Terveystarkastuksessa

Nyt on sekin homma hoidettu. Heti ekaksi, kun klinikalle saavuttiin, Netalle laitettiin silmätipat ja minun piti täyttää lomakkeet. Kun silmätipat olivat vaikuttaneet tarpeeksi kauan, oli aika tarkistaa silmät. Aho sanoi jotain CRD:stä, mutta myöhemmin huomasin silmätarkastuslausuntopaperista, että joka kohdassa on merkintä kohdassa "terve". Pitänee soittaa vielä ja kysyä asiasta.

Sitten Netalle laitettiin rauhoitusaine. Punnitsin Netan ennen silmäpeilausta - 11.7. kg! Aluksi mietin, onko sille vain tullut lihasta mutta kun äsken kokeilin, vaikutti siltä, että rasvaa on tullut. Ruokailut siis taas valvontaan varsinkin energiapitoisemman ruuan vuoksi ja senkin vuoksi, kun treenatessa menee nameja.

Anyway, rauhoitus sujui suht nopeasti. Jonkin ajan kuluttua minun piti viedä Netta röntgenhuoneeseen. Aho tutki sen polvet ja kuunteli sydämen. Sitten minun piti odottaa oven ulkopuolella, kunnes Netta tuotiin takaisin. Sain myös paperit ja ison ruskean kirjekuoren. Jossain välissä Aho kommentoi Netan polvia hyviksi, samoin sydäntä. (Polvet 0/0, sydän ei sivuääniä).

Netta sai jäädä heräilemään siksi aikaa, että paperiasiat hoidettiin loppuun. Sain silmätarkastus-, polvitarkastus- ja sydäntarkastuslausuntopaperit mukaani. Kirjekuoressa olivat röntgenkuvat, jotka minun pitää lähettää Kennelliittoon. Kun menin maksamaan tarkastuksista, Netta olikin jo noussut vaeltamaan (sille oli annettu herätyspiikki). Laitoin sille pannan ja hihnan ja sitten oli maksamisen aika.

Kotimatka sujui ihan hyvin. Oltiin jo melko lähellä, kun haistoin jotain epämääräistä. Ahaa, Netta oli varmaan kakkinut takakonttiin. Ja jonkin ajan kuluttua Netta kiipesi turvaverkon raosta pois takakontista, vaikka yritin sanallisesti kieltää (mitäpä muuta voit tehdä, jos olet ratissa ja keskityt myös ajamiseen)? Siinä se sitten istui. Vasemmalla takapenkillä oli kuori, jossa röntgenkuvat olivat, ja eikös Netta haahuillut vielä istumaan osittain sen päälle. Taustapeilistä vilkaistessahan sen näki.

Kotipihalla sitten vain koira ulos autosta, koira kiinni johonkin ja auto paikalleen. Kontti auki. Kyllä vain, kakkaa ja pissaa peitteillä. Peitteet ulos. Siinä vaiheessa piti vielä käydä sisältä kaksi pyyhettä, jotta sain siivottua jäljet. Pari tippaa jotain nestettä oli takapenkillä, varmaankin kuolaa. Tämän episodin jälkeen koira sisälle ja kevythäkki valmiusasemiin, jos Netta haluaisi olla rauhassa, mutta sohva olikin paljon parempi paikka.

EDIT EDIT EDIT

Soitin eläinlääkäriin. Kyseessä (silmätarkastuslausunto) oli tosiaan virhe ja kävin siellä. Täytettiin uusi lomake. Elikkäs CRD (lievä) löytyi. 

Jännän äärellä

Tänään käytiin shelttilenkillä. Lenkkipaikaksi valittiin Lykynlammen ympäristö ja siellä talsittiin reilun neljän kilometrin lenkki. Mukana oli myös uutta porukkaa, mikä oli kiva juttu. Netta ei taaskaan erityisemmin muista välittänyt. Lenkin päätteeksi otettiin yhteiskuvia ja tässä pari niistä. On siinäkin jo melkoinen yritys, että yritetään saada kaikki koirat samaan kuvaan vielä niin, että niiden naamatkin näkyisivät.

Armi ja Netta. Armi on Netalle tuttu mätsäreistä, ekan kerran nämä soopelit taisivat tavata toisensa vuonna 2011. Armi on myös siitä harvinainen, että Netta on hihnassa leikkinyt sen kanssa, vaikkei Netta kovin monen koiran kanssa suostukaan leikkimään. Tsekkasin KoiraNetistä molempien koirien sukutaulut ja kävi ilmi, että molemmilla on sama emänisä (White Coastal Little John). Aika samiksia yrittivät molemmat olla, kun ovat suht samaa kokoluokkaa. Netan korvat tosin eivät yleensä ole pystyt, mutta no.. Nähtävästi se halusi taata vaikutelman siitä, että molemmat näyttävät mahdollisimman samanlaisilta.

Huomenna sitten onkin edessä eläinlääkärikäynti terveystarkastuksen merkeissä. Pitää muistaa pakata Netan paperit jo valmiiksi mukaan, ettei vain pääse unohtumaan. Peukut siis pystyyn, ettei löydy mitään ihmeempiä tai ainakaan mitään vakavaa.

Niin, saatiinhan me vielä kaveriltani iso säkki Jahti&Vahti Energia -ruokaa, joka ei ollut hänen koiralleen kelvannut. Pitää sekoitella nykyisen ruuan (Kana ja riisi) sekaan, mutta annoskokoa on varmaan syytä pienentää, etteivät koirat ala lihota energiapitoisemman ruuan takia.

Samalla kaavalla, samalla naamalla pannaan menee edelleen

Päätin kaivella koneen arkistojen kätköistä Netan kuvagellariaan julkaisematta jääneitä kuvia. Aloitin vuodesta 2010. Osa näistä kuvista on ehkä nähty täällä bloginkin puolella vanhemmissa postauksissa, mutta kuka voisi vastustaa pienenpienen shelttipennun kuvia?

On jotenkin hauska huomata, mitkä asiat ovat pysyneet ainakin lähes ennallaan näiden vuosien aikana, vaikka Netalle onkin tullut kokoa hieman lisää ja karvatilannekin on muuttunut. Ei se enää ole sellainen pitkäjalkainen ja -häntäinen honkkeli.

Sitten asiaan. Mikä on säilynyt samana?

Netta ja Miru kurmuuttavat edelleen toisiaan ja leikkivät keskenään. Äkkiseltään niiden leikki voi jopa näyttää hurjalta.

Kuvausmaastotkin ovat pääosin säilyneet samoina, vaikka tietysti sielläkin tapahtuu toisinaan muutoksia pienenkin ajan sisällä.

Samoin peruslenkkien paikka on sama, vaikka sielläkin on (valitettavasti) tapahtunut muutoksia.

Sentään yksi lenkkipaikka on säilynyt lähes täysin muuttumattomana, jos ei lasketa vuodenaikojen tuomaa vaihtelua.

Aallot ja vesikään eivät ole erityisemmin Netan makuun, vaikka se välillä kahlaileekin ja vaikka sen saakin suostuteltua veteen.

Koirashow-kuvia

Kuvia Koirashow:sta viime keskiviikolta. Ensin kuvia meidän koiratanssiesityksestä ja sitten pienistä tokotreeneistämme. Kuvat © Minna.

Kisakuulumisia

Tänä aamuna lähdin ajamaan Netan kanssa kohti Pärnävaaraa. Siellä käytiin ilmoittautumassa ja koska kyseessä olivat ekat kisat, oli edessä vielä kisakirjan varmentaminen, ja meille sanottiin, että kun sen aika olisi, tulisi kuulutus. Siispä käytin Nettaa kävelemässä.

Mitattavia oli vain yksi Netan lisäksi. Aluksi tuomari (Anne Viitanen) tarkasti mikrosirun eikä Netta tainnut sitä tajutakaan. Netan kohdalla tuomari sanoikin, että tämä pitää mitata. Sitten hän asetti mitan maksikorkeudelle ja mitattuaan Netan totesi, että Netta on selkeä medi. 

Sitten ei auttanut kuin odotella, sillä B-hyppyrata oli vasta agilityratojen (radat A ja C) jälkeen. Aamulla ei ollut vielä kamalammin jännittänyt, mutta kyllä se jännitys alkoi nostaa päätään, kun oma rata lähestyi. Kun B-rataa rakennettiin, käytin Nettaa taas ulkona (ja itse asiassa käytin sitä ennen C-radan alkamistakin). Ennen omaa rataa Netta haisteli jo ulkona tarkemmin. Se alkoi varmaan taas reagoida alkavaan jännitykseeni.

Rata oli aika kiva. Aluksi Netta liikkui tosi hitaasti, mutta jossain vaiheessa sille välähti, että se voi ihan hyvin edetä nopeammin. Varmasti taas sitä jännitykseen reagointia. Vaan mitenpä voin kitkeä oman jännitykseni pois? Hyllytettiin jo heti alussa, koska Netta ei mennytkään rengasta ja siinä tuli yhteensä kolme kieltoa, joista tuli sitten HYL. Kepeilläkin tuli virhe, mutta kun aloitettiin kepit alusta, Netta teki ne. Etanavauhdilla tosin. Loppuradasta jäi hyvä fiilis, kun Netalla tosiaan välähti. Viimeiseen putkeenkin se meni, vaikka aluksi ohittikin putken suuaukon. Ja ei kun eteenpäin ja kisoihin seuraavan kerran 26.10. Kajaanissa! Ja sitä ennen treeniätreeniätreeniä.

Haastetta jälleen

Saatiin Taikan ja Medyan blogista haaste. Ei jakseta taaskaan haastaa ketään, kun on tullut haastettua ne blogit, jotka on halunnutkin haastaa, eikä mielikuvituskaan enää riitä uusiin kysymyksiin. Agilitykuulumisia tulee vielä tänään, kunhan kameran sisältö on latautunut koneelle ja kunhan saan ladattua videon YouTubeen.

Haasteen säännöt:

- Vastaa haastajan 11 kysymykseen.

- Keksi 11 uutta kysymystä.

- Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

- Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

1. Pystytkö olemaan koiriesi kanssa johdonmukainen ja täsmällinen koulutuksessa, vai sorrutko välillä menemään helpomman kautta (esim. vetämisen kanssa, jaksatko harjoitteluvaiheessa aina reagoida epätoivottuun käytökseen vai saatatko sallia hihnan kiristyä kiireisellä aamulenkillä)?

Joskus tulee kyllä sorruttua menemään helpoimman kautta, vaikka johdonmukaisuuteen ja täsmällisyyteen pitäisikin pyrkiä.

2. Kuinka kiinnostunut olet koirien ruokinnasta? Syynäätkö esimerkiksi ruokapussien kyljet tarkkaan, vai ostatko sitä mitä sattuu saamaan?

Tavallaan ja tavallaan ei. Markettiruokia ei syötetä, ellei satuta palkinnoiksi saamaan, mutta en myöskään tutki pusseja kovin tarkasti, vaikka se varmasti kannattaisikin. Netta ja muut meidän koirat syövät Jahti & Vahti Kana ja riisi -ruokaa. Sitä oli jossain kai suositeltu. Se on myös sopinut hyvin meidän koirille.

3. Uskotko siihen, että esimerkiksi liian vahva penturuoka vääntää jalkoja? Vai pidätkö sitä enemmän normaalina kehitysvaiheena, joka poistuu kasvun myötä?

Paha sanoa, kun en ole tähän enempää perehtynyt, kun tätä ei omien koirien kohdalla ole tapahtunut. Mutta luulisin kyllä, että se on mahdollista, aivan kuin olisin jostain näin kuullut.

4. Minkä luonteenpiirteen poistaisit koirastasi/koiristasi, jos saisit valita?

Hmm. Jos sitä ei saisi vaihtaa vaan poistaa, Netalta poistaisin sen, että se vieläkin välillä arastelee.

5. Minkä hetken haluaisit elää uudestaan koirasi/koiriesi kanssa?

Hmm. Tietysti on näitä pieniä hetkiä, lenkkejä ja erilaisia harrastuskokemuksia. Jos saa valita laajemman kokonaisuuden, niin ehkä se olisi pentuaika.

6. Onko koiraharrastus aiheuttanut kyyneliä tai harmaita hiuksia? Jos kyllä, niin miten.

Kyllähän se on vähän turhauttanut, kun Netta on levitellyt vessan roskiksen sisältöä ja tuhonnut muutamat housut syömällä niiden taskuihin reiät..

7. Hoidatko koirasi täysin itse, vai saatko esim. lenkitysapua tai rahallista avitusta perheenjäseniltä/ystäviltä jne?

Lenkitysapua saan vanhemmilta ja vanhemmat maksavat Netan ruuat (syö samaa ruokaa kuin Miru ja Vilkkukin) sekä ovat maksaneet eläinlääkärikulut ja aiemmin myös harrastuskuluja ja esim. tämän vuoden agilitymaksun, mutta kisoja jne. olen maksanut tänä vuonna itse.

8. Tykkäätkö ostella uusia tarvikkeita ja leluja, vaikka kaapeista löytyisikin käyttökelpoisia tuotteita?

Että tykkäänkö! Vastaus taitaa olla ilmiselvä. Pantojakin on yli 30..

9. Mikä antaa motivaatiota harrastamiseen?

Edistyminen ja joskus myös tavoitteet.

10. Löytyykö koiriltasi viralliset terveystulokset? Miksi kyllä, miksi ei?

Löytyy vielä vain pentuajan silmätarkastus, mutta maanantaina on aika joukkotarkkiin. Siellä Netalta tutkitaan silmät, lonkat, kyynärät, polvet, selkä ja sydän. Matti Myöhänen liikkeellä taas, mutta kyllähän se on alkanut kiinnostaa, että mitä siellä voi olla. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään vakavaa.

11. Millä perusteella valitsit koirasi/koiriesi kasvattajan?

Vilkku on sekarotuinen, eikä sillä ole kasvattajaa. Ilmoitus kyseisestä pentueesta nähtiin Citymarketin ilmoitustaululla. Mirun kasvattaja taas on edesmenneen Pirin kasvattaja. Netan kasvattaja puolestaan löytyi, kun etsittiin minulle shelttiä ja matkassa oli pieni mutka, mutta tässä sitä nyt ollaan.

Huominen on yllättävän pian

Huomenna ovatkin edessä ekat agikisamme! Viralliset siis. Ne ovat ekat myös minulle, sillä olen ollut virallisisa kisoissa vain katsomassa ja oman seuran kisoissa töissä. Tuleepahan sekin koettua! Kisaamme vain B-hyppyradalla ja syyksi kerroinkin jo aiemmin puomijutun, jonka takia en uskaltanut ilmoittaa Nettaa agilityradoille. 

Siispä pokkarin akku on laturissa ja kasasin yhteen Netan rekisteripaperin (kansiossa), rokotustodistuksen (suojakuorten välissä), ennakkoon ostamani kilpailukirjan ja lisenssikortin (kansion välissä). Paikalla pitää olla tuntia ennen oman luokan alkua eli aikaisin. Pitääkin ottaa Netalle häkki mukaan, että saa kädet vähäksi aikaa vapaiksi. 

Ja vaikka Netta mitä todennäköisimmin onkin medi, saattaa sitä silti vähän jännitys iskeä mittaushetkellä.. Lisäksi mikrosirukin ilmeisesti tarkistetaan. Netan mikrosirua ei ole muistaakseni koskaan kukaan missään tarkistanut, mutta eiköhän se siellä paikallaan ole.

Kaksin aina kaunihimpi

Tänä iltana mentiin Netan ja Mirun kanssa collieiden tokotreeneihin. Netta pääsi mukaan, koska Miru malttoi pihalla harjoitellessa odottaa hienosti autossa, kun Netta treenasi. Heti perille päästyä Miru kuitenkin vähän kiljui autossa, kunnes se pääsi hetkeksi kävelemään. Sitten se odotteli nätisti omaa vuoroaan.

Mirun kanssa muisteltiin vähän käännöksiä ja luoksetuloa. Uutena juttuna otettiin paikallaoloa ilman käsimerkkiä. Sitä kokeiltiin ihan niin, että näytin Mirulle, ettei minulla ollut käsissä mitään, pidin kädet alhaalla ja käskyn annettuani peräännyin askeleen verran ja palasin heti palkkaamaan. Rauhallisesti, totta kai. Tätäkin pitää harjoitella tarkemmin, kunhan aikaa on.

Tämän jälkeenhän Miru oli ilmeisesti vähän kiihtynyt, sillä autossa se alkoi mm. haukkua ja lopputuloksena en voinut jättää sitä takakonttiin Netan vuoron ajaksi, mutta onneksi eräs treenaaja pystyi pitämään Mirua paikkamakuun ajan. Siinä kävin pari kertaa palkkaamassa Nettaa aina välillä. Kylläpä se odotti nätisti, vaikkei makuuasento maailman tyylikkäin ollutkaan.

Puhuttiin hetkeä myöhemmin siitäkin, mitä Netan kanssa tehtäisiin. Itse miettimäni tavoite on saada ne ALO-liikkeet ensi vuonna kuntoon ja päästä ainakin möllitokoon, kuten taisin viimeksi kirjoittaakin. Otettiin sitten seuraamista ilman hihnaa. Siinähän Netta edistää, joten saatiin neuvoksi palkan heittäminen taakse. Tässä namit osoittautuivat Netan mielestä lelua kivemmaksi, vaikkei se aluksi heti nameja löytänytkään. Tätä ennen paikkamakuun jälkeen kokeiltiin nopeasti pari kertaa liikkeestä seisomaan jäämistä.

Ensi torstaina me ei päästäkään tokoon, koska minulla on perjantaina ruotsin kirjoitukset ja pitää oikeasti keskittyä niihinkin. Ja keskiviikon venäjän kirjoitusten takia ensi tiistain agilitytreenit jäävät väliin, että pääsen ajoissa nukkumaan. Mutta eiköhän tässä jonkinmoista tokoedistystä tapahdu, kunhan vain ennätetään treenata. Pitää vielä jatkossa pohtia, miten tokoillaan, kun Miru ei oman treeninsä jälkeen kestä odottaa autossa. Ei nimittäin ole häkkiäkään, joka olisi sille hyvä. On vain iso ja hankalasti kuljetettava metallihäkki ja Netan kevythäkki, josta Miru varmaan tulisi läpi. Pitänee miettiä.

Koirashow

Tänään mentiin Kiihtelysvaaraan, jossa oli meidän Koirashow. Meillä oli vain koiratanssi, jota oltiin harjoiteltu treeneissä tasan kolme kertaa ja ehkä kerran pihalla. Tämä oli siis se koiratanssi, jonka koreografian kadotin, löysin ja kadotin uudestaan. Lopputuloksena päätin improvisoida, koska muistan kunnolla vain alun ja lopun. Vaan eipä siinä mitään, hyvä kokeilla tällaistakin joskus ja keskittyä kunnolla sitten, kun on aikaa.

Koirashow'n jälkeen otettiin vähän tokoa Axu-eukun kera. Paikkamakuun jälkeen kokeilin Netan kanssa perusjuttuja eli seuraamista hihnassa ja ilman, luoksetulo sekä liikkeestä seisomaan jääminen sekä maahanmeno. Käsimerkkejä kun saisi pois ja tuo liikkeestä maahanmeno on käsimerkin kanssakin todella hidas. Mutta jospa me ensi vuonna saataisiin ALO-liikkeet kuntoon ja ehkä möllitokoon päästäisiin..? Jos sellaisia siis järjestetään.

Liitelyä

Tänään oltiin treeneissä ja tylsästi minulla ei ole videota saati ratapiirrosta. Anyway, radalla oli paljon takaakiertoja ja ekalla kertaa rataa tehdessä minä lahopää meinasin unohtaa radan. Netta meni puomin! Onpa taas uusia ajatuksia puomiin (ja kontakteihin muutenkin) liittyen, mutta annan niiden nyt toistaiseksi pysyä pääni sisällä.

Mitäpä minä vielä osaisin kertoa radasta? Lopuksi otettiin vielä keinu ja kokeiltiin sitä. Netta juoksi ohi, mutta teki sitten keinun kuitenkin. Ohjaajana vain olen tumpelo. Ekaa kertaa agin parissa muutenkin, ei ole todellakaan melkeinpä lainkaan kokemusta koko lajista.

Lauantain kisakirje ja lähtölista ovat tulleet Joan sivuille. Homma on siis niiltä osin selvä. Katsotaan nyt miten käy, mutta strategia on valmis. Täysillä eteenpäin eikä korjailla kaikkia virheitä, joita minä siellä taas tulen aiheuttamaan. Eteenpäin vaan. Huomenna sitten onkin KoiraShow-esitys Kiihtelysvaarassa.