Niin, eilen treenattiin

Eilenpä käytiin treenaamassa vikaa kertaa ennen ylihuomisen kisoja. Videota ei nyt ole eikä ratapiirrosta. Rata oli melkoista kieputusta, takaakiertoja sun muita eikä oikeastaan yhtään suoraa - ja välillä meinasin unohtaa, mistä rata meni. Tehtiinkin itse rataa vain kaksi kertaa ja keskityttiin sitten muuhun.

Kepeillä tuli lähinnä loppupäässä ongelmaa, kun radalla ohjasin niin, että kepit olivat minusta katsottuna oikealla. Varmaan vikaa omissa rytmityksissä? Mutta sitten sujui taas oikeista väleistä meneminen. Toivotaan kuitenkin, että kisoissa olisi keppien "helpompi puoli" (toiveajattelua).

Lisäksi tehtiin suoraa pituus-hyppy-rengas sekä rengasta ja hyppyä. Ei ongelmia renkaassa, vaikkei sitä pitkään aikaan olla treenattu (kai), hyvähyvä. Keinukaan ei ollut Netasta pelottava, eikä pituudessakaan mitään ongelmaa. Muuria tällä radalla ei tainnut olla, mutta onhan sitä joskus ennen treenattu.

Hieno kännykkäkuvakollaasimme

Sotasuunnitelma

Menin tosiaan ilmoittamaan Netan vapun agikisoihin kolmelle radalle. Meni sitten syteen tai saveen, me mennään ja otetaan vastaan, mitä tuleman pitää. Kotikisoistahan tässä sentään on kyse, ei mistään haudanvakavasta. Ja ne sentään ovat ulkokisat.

Soittolistat

Aloitetaanpa tästä. Musiikin kuunteleminen nimittäin mainittiin psyykkisen valmentautumisen luennolla lokakuussa ja nykyiseen kännykkääni osaan tehdä soittolistoja. Näillä näkymin soittolista on seuraavanlainen.

Jonne Aaron - Jippikayjei

PMMP - Matoja

Haloo Helsinki! - Juoskaa

Cheek - Ei oikotietä

Anssi Kela - Kevät tulee

Maija Vilkkumaa - Lattiaa pestään

Jännityksen hillintä

Musiikin kuunteleminen. Rauhoittuminen. Pitää miettiä, miksi minä jännitän. Onko muka oikeasti jotain menetettävää. Netan innostaminen oikealla tavalla.

Otetaan vastaan vielä viime hetken parhaat jännityksenhallintavinkit!

Radalla

Täysillä eteenpäin, Netta mukana totta kai. Ei jäädä korjaamaan kieltoja tai säätämään turhia, ei huomioida virheitä. Ei oteta turhia paineita. 

kuva © Minna, tekstin ja puhekuplan lisäsin itse

Kouluttautumassa

Agilityä kerrakseen! Tänään oli shelttien agilitykoulutus Pärnävaaralla. Edellinen kertahan oli maaliskuussa. Tällä kertaa saimme kuvaajaksi äidin, joten kiitos paljon videoista. Radassa olikin monta kinkkistä kohtaa ja paljon neuvoja saatiin jälleen. Netalla myös meinasi vähän mennä haisteluksi, mutta kyllä se siitä sitten. Pitää ennen kisoja lukaista psyykkisen valmentautumisen luennon muistiinpanot läpi..

Nyt oli messissä lelu. Rotta kera namipussin ja toisella kerralla flamingo. Tätä vartenhan minä niitä pusseja leluihin tein... Välillä vaan tuppaa käymään niin, että namit lentävät pois, mutta ei nyt keskitytä siihen vaan mennään asiaan. Yksi neuvo oli innostavampi äänensävy ja täytyy muistaa tämä jatkossakin, eli "korkeampi ääni" vai miten sitä nyt kuvailisi.

Kepeillä tuli pientä hämminkiä ekalla kerralla, tuli vissiin omaan rytmitykseen jotain hämminkiä. Ja hiemanko edes varmistelua tuolla käden heiluttelulla?! Toisella kertaa kepit mentiinkin hyvin ja siitä olen ylpeä, koska pelkäsin vähän, mitä Netta tykkää vieraista kepeistä. Kuulemma kädet vaan voisi jättää ohjauksesta keppien kohdalla pois.

Sittenpä takaakiertoa ja tönäisyä vai mikä onkaan, pitäisi oikeasti ottaa joskus asiaksi treenata näitä teknisempiä juttuja. Siinäkö teema toukokuulle, tekniikkatoukokuu? Hypyltä A:lle piti tulla poispäinkäännös (?) (ja tässä vaiheessa kuuluu kai pahoitella ratapiirroksen puuttumista). Tässä oli minulla itselläni hankaluuksia hahmottamisessa tai jossain... Pitää koiratanssissakin keskittyä noihin Netan pyörimisiin, kun huomaa selvästi, kumpi pyörimispuoli on vahvempi. Mikä siinä on, kun näitä juttuja on niin vaikea takoa minun päähäni. Kehonhallintaa, prkl. Sittenpä avustetulla palkalla tuo käännösjuttu ja tauolle.

Näkeepä muuten videolta, miten kauniisti valssaan koiran eteen... Paikkaa piti siis vähän hakea. Seuraava ongelmahässäkkä oli tuo välistävetojuttu vai mikä olikaan, en minä näitä termejä muista. Mutta pääsinpä lopulta oikealle puolelle ja siitä näköjään matka jatkuikin puomille.

Ja hässäkkää puomin jälkeen. Hahmotuskyvyttömyyttä minulta, hmh. Ja väärä puoli ja koira puomilla. Putken jälkeen vielä rengas ja hyppy (jota ei videolla näy) ja siihen jätettiin. Vaan vielä pitäisi juosta, kun pystyy, ja ei liikaa odotellakaan koiraa. Meinaa varmaan useinkin mennä turhaksi varmisteluksi omalta osalta. Ja linjojen miettiminen jne.

Uutena jippona haisteluun tuli myös se, että lähden esimerkiksi juoksemaan eri suuntaan tai muuta vastaavaa, kun Netta alkaa haistella. Tämäkin täytyy ottaa kokeiluun. Nyt alkaa oikeasti tajuta, miksi agilityväki käy erilaisissa koulutuksissa. Uudet näkökulmat asioihin nimittäin. 

Agilityn ohjaustekniikkaa #2

Alkuun otetaan törkeästi kuulumisia. Eilen tokoiltiin pihalla ja collieseurassa. Collietreeneissä otettiin paikallaoloa, jonka pituudeksi tulikin kaksi minuuttia. Netta makasi nätisti, vaikka sen vieressä oleva koira nousi, tosin varmistin käsimerkillä siinä vaiheessa Netan pysymistä, mutta ei siinä muuta sitten ollutkaan. Kiitos agility tuosta paikallaolosta, seuraava vaihe onkin harjoitella paikallaoloa niin että kuvaan Nettaa. Se kun ei Netasta niin mielekästä olekaan, vaikka palkka kuinka olisi luvassa... Lisäksi otettiin koiratanssitemppuja.

Tänään myös tein meille koiratanssiin treenisuunnitelmaa, sillä tähtäimessä on Jyväskylän koiratanssikisat (elokuu). Syteen tai saveen, nyt me yritetään ja toivotaan, että kisaamaan päästään. Kisoja nimittäin ei lähistöllä ole ja Jyväskylä on lähin. Lempäälä ja Salo ovat vähän turhan kaukana... Treenin iloa siis, suunnitelmaa pukkaa ainakin. 

Nermari myös hukkasi korvansa eilen ja tänään pihalla. Eilen se lähti hyppelehtimään metsään ja vasta houkutteleva kutsu "Syömään!" sai sen palaamaan. Hmph, sanon minä, kun eivät perinteiset paikalta poistumiset ja heihein huutamisen tehonneet. Ja sama tänään. Lisäksi Netta säntäsi pihan rajalle haukkumaan eikä kuunnellut minkäänlaisia käskyjä, kunnes lähdin juoksemaan vähän eri suuntaan. Huh.

Ja sitten agilityyn! Tänään oli päällejuoksuja ja välistävetoja. Ensimmäiseksi mainittu oli meille täysin tuntematon alue. En vitsaile. Ihan oikeasti, ei me olla niitä koskaan ennen treenattu - tai jos viime vuonna jatkoryhmässä on niitä käyty, olen ollut siltä kerralta poissa. Oma epävarmuus tietenkin tarttui koiraan ja ei varmaan ihmekään, kun Netta alkoi vähän haistella maata.

Suurin ongelma on väistämättä oma kehonhallinta, heh. Tönäisyt päällejuoksuissa ja niin päin pois. Kaikki tuntui niin monimutkaiselta, kun piti ajatelta. Tehtiin näitä siis molemmilta puolilta ja aloitettiin putkelta. Kovin pitkälle ei tosin edetty, pari hyppyä vain, koska tosiaan oli meille niin uusi juttu.

Välistävedot olivat jo vähän tutumpia. Päästiin vikalle hypylle asti silloin, kun olin putkelta katsottuna hyppyjen oikealla puolella (mikä selitys???). Ja nyt vasta tajusin, että noita hyppyjä taisi olla viisi eikä neljä. Takaperin juokseminen alkoi tuntua jo jaloissakin, kun vikalle hypylle päästiin.

Toiselta puolelta olikin hankaluuksia. Kädet eivät meinanneet pelata ihan niin kuin pitäisi. Samoin ylävartalon suunta, täytyy varmaan oikeasti alkaa kiinnittää huomiota yläkropan liikkuvuuteen. Harjoiteltiin sitten ihan putkesta oikeaan kohtaan tuloa ja välistävetoa parin hypyn verran, kunnes se alkoi sujua ja lopetettiin siihen. No, tiedän ainakin, mitä pitää treenata vapaavuoroilla jatkossa... Ja mitä minun pitää treenata. Vaan missä ultimaattinen innostus erilaisiin liikuntalajeihin, enpäs tiedäkään. Syytän koululiikuntaa liikuntaintoni tappamisesta. Vaikka lukiossahan ne pari liikunnan kurssia olivat ihan kivoja... Ja vaikken juoksemisesta pidäkään, aion Netan kanssa alkaa juosta. Huijui.

Onnea, onnea, onnea vaan!

Toisin sanoen Netalla on tänään synttärit ja ikää tulee mittariin kokonaiset neljä vuotta!

Päivitetty ohje: lihapullat treeninameiksi

Tässä olisi päivitetty ohje lihapullien tekoon. Aiempi ohje on täällä ja ainoa ero on, etteivät nämä lihapullat sisällä korppujauhoja ja etten lihapullia valmistaessani käyttänyt vettä.

Tarvitset:

500 g jauhelihaa

2 kananmunaa

Jauhelihan voi valita koiran mieltymyksen mukaan. Meillä on tällä kertaa Tessun broilerin jauhelihaa, koska halusin jauhelihan olevan vähärasvaisempaa kuin sika-nautajauheliha on.

Ensiksi vatkaa kananmunat kulhossa.

Laita jauheliha kananmunan joukkoon ja vaivaa taikina valmiiksi.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen ja ota uunipelti sekä leivinpaperia. Muotoile lihapullat sopivan kokoisiksi. Kun uuni on tarpeeksi lämmin, laita pelti sinne ja anna sen olla siellä suunnilleen 20 minuutin ajan.

Kun lihapullat ovat valmiita, anna niiden jäähtyä. Sitten voit pakastaa ne, mikäli et aio käyttää niitä heti.

Yllä olevassa kuvassa ovat kaikki viimeisimmän satsin lihapullat. Ennen pussitusta pilkoin lihapullat paloihin (alla oleva kuva) ja helpotin samalla treeni-iltojen urakkaa. Nyt ei tarvitse huolehtia pilkkomisesta erikseen.

Matkailua, kisaturismia ynnä muuta mukavaa

Blogin puolella taas ja jopa peruskuulumisia. Torstaina lähdettiin äidin ja Netan kanssa Kajaaniin sukuloimaan. Siellä saatiin jo irrottaa Netasta ensimmäinen kiinnittynyt punkki, jee... Netta tuntui Kajaanissa jotenkin varovaisen hiljaiselta. Ehkä se vaistosi, ettei jokin ole nyt niin kuin aina ennen - Mokkaa kun ei enää ole. Vaikea sanoa. Ja jotenkin haikeaa, kun tiesi, ettei enää koskaan tule Mokkaa näkemään ja etteivät Netta ja Mokka enää koskaan saa yrittää löytää yhteistä säveltä leikin suhteen.

Kajaanista palattiinkin perjantaina. Perjantaina ei enää ehditty mitään erikoista tehdä, mutta eilen iltapäivällä ajelin Pärnävaaralle Joan pääsiäiskisoja seuraamaan ja tuli katsottua enemmän ratoja, kuin olin ajatellut katselevani. Kylläpä jo ihan vain kisojen katseleminen on opettavaista. Illalla käytiin sitten lenkillä ja tein vielä Netalle broilerin jauhelihasta lihapullia pakkaseen. Nyt on herkkuja, mistä valita... Hah, ja treenattiinhan me vähän perusasentoa.

Tänä aamuna käytiin Netan kanssa hallilla tekemässä keppitreeniä, siitä lisää alempana. Tämän jälkeen koirien ruokkiminen kotona ja Netan ja Vilkun lenkkeilyttäminen. Sitten Mirun vuoro. Vaan eipä Mursua jaksanut kiinnostaa tarpeiden teko, jäniksenpapanat kiinnostivat enemmän. Miru on jo parantunut varsin hyvin leikkauksesta, josta tulee huomenna kuluneeksi viikko. 

Koirien ulkoiluttamisten jälkeen suuntasin kulkuni taas Pärnävaaralle, sillä idea pulpahti mieleeni vapaavuorolta palatessani. Alun perin kun ajattelin katsovani kisoja vain lauantaina, mutta nytpä sitten katsoin kaksi ykkösten rataa ja kakkosista hyppyradalta minit ja medit. Illalla olikin vuorossa (valokuvaus)iltalenkki äidin, Vilkun ja Netan kanssa.

Agilityanalyysiin sitten! Keppitreenin siis, ei kisaajien suoritusten. Alla tuttuun tapaan video, tällä kertaa matkassa mukana oli ihan kamera, eikä tarvinnut turvautua kännykkään ja epätoivoisiin viritelmiin. Videolla ekalla kerralla yhdistelmä oli kepit ja hyppy, sitten videon mukaisesti tuli hyppy, joka oli ennen keppejä ja tämä oli siis tokasta kerrasta alkaen. Tokalla kerrallakaan ei huomautettavaa.

Seuraavat pari kertaa kämmejä, ensin alussa ja seuraavalla kerralla lopussa. Anteeksi kämäinen hidastuskohta, mutta se helpottaa huomattavasti näkemistä. Jaa että tämäkö oli tällä kertaa hankala puoli...? Tuleepa vähän ilonpilaajafiilis tuosta hitaalla vauhdilla suoritetusta pätkästä. Ja seuraavaksi vika väli taasen ongelmana.

Seuraavassa kohdassa sitten käy jo oikeasti outo juttu, eka väli ihan hyvin ja sitten ihmeellistä säätämistä. Ja taas hidasta seuraavaksi. Hetken verran ongelmattomia kohtia, meinaa vain mennä vähän haisteluksi eli paineistumista. Ja nähtävästi onnistumisten jälkeen se, että minä olen eri puolella keppejä, onkin hankalampaa vikan välin kannalta. Ja sujuvampaa menoa, joskin hitaampaa on ja haistelua esiintyy.

Tuohon vauhtiin ja haisteluun vaikutti varmasti se vikan keppivälin skippaaminen muutaman kerran ja muut skippaamisjutut, kun piti aloittaa alusta. En ole varma, vaikuttaako palkan sijainti tässä jutussa, mene ja tiedä, voihan se vaikuttaakin..? Ja toistamiset varmaan myös vaikuttivat Nettaan. Saman toistoja juu, mutta pakko käyttää tilanne hyväksi kun treeneissä ei kuitenkaan välttämättä ennätä. Mutta kyllä se siitä.

Torstaina Nermari täyttääkin jo neljä (!!!) vuotta. Oih ja voih. Täytyy hommata sille lahja ja väsätä kakkukin! Ja ensimmäistä kertaa vuoden 2011 jälkeen olen kotona Netukaisen synttäreitä juhlistamassa. 2012 olin Virossa ja viime vuonna Tampereella, joskin tulin kotiin Netan synttäripäivän iltana. 

Ei ole koiraa karvoihin katsomista

Aluksi mietin, kirjoittaisinko tästä asiasta ollenkaan Netan blogiin. Koirien karvojen ajelemisesta nimittäin. Se jakaa mielipiteitä, mutta päätin nyt kirjoittaa vähän omista ajatuksistani asiaan liittyen.

Haluan vielä korostaa, että tarkoitukseni ei ole moralisoida turkin ajelemista tai väheksyä heitä, jotka koiransa turkin syystä tai toisesta kesäksi ajelevat. Siihen on olemassa täysin ymmärrettäviä syitä. Enkä jää miettimään mitään erikoisempaa, jos vastaani kävelee ns. kesäturkissa oleva koira. Nämä ovat vain ajatuksia ja liittyvät vain siihen, miten itse toimisin - en jää ihmettelemään, jos joku toimii toisin.

Viime vuonna Facebookin shelttiryhmässä käytiin muistaakseni keskustelua sheltin turkin ajamisesta, mutta itse en oikeastaan ollut keskustelusta kiinnostunut. En myöskään tiedä, kuinka yleistä karvojen ajelu kesäksi eri rotujen piireissä on.

Ymmärrän karvojen ajelemisen terveydellisistä syistä. Jos koira ui paljon ja turkki ei ota kuivuakseen tai on riski hotspottiin, on varmasti parempi lyhentää turkkia ja ehkäistä iho-ongelmia. Ja voi turkki olla koiralle tukala ilman uimistakin, riippuen karvanlaadusta. Jos kuumuus tällöin näyttää ahdistavan koiraa, ymmärrän hyvin tarpeen lyhentää turkkia. Sama juttu myös paljon harrastavilla koirilla.

© äiti

Netan onneksi karvanlaatu ei ole sterilisoinnin jälkeen kärsinyt, vaikka turkki on nyt pidempi ja karva on pehmeämpää kuin ennen. Ei turkkia liikaa ole eikä se ainakaan viime kesänä näytännyt haittaavan Nettaa, joten en ole kokenut tarpeelliseksi ajatella lyhentämistoimia. Paitsi jos lasketaan perskarvat...

Varmaan oma ajatteluni turkin lyhentämisestä johtuu siitä, että ajattelen olevani sitoutunut turkinhoitoon. Omalta koiraltani en ajelisi turkkia pois sen takia, että kokisin turkinhoidon liian työlääksi (enkä edes tiedä, tehdäänkö näin oikeasti).  Toistaiseksi ainoat saksimiset ovat kohdistuneet satunnaisiin takkuihin, joita en ole halunnut väkisin repiä aukikaan. Tosin itse takutkin oltaisiin voitu välttää. 

Edellisessä kappaleessa on myös syy siihen, miksen voisi koskaan ottaa erityisen näyttävää turkkikoiraa. En usko, että jaksaisin viikottaista pesemistä. Näyttelytrimmeistä puhumattakaan. Tässä suhteessa en miellä shelttiä turkkiroduksi. 

Jos nyt kuitenkin esimerkiksi Netan turkkia haluaisin lyhentää, jättäisin karvaa jonkin verran jäljelle. Sitä on suositeltukin turkin lyhentämisessä enkä tiedä (hoh, taas enkä tiedä yhtään -tilanne..), miten yleisesti koiran karvoja lyhennellään kesäksi totaalisesti. Toistaiseksi en kuitenkaan näe tarvetta lyhennellä omien koirien karvoja. Jokainen kuitenkin tekee niin kuin haluaa, eikä se ole muilta pois. 

Kepetikep!

Tänä aamuna käytiin hallilla tekemässä agilityn keppitreeniä. Arvatkaa vaan, kuka unohti kameran kotiin. Onneksi sain viriteltyä kameran ottamaan videota (kahdella muovirasialla tuettuna...), pitääkö tässä vielä varmuuden vuoksi väkertää kännykälle oma "jalusta" treenikassiin..? 

Minulla on hassu tunne siitä, että videolta puuttuu pari keppikertaa, mutta en jaksanut alkuperäistä videota katsella uusiksikaan. Syynä voi myös olla se, että melko alussa kännykkä oli hetkeksi luisunut tuestaan huolimatta ja näkymä oli enemmän hallin kattoa kuin keppejä kohti. Unohtuipa sanoa, että Nettaa kiinnosti kovasti etsiä hallin lattialta nameja. Toivotaan ettei toistu.

Sitten videoon ja analyysiin. Palkkana oli kissanruokaa. Ekaksi mentiin kaikki kepit ja ei ongelmia välien kanssa. Seuraavat kaksi kertaa sitten... Vauhdikasta ja pari keppiä jäi suorittamatta. Tähän en tiedä syytä. Houkutteliko palkka jo liian hyvin? Ohjureita vähentäessä viime kerralla nimittäin taisi käydä jotain samankaltaista, mutta sen jälkeen ei ollut ongelmaa.

En uskaltanut noista vauhtikohdista palkata, kun tilanne oli niin äkkiä ohi, vaikka järjellä ajateltuna vauhdista pitäisi palkita. Mutta ei välistä jääneistä kepeistä... Sitten hitaammalla vauhdilla kepit ja vähän nopeammin. Sitä seuraavalla kerralla taas ohitusongelma, kun kepit olivat minusta katsottuna vasemmalla. Ja ei kun ohjuri keppien alkuosasta toiseen kohtaan ja menoksi (videon alla havainnollistava kuva..). 

Ohjurin siirtäminen teki hyvää ja nyt palkkakuppikaan ei ollut kierosti houkuttelemassa, vaan keppien jälkeen heitin rasian. Sittenpä jossain välissä jätettiin tämä "siirretty ohjuri" ainoaksi ohjuriksi. Ja jossain välissä palkkarasiat näköjään jäivät taas paikalleen, joskin muistaakseni kannen kanssa, ettei varastelusta seuraisi herkuttelua. Ja sittenpä ohjurit pois ja pari kertaa niin, kunnes treeni loppui.

Välissä tosiaan tehtiin vähän keinua ja putkelta haettiin vauhtia kepeille. Kävipä Netta kerran puominkin tekemässä. Vielä vahvistelua kepeille. Jatkossa pitää varmaan pitää rasioilla kansi päällä ja jos Netta ohittaa jonkin keppivälin, toimia tavallaan neutraalimmin eikä sanoa "Ei." tai syöksyä tuulispäänä rasialle, sillä mikään ei Nettaa estä, jos se herkun näkee. Mutta toimitaan sitten ensi kerralla niin. Totta kai itseäkin alkaa vähän harmittaa, kun vauhdikkaan aloituksen jälkeen menee estämään nameille pääsyn ja koiran vauhti hiipuu. Noh, oppia ikä kaikki, virheistä oppii...

Ensi viikolla on omat treenit, tekniikkakurssi ja shelttien agikoulutus. Saas nähdä, mitä tekniikkakurssilla käydään. Omat tekniikkatiedot kun loppuvat suunnilleen valssiin, persjättöön ja takaakiertoon. Joistain jutuista on hämäriä muistikuvia, mutta moni termi on ihan hepreaa. Sielläpä sitten oppii! Ja ensi viikolla Nermari täyttää jo neljä vuotta, mihin aika menee?

Mystistä näpertelyä

Sunnuntaina ajelin Hammaslahteen, koska siellä oli koirahierontaluento ja olin onnistunut pääsemään kuunteluoppilaaksi. Nyt on taas tietoa kasassa ja paperilla asti. Olen varma ainakin siitä, että kuunteluoppilaana sain kirjoitettua muistiin enemmän kuin olisin voinut kirjoittaa, jos olisin ollut tilaisuudessa koiran kanssa.

Eilen taas oli Mirun aika mennä sterilisaatioon Jussi Hyvöselle (Joen eläinlääkäriasema). Jussihan on leikannut Netan ja Vilkunkin ja laumamme koirat käyvät aina Jussilla rokotuksilla. Tullessani eilen koulusta Miru oli jo kotona ja heilautti minulle häntää kerran tai pari. Muutenkin se lähinnä oli yhdessä paikassa, kunnes alkoi jo liikkua enemmän. Tänään Miru onkin jo selvästi ollut kiinnostunut ruuasta, joten kivut eivät nähtävästi ainakaan kovin paljoa enää paina.

Launtain jälkeen olen näperrellyt erilaisia juttuja Netan motivointiin ja näistä projekteista on tässä alla kuvia. Ankkalelu sai narulelukohtalon ja nyt sen kaulaa koristaa komea matonkudeköysi. Lisäksi tein viisi namipussia, jotka voi köyttää Netan leluihin D-lenkistä, sekä kaksi namipussia kahdella D-lenkillä. Kahden D-lenkin namipussit saa tukevammin leluihin kiinni ja toinen onkin rottalelussa kiinni. Ei enää sukkaviritelmiä! Lisäksi tein klipsikiinnityksen naksuttimeen, jospa se ei enää katoilisi, jos sen pistää kiinni treeniliiviin. Korjasin jopa vanhan shelttikassin (eihän se odottanutkaan korjausta kuin pari vuotta...) ja ylensin sen treenikassiksi. Treenikuulumisia onkin luvassa huomenna.