Väliaikahuomautus

Pientä tiedotusta taas! Blogin sivupalkissa on kysely, johon toivoisin blogin lukijoita vastaamaan. Kyselyssä on tosiaan kyse siitä, mitä selainta yleisimmin tätä blogia lukiessa käytetään. Huomasin nimittäin, että Chrome näyttää blogin linkkien värit haaleampina kuin IE ja Firefox. 

Kun tiedän, mitä selainta yleisimmin käytetään, pystyn paremmin päättämään, millaisiksi värit säädän. Vastata voi toki myös tämän postauksen kommenttiboksiin, jos haluaa, mutta mielestäni kysely on helpompi vaihtoehto. Onko joku muu edes huomannut, että Chromella linkkien värit olisivat haaleammat?

Netalle voi 26.9. asti esittää kysymyksiä klikkaamalla tästä kyseiseen postaukseen. Myös mahdollisia postausideoita saa edelleen heittää, jos niitä jollakulla sattuu olemaan. Kaikki otetaan vastaan ja katsotaan, onnistuuko toteuttaminen.

Agilitytreenipostauksia on luvassa vasta syksyn ylioppilaskirjoitusten loputtua eli 26.9. jälkeen. Muutenkin sitä ennen postaustahti tuskin tulee olemaan kovin tiivis, koska orastava stressi kummasti tappaa innon ylimääräisiin koirailuihin saati sitten tämän blogin kirjoittamiseen. 

Kysy Netalta!

Kyllä, luit oikein. On kysymyspostauksen aika, mutta tällä kertaa ette kysykään minulta, vaan Netalta. Nyt siis kommenttiboksi laulamaan, jotta Netta saa vastailtavaa. Kysymyksiä on aikaa lähettää 26.9. asti. 

Kolme vuotta menee nopeasti

Ja niin koitti Netan rokotusten aika ja minä, isä ja Netta lähdimme eläinlääkäriin. Eläinlääkärinä oli tuttuun tapaan Jussi Hyvönen (Joen eläinlääkäriasema). Olimme paikalla hieman etuajassa, joten ehdimme punnita Netan eläinlääkärin vaa'alla. Tulos oli 11,9 kiloa. Netta ehti myös tarkkailla ympäristöään ja mennä penkkini alle lepäilemään. 

Meidän vuoromme koitti. Eläinlääkäri tutki Netan korvat, kuunteli sydänäänet, kokeili koiran kunnon (kylkiluiden tuntuminen) ja katsoi Netan hampaat. Korvissa ei mitään, sydänäänet olivat ok ja kunto juuri sopiva. Ei siis ali- tai ylipainoa. Lihaksia siis on, sen totesi helmikuussa fysioterapeuttikin. Hampaat eivät vaadi hammaskivenpoisto-operaatiota, mutta taaempaa olisi hyvä raaputella hammaskiveä irti.

Sitten oli itse rokotuksen aika ja Netta pääsi alas tutkimuspöydältä. Rekisteri- ja rokotustodistus eläinlääkärin allekirjoitettaviksi ja leimattaviksi. Seuraavat rokotukset ovatkin sitten taas kolmen vuoden kuluttua eli 18.8.2017. Vaan nopeastihan nämä vuodet 2011-2014 ovat menneet. Seuraavat kolme menevät kai yhtä nopeasti elleivät nopeamminkin. 

Komea etukamerakuva

Joskus Vilkkukin oli pentu

Vilkun pentukuvia en muistaakseni ole blogissa kauhean usein ollut esillä, joten nyt on niiden aika. Kuvat ovat äidin ottamia. Kahdessa ensimmäisessä kuvassa on myös Susku (9.12.1990-10.9.2006). 

Vilkku näytti pentuaikanaan aika paljon erilaiselta kuin nyt. Vilkussa oli silloin paljon enemmän mustaa väriä kuin aikuisiällä. Nyt Vilkku on tosin jo alkanut hieman harmaantua, mutta käytöksessä ei vielä ikä näytä painavan. Voiko sitä edes senioriksi kutsua? 

1.5.2005

1.7.2005

2.7.2005

18.7.2005

Huomaatko sen? Tässä seison edelleen

Viime viikon perjantaina lähdin matkalle Helsinkiin. Matka tosin sisälsi enemmän ei-koirajuttuja, mutta pitäähän niistä koira-asioista täällä kirjoittaa. Lauantaina 9.8. lähdin Helsingistä junalla Hyvinkäälle. Siellä nimittäin oli Sveitsin vinttikoirakeskuksessa collietapahtuma, jossa oli Open Show. Open Show:ssa oli Mirun kasvattaja ja itse asiassa kasvattitapaaminen, joskaan Miru ei luonnollisesti ollut mukana. Kyydin tapahtumaan ja takaisin rautatieasemalle sain Mirun veljen omistajalta. 

Blogikelpoisia kuvia minulla ei tapahtumasta ole, koska en loppujen lopuksi kuvannut siellä melkein yhtään. Sen sijaan sain esittää Mirun emän. Uusi kokemus oli myös kasvattajaluokka, jossa myös oltiin mukana. Aiemmin sellaisia on tullut korkeintaan seurattua kehän laidalta. Jos on tullut seurattua ollenkaan...

Sunnuntaina 10.8. menin sitten Maailman Voittajaan katselemaan. Aluksi kävin kiertämässä myyntialueen läpi. Sitten etsiydyin shelttikehän lähelle, mutta lähdin muualle, enkä jaksanut shelttejä katsoa. En nimittäin jaksanut lähteä niin ajoissa, että olisin kaikki ehtinyt katsoa. Enkä liiemmin olisi raaskinut ostaa luetteloa. 

En tehnyt mitenkään erikoisia ostoksia. Netalle en ostanut mitään (mutta yhdestä jutusta sain HHC:n lihatikun, jonka Netta on jo syönyt), joten en ostoksia jaksanut kuvata. Ostin Showlinkin pisteeltä T-paidan ja hihamerkin (molemmat Maailman Voittaja 2014 -aiheiset) sekä Koira 2013 -mukin, kun ne olivat puoleen hintaan.  

Rukan pisteeltä ostin kuivauskintaan. Meillä oli ennestään yksi sellainen, mutta sama oli ostaa toinenkin, kun hintaa oli vain kolme euroa. Lisäksi ostin Hollolan Nahkapajasta avaimenperän (yllättävästi Maailman Voittaja 2014 -aiheisen). En toki keräile avaimenperiä..

Tänään mentiin agilitytreeneihin ekaa kertaa sitten heinäkuun alun. Meinasin tehdä postaukseen ratapiirroksen, mutta en edes kännykän kameralla otetun kuvan avulla muistanut rataa kunnolla, joten antaa olla. Rata oli aika simppeli ja mentiin se muutaman kerran. Kaikki kerrat lentävillä lähdöillä ja eipä Netta jäänyt haistelemaan. Vauhtikin hidastui silloin, kun itse jouduin hidastamaan... Mutta jospa me nyt agilityn saralla aktivoidutaan. 

Kesän viimeinen mätsäri

Kai tämän päivän mätsärin voi laskea kesän viimeiseksi, kun seuraava tiedossa oleva mätsäri on vasta lokakuussa? Koulukin alkaa torstaina. Heihei kesä ja tervetuloa syksy! Tällä viikolla kutsuu jo Helsinki ja sunnuntaina käyn pyörähtämässä Maailman Voittaja -näyttelyssä ihmettelemässä näyttelytouhua.

Viime mätsärin tapaan tämänpäiväinenkin mätsäri oli Pilkon Citymarketin parkkipaikalla. Järjestäjänä oli Liperin Kennelkerho. Kehiä oli onneksi neljä, koska koiria oli paljon. Ennen aikuisia kehässä oli Junior Handler -luokka. Ja aikuisissa koiria riitti.

Parikehässä tuomari tutki koirat ja mentiin yhdessä ympäri. Tämän lisäksi tehtiin edestakaiset liikkeet erikseen. Netta esiintyi nätisti, vaikka pelkäsin sen alkavan haistella kehää, kun ainakin yksi koira näkyi kehää haistelevan. Onneksi niin ei käynyt. Saatiin punainen nauha.

Nauhakehässä porukka jaettiin osiin. Kerrankin päästiin isojen koirien joukkoon juoksemaan kehää ympäri. Useammin nimittäin ollaan menty pienten joukossa, joten oli kiva, että päästiin etenemään sopivaa vauhtia. Lisäksi tehtiin muistaakseni kolmen koiran ryhmissä yhtäaikaisesti edestakaiset liikkeet (koiria oli yhteensä kuusi isojen ryhmässä).

Kun pienemmät koirat olivat toistaneet samat, oli seisotuksen vuoro. Tuomari karsi porukkaa pois ja päästiin jatkoon. Taas taisi olla vuorossa edestakainen liike yhtäaikaa muutaman koiran joukoissa. Seurasi vielä karsintaa ja päästiin seitsemän parhaan joukkoon.

Seisotusta, seisotusta, seisotusta. Ryhmä jaettiin kahtia ja tehtiin kolmiot yhtäaikaa (yksi lähtee tekemään kolmiota ja muut seuraavat perässä). Ryhmässämme oli neljä koiraa ja oltiin ekoina, mikä sopi ihan hyvin. Tällainen yhtäaikaa tehty kolmio olikin ihan uusi juttu. 

Sitten oli enää seisotusta. Nettaa alkoi jo vähän väsyttää, mutta hienosti se oli jaksanut esiintyä. Väsähtäminen ilmeni siten, että Netta ei olisi enää jaksanut seisoa liikahtamatta pitkää aikaa putkeen. Muulloinkin Netta saattaa vähän liikutella jalkojaan, mutta nyt kyseessä alkoi olla väsymys.

Palkinnoille pääsi neljä parasta, mutta tuomari halusi sijoittaa kaikki seitsemän. Sijoituimme seitsemänsiksi. Tajusinpa äsken myös, että paitsi heinäkuisessa mätsärissä samassa paikassa, myös vuonna 2012 Netta sijoittui siellä sinisten kolmanneksi.

Muistan sen kuin eilisen, huomasin mä enää en tunne samaa kipinää

Hetken verran mietin, otanko tätä aihetta ollenkaan esille blogissa. En ole ainakaan lukemissani koirablogeissa vastaavaan aiheeseen törmännyt ja minua hieman mietitytti, aiheuttaako tämä postaus väärinkäsityksiä. No, aiheuttakoon, jos on aiheuttaakseen.

Kesätöissä mansikoita poimiessani ja musiikkia kuunnellessani minulla oli paljon aikaa ajatella eri asioita. Koska Maailman Voittajaan ei nettikaupasta saa kolmen päivän lippuja, päädyin lopulta siihen, että menenkin sinne vain sunnuntaina, enkä kuluta koko aikaani Helsingissä koirien parissa. Ehkä tämä olikin vain kimmoke uusille ajatuksille.

Jollain tapaa tajusin, että minun kohdallani koiraharrastuksesta oli kadonnut se kipinä, joka piti kaikkea yllä. Päätin skipata agilitytreenit niin kauan kuin minulla olisi töitä. Emme Netan kanssa ole käyneet agilityssä tämän kuun alun jälkeen. Emmekä liioin ole treenanneet muutakaan kuin vähän tokoa ja temppuja tässä parin viime päivän aikana.

Jos jokin alkaa maistua puulta, on aika pitää tauko. Sen olen jo aiemmin muun muassa mätsäreiden suhteen päättänyt. En vain tiedä, minne suurin into koiraharrastuksestani on kadonnut. Vastahan minä seisoin agilitykisoissa katsomassa muiden suorituksia ja kävin Netan kanssa ohjaustekniikkakurssilla.

Totta kai koiraharrastuksen kanssa on välillä ollut hetkiä, kun oma motivaatio on ollut hukassa. Tokointo on tullut ja mennyt, samoin koiratanssi-intoilu... Alkuvuodesta emme treenanneet agilityä neljään viikkoon. Näistä kolmen viikon selitys oli koulun aiheuttamassa stressissä.

Nytkin oma agilityinnostus on hukassa, mutta ehkä se vielä jostain kaivetaan esille. Tauko on jatkunut, mutta jotain olisi saatava aikaan. Ken tietää, jos tämä pieni tauko onkin ollut meille vain hyväksi. Ehkä innostus jatkuu, jos pääsen taas hallille.

Jotenkin mielessäni alkoi myös kypsyä ajatus koiraharrastustauosta. Silloin emme treenaisi agilityä, tokoa, emme mitään. Korkeintaan kävisimme mätsäreissä, jos siihen olisi sopiva fiilis. Kotikoiraelämää. Eikä mikään estä meitä pitämästä tätä taukoa, vaikka ajankohta on avoin. Voihan se olla vasta ensi vuonna, kun silloin joka tapauksessa edessä on muutoksia.

Ehkä elämässä voi olla muutakin kun koirat. Ehkä minä voin tehdä muutakin kuin ajatella koirajuttuja 24/7. Ehkä minä oikeasti voin keskittyä johonkin muuhun. Eikä siinä pitäisi todellakaan olla mitään väärää. Joten ehkäpä minä sitten voin kääntää katseeni muuallekin kuin vain koirajuttuihin.

En silti ole kokonaan lyömässä hanskoja tiskiin. Ei koiraharrastusmaailma meistä täysin tule eroon pääsemään. Eiköhän me taas tulevaisuudessa jossain muodossa jatketa, kun jotain keksitään. Mitäpä elämä enää olisi, jos päättäisin kokonaan jättää koiraharrastuksen?

On vain muitakin vaihtoehtoja. En ole koskaan liiemmin miettinyt, että koirattomana voisin käydä useammin keikoilla. Tai matkustella. Mutta ei minusta silti koiratonta saa - eikä koira ole mikään pallo nilkassa. Se on valinta, johon tulee sitoutua; jonka ehdoilla tietyllä tapaa elän, vaikka koira ei tahtia tietenkään kokonaan määrää.

Netta on edelleen minun, enkä ole sitä hylkäämässä. Se, että tilanteet elävät, ei vaikuta siihen. Haluan Netan mukaani kun menen opiskelemaan. Haluan Netan kuuluvani elämään niin kauan, kuin yhteistä aikaamme suinkin kestää.

Jos tuli on sammunut, on minun mielestäni sitä turha väkisin sytyttää. Minun on ehkä parempi hiljalleen odotella aikaa, jolloin innostus alkaa uudestaan. Tauko tulee varmasti sitten joskus tarpeeseen, koska silloin saa myös oikeasti aikaa omille ajatuksilleen. Sitten tietää, mikä on oikea suunta. 

Se polskii sittenkin

Eilen mentiin äidin ja koirien kanssa järven rantaan. Ensimmäisenä sai uida Vilkku ja sitten alkoi Netan houkuttelu, vaikka alun perin oli tarkoitus, että vain Vilkku uisi. Netta tulikin namien voimalla nätisti veteen ja sain ohjattua sitä lempeästi valjaiden avulla hieman syvemmälle, kun se ei vaikuttanut vastahakoiselta.

Netta sitten vain ui rantaan. Toistettiin sama muutaman kerran. Verrattuna aiempiin uintikertoihin Netta ui rauhallisesti ja nätisti, eikä vain kauhonut pakokauhun vallassa kohti rantaa. Hyvähyvä! Uinnin jälkeen Netta vain sai hepulin ja kävi kierimässä epäilyttävän vessapaperimytyn päällä, mistä seurasi kylpyreissu... 

Tänään Netta pääsi omalle uintireissulle. Mukaan otin pitkän uintitarkoitukseen tekemäni hihnan. Sen kanssa tosin olen tarkkana, ettei se osu Netan reitille. Mutta pitkä hihna mahdollistaa sen, ettei tarvitse välittömästi koiran perässä kävellä rantaan ja Netan hepulikohtauksilta vältytään (kastumisen jälkeinen hepuli = Netan korvat tuntuvat katoavan).

Meininki oli samanlaista kuin eilen ja otin tällä kertaa jopa videon. Koitetaan nyt ainakin välillä käydä rannalla, että Netta pääsee uimaan. Vaikka eiväthän matkat vielä pitkiä ole.. Ja ranta on sen verran matala, että Netan tassut taitavat melko nopeasti yltää pohjaan. Mutta tästä se lähtee, tästä se lähtee!

Olin tänään tokomölleissä talkoilemassa (koska olin luvannut leipoa sinne suolaista purtavaa) ja samalla oli tilaisuus seurata tokosuorituksia. Oma tokoinnostus on edelleen hyvin paljon hukassa, mutta siitä huolimatta tehtiin tänä iltana pihalla pieni tokotreeni. 

Seuraaminen ei ollutkaan ihan kamalaa. Liikkeestä seisominen meni yllättävän kivasti, paitsi jos itse onnistuin pysähtymään - mene ja tiedä, tehtiin tämä liike kerran. Muutama kerta kokeiltiin myös hyppyä, jota olin aiemmin onnistunut sotkemaan muistellessani, että koiran pitää istuutua hypättyään. Eihän se alokasluokassa mennytkään niin... Mutta aloiteltu on! Ja perusasentoa naksuteltiin vähän lisää. 

Hyvä me ja nelivuotias blogimme!

Netta's Stage täyttää tänään jo neljä vuotta! Blogin ensimmäinen postaus on siis kirjoitettu 25.7.2010 ja sinne pääsee klikkaamalla tästä. Vuosina 2012 ja 2013 ei tullut koko blogisynttäreitä edes huomioitua, joten olkoon nyt sen vuoro. Mitään isompaa ei kuitenkaan vielä ole tiedossa; katsotaan sitten vuoden kuluttua, saadaanko pidettyä arvonta.

Ilmeisesti on aika perinteistä tässä vaiheessa katsoa blogin tilastoja, joten tehdään sitten niin. Tällä hetkellä blogilla on lukijoita 72 Bloggerin kautta ja kolme Bloglovinin kautta, kaksi tilaajaa Blogilistalla sekä 18 tykkääjää Facebookissa ja 56 seuraajaa Instagramissa. Kiitos kaikille, jotka tätä blogia jaksavat seurata. 

TOP 5 katsotuimmat postaukset koko ajalta 

(Blogi on ollut Bloggerissa suunnilleen kahden vuoden ajan, sitä ennen bloggasimme Vuodatuksessa.)

1. Ohje: näin teet näyttelyhihnan

2. Hurtta Lifeguard -treeniliivi vs. Berra Pro Light -treeniliivi

3. Ohje: puolikuristava panta ketjukurralla

4. On aika kysymysten

5. MUSH B.A.R.F. Vaisto - ilmainen ateria

Blogin katselukertoja en tarkemmin seuraa, koska en ole ottanut pois omia katsomiskertojani ja aika usein tulee kuitenkin vilkuiltua blogin etusivua. Suomen lisäksi blogilla on ollut katselijoita mm. Yhdysvalloista, Venäjältä ja Saksasta, mutta luulen, että suurin osa on vain eksynyt tänne vahingossa.

Tämä on blogimme 815. postaus. Ihan näin tiedoksi! Huhhuh, melkoinen määrähän näitä on neljässä vuodessa tullut rustailtua ja lisää tulee, kunhan saan taas ideoita ja inspiraation. Sitä ennen Arkistojen aarteita -sivulta voi selailla luettavaa, jos kiinnostaa. 

Ja nyt pyydämme rukoilemme postausideoita, koska inspiraationi on oikeasti hieman hukassa. 

Hei, nyt mennään mätsäriin!

Päivän kuumasta lämpötilasta huolimatta lähdettiin Netan kanssa Suomen villakoirakerhon mätsäriin, joka oli Pilkon Citymarketin parkkipaikalla. Kehiä oli kolme ja luokkia kai viisi. Kehäketut oli meidän luokkamme nimi ja luokkamme alkoikin heti. Ihanaa, kun aina ei tarvitse odotella paljoa.

Parinamme oli kaanaankoira. Netan esiintyminen oli vähän velttoa, mutta siihen todennäköisin syy oli lämpötila, vaikka Netta joi ja vaikka kastelin sen mahakarvoja. Pöydällä Netta oli ihan ok:sti varmaan siksi, että ehdin rauhassa asetella sen sinne. Yksilöliikkeissä oli edestakainen ja ympäri. Hyvä, että muistin taas kävellä edestakaisessa liikkeessä. 

Saatiin sininen nauha ja jäätiin odottelemaan, kunnes oli nauhakehien vuoro. Siellä tuttuun tapaan ensin juoksivat isommat koirat ja sitten pienemmät. Seisotuksen aikana Netta vähän venkoili ja minä onnistuin tiputtamaan namin maahan, mutta lopulta seisotus alkoi sujua. 

Päästiin neljän sijoittujan joukkoon. Siinä oli seisotusta vielä hetki ja sitten oli sijoitusten vuoro. Meidän sijamme oli tällä kertaa kolmas. Pitkästä aikaa pokaali, kivaa! Palkintohyllystä piti jo poistaa Netan albumi ja kuva, jotta pokaali mahtui sinne.

Oli myös kiva, että mätsäri sujui todella jouhevasti. Monesti menee helposti parikin tuntia, mutta nyt meni suunnilleen tunti, vaikka kehät alkoivat hivenen myöhässä (vähän kello kuuden jälkeen). Toisaalta ei koiriakaan ollut järjetöntä määrää varmaan juuri helteiden vuoksi.

Kännykkäräpsy