PINTAA SYVEMMÄLLE
Oli maaliskuu vuonna 2010. Vasta edellisessä kuussa Piri (Final Fantasy's Creative Spirit), nahkapoika oli kuollut jäätyään auton alle vajaan kolmen vuoden iässä (4.4.2007-12.2.2010). Pirin siskolle (Final Fantasy's Completely Mine) oli tulossa pentuja ja pentue syntyi 10.3.2010. Pennuista kaksi osoittautui olevan pinoja. Toinen oli trikkiuros ja toinen soopelinarttu.
Minulle oli etsinnässä shelttipentu juuri samana vuonna. Vanhemmat kuitenkin luottivat siihen, että hoitaisin sheltin, ja niin päätettiin ottaa tämä pinatyttö, joka sai nimekseen Mirun. Äitienpäiväviikonloppuna pentua lähdettiinkin hakemaan ja lauantaina palattiin kotiin pentu mukana.
Miru oli nirso. Nappulat eivät oikein maittaneet, mutta kasvattaja oli sanonut maksalaatikon maittavan ja sitä Mirulle annettiin. Joskus myös nappuloita syötettiin sille, kun ne eivät kupista tuntuneet sen suuhun katoavan. Vielä syksylläkään Miru ei ollut ahmatti, mutta jossain vaiheessa tapahtui muutos. Nykyisin Mirulle kelpaa paljaaltaan lähes kaikki (mutta ei matolääketabletti).
Toukokuussa Miru tosin nuolaisi astianpesuainetta astianpesukoneesta. Googlailtiin, mitä piti tehdä, ja seurattiin ohjeita. Ei saanut oksetuttaa. Ihmeteltiin tosin, miksi ihmeessä moinen nirsoilija nuolaisi astianpesuainetta, kun ruoka ei kelvannut?!
Pentuna Mirulla oli tapana riehua iltaisin olohuoneessa. Se siis esimerkiksi kieriskeli selällään. Sitä se tosin tekee joskus nykyisinkin marinan säestämänä. Kesäkuussa Mirun ja Vilkun kaveriksi tuli myös shelttineiti Netta. Miru ja Netta olivatkin (ja ovat yhä) hyviä kavereita. Miru kurmuuttaa Nettaa, mutta metsälenkeillä Netta saa Mirun kierähtämään selälleen.
Miru oppi jo pentuna menemään Netan petiin. Niin se tekee oikeastaan vieläkin, vaikka peti on sille aivan liian pieni. Se vain kääriytyy petiin kerälle ilmeisesti osoittaakseen, että voi tehdä mitä tahtoo.
Miru ja Netta ovat kovin samannäköisiä nykyään. Pentuna Netta oli pörröinen ja Miru vaaleampi, nykyisin niiden väritys on suunnilleen samaa sävyä (paitsi että tänä syksynä Mirun turkki näyttää aiempaa tummemmalta). Turkkikin on samantapainen. Yksi liian pitkäkarvainen ja sitten sheltti, jolla on niukka turkki.
Onpahan Mirua ja Nettaa luultu emoksi ja pennuksi. Syynä on juurikin samannäköisyys, mutta eri kokoisuus. Siinä saa vain selittää, että nämä ovat eri rotua. Toisella on vain liian pitkä turkki ja toisella tavallista lyhyempi.
Miru ei tuhonnut pentuna kai mitään merkittävää, kun mieleeni ei ole jäänyt mitään. Tuolien alla olevia poikkipuita se tosin järsii yhä, samoin pahveja äidin työhuoneessa. Voi olla, että se on säikähtänyt pureskelua erään tapauksen takia. Kuulin Mirun haukkuvan vanhempieni makuuhuoneessa ja menin katsomaan. Hyvä että menin, haukkumiseen kun oli syynä kipinöivä johto. Ilmeisesti Miru oli järsinyt sitä ja sitten se säikähti kipinöintiä.
Miru ja Netta olivat samalla pentukurssilla syksyllä. Netta jatkoi tokon alkeiskurssille, Miru ei vielä. Miru kävi tokon alkeiskurssin viime vuonna. Miru oli myös mukana, kun Netta kävi ekaa kertaa rokotuksissa.
Miru tituleerataan laiskaksi. Sen motto on: "Älä seiso, jos voit istua, äläkä istu, jos voit maata". Usein Miru röhnöttää jossakin eikä haluaisi siirtyä. Ruokakupin kilinä ja oletettu ruuanjako saa Mirun tosin liikkeelle heti.
Mirun kuvaaminen on toisinaan hyvinkin mielenkiintoista. Jos sille heittää kepin veteen, se ei hae sitä, jos se menee liian syvälle, ja jää innoissaan odottelemaan, josko jotain heitettäisiin. Miru tykkää liikaakin siitä, jos sille heitetään lelu tai keppi ja se haluaisi lisää lisää lisää heittokertoja. Se kiihtyy myös vetoleikeistä. Nyt ollaankin yritetty tehdä älyllisesti vaativampia tehtäviä, kuten lelun etsintää.
Onpa Miru päässyt leirielämänkin makuun. Kesäkuussa 2011 koirilla oli nenäpunkkeja ja menin lainakoiran kanssa leirille (muuten olisin ottanut tietysti Netan, mutta nenäpunkit..). Leiriepäonni vainosi Nettaa myös syksyllä, kun oli Kolin leiri, jossa oli valokuvausta ja kivien maalausta. Netalla oli juoksut. Otin sitten mukaan Mirun. Oli meillä häkki, Pirin aikana ostettu iso metallihäkki, ja se pääsi käyttöön. Ihan nätisti Miru siellä oli.
Vähän Miru taisi tosin vähän vinkua ja yöllä se oli levoton. Yövyttiin siis Kolilla hotellissa ja siellä oli samaan aikaan häät. Ilmeisesti äänet saivat Mirun vähän levottomaksi.
Siinäkin mielessä Miru on vähän laiska, ettei sen tee talvella ollenkaan mieli kahlata umpihangessa. Se kulkee mieluiten valmiita polkuja ja jos polku on peittynyt lumeen, se kulkee ihmsiten takana. Muutenkin se välillä hidastelee poluilla.
Miru ei myöskään ole aivan yhtä ketterä, kuin Netta. Siksi pitää vähän sorakuopillakin katsoa, ettei Miru mene turhan jyrkille kohdille. Mirulle mieluisampaa puuhaa onkin leikkiä Netan kanssa vaanimisleikkejä sekä kuljettaa ja vetää keppejä ja leluja.
Miru ei harrasta mitään. Mätsärit ovat vähän olleet mielessä, mutta silti on pientä epäröintiä, koska jos Netta ja Miru ovat samassa luokassa ja saavat samanvärisen nauhan ja.. Miru kävi kerran näyttelykoulutuksessa ja kun nami ei ollut naaman edessä, se kiljui muiden juostessa. Vihainen se ei ole. Pirikin oli samanlainen, liikkuminen oli ärsykkeenä.
Mirun paimennusvietti kohdistuu esimerkiksi autoihin ja pyöräilijöihin, koska ne vilahtavat ohi nopeasti. Tätä on alettu kitkeä. Kaikki autot eivät tosin saa Mirussa aikaan samaa reaktiota. Tämä on asia, jota tosiaan kitketään, koska se ei ole hyvä juttu... Pitää varmaan ehdollistaa Miru naksuttimeen ja selittää naksutinkoulutuksesta vähän äidille.
Lisäsin Mirulle heinä- ja elokuun kuvia galleriaan.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti