Jokainen täällä itse valitsee tiensä, syytä toisten ei tarvitse tietää

Koirat elämäntapana. Helppo kyseenalaistaa, jos ei tiedä mistä on kyse, ei ole samassa elämäntilanteessa tai ei osaa samastua. Usein vaikuttaa siltä, että jos harrastaa urheilua, on se normaalia. Jääkiekko, jalkapallo, lentopallo, mikä tahansa laji, ei kyseenalaistettavaa. Ei, vaikka miten olisi treenejä tai kisamatkoja. Mutta entä sitten koirat? Koiratreenit, epäviralliset ja viralliset kisat. Koira vain sattuu olemaan eläin.

Koiran pitäminen maksaa. Rahaa saa uppoamaan esimerkiksi ruokiin, herkkuihin, tarvikkeisiin, harrastuksiin ja eläinlääkärikäynteihin. Ei kestä kauaa, kun koiran kulut ylittävät sen ostohinnan. Jos menee matkalle, pitää miettiä, minne koira menee matkan ajaksi ellei se pääse mukaan. Koira tuo vastuuta. Siitä täytyy huolehtia. Se täytyy ruokkia ja ulkoiluttaa. Sitä ei voi jättää yksin kotiin liian pitkäksi aikaa. Kaiken kukkuraksi koira vielä saattaa tuhota erinäisiä asioita. Siis miten kukaan voi haluta tällaisen elämän?

Ei negatiivisia puolia voi piilotella tai lakaista maton alle kuin niitä ei olisikaan. Kolikolla on aina kaksi puolta. Koira tuo elämään paljon positiivista. Harrastuksissa voi pitää hauskaa. Matkustelu ei ole mitenkään pakollista. Asiat on mahdollista järjestellä koiran ehdoilla. Koira pakottaa lenkille, vaikka sataisi vettä tai olisi kolmekymmentä astetta pakkasta. Koira tuo iloa ja riemua omistajalleen. Omistajalleen se ei ole vain koira.

Luulisin, että yksi yleisimmistä ihmettelyn aiheista on se, että haluan ottaa Netan mukaani kun menen opiskelemaan. Mutta miten aika riittää? Mitä jos ei saa sopivaa asuntoa? Mitä jos, mitä jos, mitä jos. Ei se ole ongelma, jos siitä ei tee ongelmaa. Tässä maassa on koirallisia opiskelijoita. Heillä riittää aika. Entä sitten työssä käyvät ihmiset, riittäähän heilläkin aika. Asunnon saaminen voi olla vaikeaa, mutta ainakin minä jaksan uskoa, että sopiva löytyy joskus. 

Koira vie aikaa, mutta se on kaiken viedyn ajan arvoinen. Omasta mielestäni en luovu mistään, vaikka minulla on Netta. Menetänkö minä muka oikeasti jotain, jos pyörin viikonloppuna koirajuttujen parissa enkä mene baariin? Tekeekö se minusta jotenkin oudon, että ostan ennemmin koiralleni pannan kuin itselleni uuden T-paidan?

Siinä missä jotkut käyvät salilla, minä olen seissyt yli tunnin kylmässä säässä vesisateessa kehän laidalla hakeaksi vain yhden muovinauhan. Ja olen vielä maksanut siitä. Olen maksanut myös siitä, että pääsen koirani kanssa vieraalle paikkakunnalle hakemaan vieraalta ihmiseltä paperille kirjoitetun arvostelun koirastani. Niinpä niin, loogista, eikö totta?

Tämä on elämäntapa. Jos joku ei ymmärrä, niin sitten ei ymmärrä. Lemmikki, perheenjäsen, harrastuskaveri tai elämäntapa. Noihin neljään ryhmään voisin karkeasti koiran pitämisen luokitella. Rajat voivat olla häilyvät ja luokittelusta saisi kirjoitettua paljon. 

Toisen elämäntavan arvostelusta ei ole mitään hyötyä, jos elämäntapa ei aiheuta henkilölle itselleen tai muille harmia. Jos minä haluan tehdä asiat omalla tavallani ja pysytellä koirakuvioissa, ei minun päätäni noin vain voi kääntää. Tekeekö jokin esimerkiksi agilitystä huonomman kuin jostain perinteisestä urheiluharrastuksesta? Agilitykin on urheilua.

Siinä ei ole mitään pahaa, jos käyttää rahansa koiraan. Joku toinen käyttää sen vaatteisiin ja joku toinen matkusteluun, ei kyse ole mistään sen isommasta. Ei siinä ole mitään ongelmaa, vaikka koira elää lyhyemmän elämän kuin ihminen. Kaikki me eletään täällä vain kerran. 

Jokainen tekee omat valintansa. Pitääkö niitä perustella muille? Pitääkö kaikkea "erilaista" perustella? Jos ei pidä salmiakista, ei kukaan ihmettele. Mutta jos minä sanon, etten erityisemmin välitä suklaasta, voi joku hyvinkin hämmästellä. Kaikkihan pitävät siitä! Joo, paitsi minä. Eikä kukaan ihmettele, jos joku kertoo katsoneensa viikonloppuna jääkiekkoa. Mutta varmasti joku ihmettelee, jos kerron olleeni agilitykisoissa.

Onko yksikään elämäntapa aina helppo ja mukava? Se jää jokaisen oman harkinnan varaan. Ihmisten arvomaailmat ovat niin erilaiset ja kaikki tekevät työtä eri asioiden eteen. Vastoinkäymisiä tulee aina. Koirissa hankalinta on niistä luopuminen.

Tämä koirahullu aikoo jatkossakin miettiä asioita koiransa kannalta, kuluttaa viikonloppunsa koirajuttuihin, treenata illalla, seistä kehän laidalla muovinauhan takia ja maksaa kaikista maksullisista koirajutuista, jos siltä tuntuu. Se on minun valintani. Ja ennen kaikkea se on minun elämääni.

Postauksen kuvat © minä, äiti & Minna