitten tarvitaan enää valjaat. Hui.

Paluu menneisyyteen: blogin vanhoja bannereita

Minun piti jo viime vuonna tehdä postausta vanhoista bannereista, mutta se pääsi unohtumaan, vaikka kokosin bannereita valmiiksi yhteen. On hyvin mahdollista, etten kaikkia löytänytkään koneen kätköistä, eikä tässä ole kaikkia löytyneitä, vaan...

Tässä on Netta's Stagen bannereita ajalta, kun blogi oli vielä vuodatus.netissä. Siksi bannereissa ei myöskään ole valmista otsikkoa, koska ainakaan tuolloin vuodatukseen ei kovin helposti saanut banneria samalla tyylillä kuin tänne. Kuvat aukeavat isommiksi, kun niitä klikkaa.

Ylin banneri kaikessa yksinkertaisuudessaan saattoi olla peräti blogin ensimmäinen banneri. Harmi, etten silloin vanginnut blogin yleisilmettä näytönkaappauksella, kun vaihdoin ulkoasua (enkä muutenkaan tee aina niin).

Keskimmäinenkin on epäilemättä vuodelta 2010, koska kuvat on otettu muistaakseni sen vuoden marraskuussa. Alin on joko vuodelta 2010 tai 2011, en nyt tähän hätään osaa tarkemmin sanoa, enkä jaksa etsiä tietoa asiasta.

Ylin banneri on vuodelta 2011, tarkemmin sanottuna keväältä. Ja oikein iskulauseen kera! Aika koruton... Alemmassa on jo pyöreitä muotoja, se on varmaan keväältä 2011. Alin on mysteeri, mutta eiköhän sekin ole joskus käytössä ollut!

Taas iskulause ylimmässä bannerissa! Tällä kertaa kuvioita reunoilla. Kuvat on otettu vuonna 2011, joten ehkä banneri on ollut silloin käytössä. Keskimmäinen banneri taisi tulla käyttöön joulukuussa 2011 ja alimmainen on selvästi keväältä 2012. Olisikohan se ollut peräti viimeinen bannerimme Vuodatuksessa?

Harrastelukauden avaus

Nyt on sitten harrastelukausi virallisesti avattu. Tänään menimme nimittäin Calle-lagoton kanssa mätsäriin, joka järjestettiin Rengas Expertin pihalla. Kehiä oli kaksi ja koska Netan tavoin Calle on aikuisissa, oli kehän kulkua helppo seurata.

En kuollaksenikaan muista parinamme olleen koiran rotua, mutta olimme kolmannessa parissa. Tuomari kopeloi koirat ja pyysi näyttämään itse hampaat, koska kennelyskää on ilmeisesti liikkeellä, eikä sen haluta leviävän. Sitten yhdessä ympäri ja yksittäisliikkeinä edestakainen ja kehän kiertäminen.

Netta sai punaisen nauhan, mutta parikehässä esiintyminen ei ollut parhaalla mallilla. Liikkeiden ajan Netta oli jotenkin "veltto" (mikä tähän on hyvä sana?) - parempaa on nimittäin nähty, mutta ei Netta sentään haistellut mitään. Toisaalta meillä olikin tätä ennen parin kuukauden tauko kehähommista. Tai ehkä olen vain unohtanut, miten Netta esiintyy.

Aikuisia oli todella paljon, mutta tuomari oli melko nopea ja nauhakehät alkoivat lopulta. Juoksutusta ja seisotusta. Tällä kertaa ei sijoituttu, mutta positiivisena asiana voin sanoa Netan esiintyneen nauhakehässä paremmin kuin parikehässä. Selvästi kannattaa aina rapsutella muita koiria ennen omaa kehää, jos haluaa Nettaan lisää puhtia. 

Paluu menneisyyteen: Netta heinäkuussa 2011

Paras rimpulavaihe.

Nermari hakumetsässä

Aamulla lähdettiin Netan kanssa hakutreeneihin, jotka olivat eri paikassa kuin aiemmat treenit. Herkkuna oli kissanruokaa ja rasioina uudet supersöpöt (ällösöpöt?) Citymarketista ostetut sydänrasiat. Tehtiin neljä pistoa niin, että estin Nettaa näkemästä, minne maalimies meni. Sitten vain yksi ääniapu ja Netta pinkoi joka kerta hirmuisella vauhdilla maalimiehen luokse.

Nämä olivat (muistaakseni) Netan kolmannet hakutreenit, joten olen ylpeä tuosta epäpalveluskoirasta. Selvästi maalimies voi mennä jo syvemmälle metsään. Netta oli myös aika tarkka; tänään se ainakin kerran pinkaisi juoksuun, pysähtyi hetkeksi (tekemään havaintoja?) ja sitten juoksi maalimiehen luo. Selvästi Netasta kiva laji. Pitää väkerrellä vielä jonkinlainen liivisysteemi ja jossain välissä alkaa miettiä ilmaisun opettamista. Siinä voikin olla työmaata...

Iltapäivällä sitten käytiinkin äidin ja koirien kanssa lenkillä. Oli kivan lämmintä, vaikka vähän tuulikin. Eilen tuuli oikein kunnolla ja Mirua ei ennen tokotreenejä huvittanut käydä pissalla, vaan kun käännyimme takaisin hallille, Miru kiskoi hallin ovea kohti. Fiksu koira?

Netta sai myös Petsien temppurinkiä varten harjoitella tänään ryömimistä. Maahanmenokäskytyksen kanssa saa vain olla tarkkana, ettei näytä väärällä käsimerkillä, jolloin Netta vain kumartaa. Ryömimistreeniä pitää luonnollisesti vielä jatkaa paljon, mutta ainakin Netta näytti tajunneen pääidean.

Huomista mätsäriä varten pitää vähän puunata Nettaa ja ehkä pesaista valkoiset kohdat, jos ne kovin rapaisilta näyttävät. Se on kyllä luultavasti turhaa, jos huomenna on huono sää. Varmaa on kuitenkin se, että tassu- ja korvakarvat vaativat jonkinlaista siistimistä. Ja takkukontrollia. 

Lisää kuvia on täällä, sillä en tiedä, jaksanko/muistanko lisätä niitä tänne. Pitää myös katsoa, miten tuo kuvakoodi käyttäytyy.. Ei nimittäin huvittaisi pienentää kuvia erikseen kuvasivulle ja blogiin.