Perjantaina oli oman seuran pikkujoulumöllit. Osallistuttiin molemmille radoille ja onneksemme kisaavien radalla ei ollut keppejä. Mölliradalla ennen putkea hypyn jälkeen jokin piruetti ja sitten suoraan pituudelle väärältä puolelta. Videolta päätellen puomille mennessä taisi alastulokontakti jäädä koskematta, radalla en sitä itse ollenkaan huomannut. No joo, tumpelo mikä tumpelo ohjaaja. Kisaavien radalla säätämistä puomin jälkeisellä hypyllä. Otetaan vastaan parempi ohjaustaito, kuka haluaisi luopua omastaan?
Vauhti ei ollut niin nopea kuin voisi olla, kun vertaa vaikkapa joihinkin aiempiin treeneihin (ennen vuoden loppua teen vielä koosteen treeneistä). Selvästi kisatilanteissa minä jännitän edelleen. Positiivista oli, ettei Netta jäänyt haistelemaan mitään. Nettaan taas varmaan vaikutti meteli hallissa (muiden koirien haukunta). Siedätystä siis näihin. Missäpä muuallakaan me voitaisiin kisatilanteisiin totutella kuin mölleissä, kun treeneissä ei yksinkertaisesti saa aikaan samanlaista tunnelmaa.
Videolla ei ole tämänpäiväisiä möllejä. Joan möllit siis. Osallistuttiin vain mölliradalle (kilpailun ulkopuolisena), koska en vielä halunnut lähteä leikkimään keppien kanssa, kun treenailut niiden suhteen ovat vielä hiukan kesken. Vauhti ei ollut nopea ja Netta vähän haisteli välillä, muttei mitään pahempaa. Jos ei oltaisi jo kisattu, oltaisiin sijoituttu kolmansiksi. Ja jos rehellisiä ollaan, minulla ei enää ole paljoa muistikuvia siitä, mitä radalla tapahtuisi.
Summa summarum:
*Hallikokemusta möllien kautta, koska omat treenit eivät vastaa samaa
*Kisakokemuksen myötä oma jännitys alkaa ehkä vähitellen lieventyä (toiveajattelua?)
*Keksittävä keinoja, ettei jännitys tarttuisi koiraan niin helposti
*Siedätystä meteliin
Ei kommentteja
Lähetä kommentti