keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

En enää häpeä

En oikein tiedä, miten kuvailisin Nettaa. Sana "arka" kuulostaa minusta väärältä. Minulle tulee arasta koirasta mieleen koira, joka ei anna kenenkään vieraan koskea, pelkää vieraita koiria ja ihmisiä ja tärisee ja väistää. Ei Netta sellainen ole, ei ainakaan täysin. Ehkä se on enemmän aranpuoleinen ja varautunut. Vähän arka, ei paljon arka.

Netta jonkun verran aristaa vieraita ihmisiä (väistää kosketusta), mutta yleensä uskaltautuu haistelemaan jos saa tarpeeksi aikaa. Vähän sama vieraiden koirien kanssa, Netta tuntuu tarvitsevan aikansa tutustumiseen. Netta alistuu vieraille koirille, kierähtää selälleen. Joskus vieraammissa lenkkiympäristöissä Netta saattaa jumittaa paikalleen, jos vastaan tulee joku koira. En kuitenkaan osaa sanoa, onko tämä sidoksissa vastaantulevan koiran kokoon, väriin yms.

Netta ei kamalammin leiki vieraiden koirien kanssa. Jos joku on liian innokas, se kierähtää selälleen. Jos toinen koira on koko ajan innokas, Netta saattaa väläyttää vähän hampaitaan varoituksena. Ei vain ehkä kovin vakuuttavaa, jos kierii selällään ja väläyttelee hampaita samalla. Tuntuu, että Netta on valikoiva sen suhteen, kenen kanssa se leikkii ja kenen kanssa ei.

Kun meille tulee vieraita ihmisiä, koirat alkavat haukkua. Netta ei tunnu osaavan lopettaa. Se ei uskaltaudu haistelemaan, vaan haukkuu kauempana. Pelkohaukkua tai jotain. Tätä ei tosiaan ole toistaiseksi tapahtunut kuin silloin, kun meille tulee vieraita. Netta tosin saattaa haukkua samatkin vieraat. Toisinaan se käy ihan vaivihkaa haistelemassa vieraita.

Vieraille haukkumisessa on varmaan syynä se, ettei meillä käynyt paljoa vieraita, kun Netta oli pentu Netan ollessa pentu ei myöskään käyty kovin monissa paikoissa, siinä on varmaan syy vieraiden ihmisten (esim. mätsäreiden tuomarien väistämiseen). Netta ei myöskään ole tottunut leikkimään muiden kuin Mirun ja Vilkun kanssa. Omia mokia. Toisaalta ei pidä unohtaa, että ollaan Netan kanssa eri pisteessä kuin mätsäriuraa aloitellessa.

Ei Netta ihan toivoton tapaus ole, mätsäritkin ovat sen osoittaneet. Agilityssä se saattaa treenatessa käydä kouluttajien luona katsomassa, tuleeko namia (ei tule ennen kuin vaadittu homma on tehty) ja se yrittää varastaa namia tuttujen koiraihmisten taskuista (tämä ei ole ollenkaan hyvä juttu). Paljon riippuu siitä, miten paljon Netta on kenenkin kanssa tekemisissä.

Jossain vaiheessa häpesin sitä, että Netta ei osaa lopettaa haukkumista, kun muut ovat lopettaneet. Enää ei kuitenkaan ole niin. En minä siitä pidä, mutta en kuitenkaan häpeä. Olen oppinut elämään sen asian kanssa, vaikka joku ratkaisu olisikin kiva löytää. Ei se silti estä Nettaa olemasta omalla tavallaan mahtavin ja ihanin koira. Menneisyyttä ei voi muutta ja aina on asioita, jotka olisi voinut ja pitänyt tehdä toisella tapaa. Pitää kuitenkin liikkua eteenpäin ja työstää ongelmaa matkan varrella.

EDIT 1.9.2013
Minäkin sinua Blogger.. Blogger heitti syystä X tämän ja yhden toisen postauksen 1.9. julkaistuiksi enkä ole varma, mikä päivänä tämä on alkujaan julkaistu saati sitten mihin aikaan. Kuukausi on sentään tiedossa, mutta tämä päivä on veikkaus..

Ei kommentteja

Lähetä kommentti