Koiraihmisellä ei ole pulaa potentiaalisista harrastusvaihtoehdoista. Näyttelyt, agility, toko, rally-toko, koiratanssi, vesipelastus, palveluskoiralajit... Virallista, epävirallista ja täysin leikkimielistä. Myös sekarotuisen kanssa voi harrastaa, vaikkeivat ne kaikissa lajeissa virallisesti kilpailemaan pääsisikään.
Ainakin Netta nauttii esimerkiksi temppujen tekemisestä. Aktiivisimmat koirat vaativat enemmän puuhaa kuin ei-niin-aktiiviset. Yksi keskittyy näyttelyihin, toisen sydän lyö tokolle ja kolmas juoksee innoissaan agilitykentillä. Mutta onko pakko harrastaa?
Kotikoira sanana kuulostaa hivenen negatiiviselta. Se on koira, joka on kotona. Se lenkkeilee. Se on ehkä käynyt pentukurssin ja harjoittelee temppuja, mutta se ei harrasta. Tietysti harrastamistakin voidaan luokitella, eikä pidä unohtaa harrastelua. Mutta eikö raja kuitenkin voi olla häälyvä?
Ainakin Netta nauttii esimerkiksi temppujen tekemisestä. Aktiivisimmat koirat vaativat enemmän puuhaa kuin ei-niin-aktiiviset. Yksi keskittyy näyttelyihin, toisen sydän lyö tokolle ja kolmas juoksee innoissaan agilitykentillä. Mutta onko pakko harrastaa?
Kotikoira sanana kuulostaa hivenen negatiiviselta. Se on koira, joka on kotona. Se lenkkeilee. Se on ehkä käynyt pentukurssin ja harjoittelee temppuja, mutta se ei harrasta. Tietysti harrastamistakin voidaan luokitella, eikä pidä unohtaa harrastelua. Mutta eikö raja kuitenkin voi olla häälyvä?
Minä Netan kanssa lukeudun ehkä enemmän harrastelijoihin. Mirun kanssa ainakin. Toisilla on kovemmat tavoitteet ja suuremmat suunnitelmat. Meitä se ei haittaa. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee ja asettaa omat tavoitteensa.
Uskaltaisin väittää, että tavallisella huolenpidolla ja lenkkeilyllä sekä temppujen tekemisellä Netta olisi täysin tyytyväinen. Kuin myös meidän toisetkin koirat. Jos koiralla on riittävästi tekemistä, mikä ettei. Erittäin aktiivisista koirista minulla ei ole kokemusta, mutta voisin kuvitella, että niille voisi olla vähän hankalampaa kehittää tekemistä pelkässä tavallisessa arjessa.
Minut koiraharrastukseen veti osaltaan sattuma. Esimerkiksi ensimmäinen koiramme Susku oli pitkälti juurikin lenkeillä käyvä kotikoira, joskin se oli käynyt äitini kanssa koirakoulussa ollessaan nuorempi. Edesmenneen nahkacollieuroksemme kanssa tuli vain koiraharrastuskärpäsen purema ja sama on jatkunut Netan kanssa.
Uskaltaisin väittää, että tavallisella huolenpidolla ja lenkkeilyllä sekä temppujen tekemisellä Netta olisi täysin tyytyväinen. Kuin myös meidän toisetkin koirat. Jos koiralla on riittävästi tekemistä, mikä ettei. Erittäin aktiivisista koirista minulla ei ole kokemusta, mutta voisin kuvitella, että niille voisi olla vähän hankalampaa kehittää tekemistä pelkässä tavallisessa arjessa.
Minut koiraharrastukseen veti osaltaan sattuma. Esimerkiksi ensimmäinen koiramme Susku oli pitkälti juurikin lenkeillä käyvä kotikoira, joskin se oli käynyt äitini kanssa koirakoulussa ollessaan nuorempi. Edesmenneen nahkacollieuroksemme kanssa tuli vain koiraharrastuskärpäsen purema ja sama on jatkunut Netan kanssa.
Tavoitteet ovat osa harrastamista. Toisilla tavoitteet ovat korkeammalla. Toiset ovat myös kunnianhimoisempia. Nostan vain hattua, kun jollain riittää into ja kärsivällisyys korkeammalle tähtäämiseen. Titteleihin kun vaaditaan useita työtunteja.
Onko siinä jotain väärää, jos ei harrasta niin tavoitteellisesti? Kai on oikein itsekin olla realisti ja tietää, kannattaako oman koiran kanssa tavoitella korkeampia tuloksia? Vain syvimmissä ja kaukaisimmissa haaveissani ovat olleet ajatukset oman koiran valioitumisesta. Joo. Ei.
Tiedän, että Netan kohdalla monien muiden tavoitteet voivat olla vasta valovuosien päässä. Olisi hienoa, jos Netta jossain valioituisi, mutta missä lajissa? Agilityn suhteen on paljon työtä edessä enkä rehellisesti sanottuna usko, että Netasta koskaan agilityvaliota tulee. Pienin askelin eteenpäin.
Onko siinä jotain väärää, jos ei harrasta niin tavoitteellisesti? Kai on oikein itsekin olla realisti ja tietää, kannattaako oman koiran kanssa tavoitella korkeampia tuloksia? Vain syvimmissä ja kaukaisimmissa haaveissani ovat olleet ajatukset oman koiran valioitumisesta. Joo. Ei.
Tiedän, että Netan kohdalla monien muiden tavoitteet voivat olla vasta valovuosien päässä. Olisi hienoa, jos Netta jossain valioituisi, mutta missä lajissa? Agilityn suhteen on paljon työtä edessä enkä rehellisesti sanottuna usko, että Netasta koskaan agilityvaliota tulee. Pienin askelin eteenpäin.
Netta on ensimmäinen oma koirani. Agility, toko ja koiratanssi ovat käytännössä olleet minulle melko tuntemattomia lajeja, ellei lasketa peruskäsitystä niistä. Haasteita tuovat helposti vanhat virheet, kuten vähäinen eri paikkoihin ja tilanteisiin tutustuminen. Muutenkin työmäärä olisi vaativa.
On silti hauskaa harrastaa ainakin silloin tällöin, vaikkei tavoittelisi itselleen parasta mahdollista. Netta on parasta tällä hetkellä. Jos nyt haluan kokemusta toisen koiran kouluttamisesta, voin Mirun kanssa käydä collietreeneissä. Mutta varsinkin Mirun kanssa koko homma on enimmäkseen leikkimielistä harrastelua.
En siis koe harrastamista välttämättömäksi, jos koiralle voi muuten tarjota tarpeeksi puuhaa. Eikä ole mitään väärää harrastaa vain omaksi ilokseen ilman, että koskaan kilpailisi. Samalla tavalla ei ole väärää, jos ei harrasta niin tavoitteellisesti - eikä tavoitteellisessa harrastamisessakaan. Jokainen taaplaa tyylillään.
Kuvat © Minna & äiti
Ei kommentteja
Lähetä kommentti