Jännitän erilaisia juttuja, kuten esiintymistä vaikkapa koulussa koko luokan edessä. Tämä homma on myös koiraharrastuksissa. Mätsäreitä en jännitä niin paljoa. Yhteen aikaan sain jännityksen katoamaan sopivasti ennen kehää, nykyisin huomaan välillä jännittäväni. Vaan ei se mitään.
Viime sunnuntain agimöllit jännittivät myös. Todella paljon. Jännitys alkoi jo aiemmin ja aamupala jäi kesken. Välillä jännitys hälveni ja sitten taas palasi. Jännitystä oli ilmassa rataantutustumisen aikana ja radalla.
Ei kai siinä muuten mitään, mutta Netta vaistoaa jännityksen ja reagoi siihen omalla tavallaan. Jos minä jännitän, Netta tuntuu muuttuvan flegmaattisemmaksi kuin oikeasti ja se myös haistelee herkemmin maata. Haisteleehan se toki treeneissäkin joskus, mutta nyt kyseessä on eri asia. Uskon, että Netan käytökseen mölleissä vaikutti oma jännitykseni.
Jännittää kun jännittää, mutta onhan se ikävä, kun se vaikuttaa koiraankin. Tosin mahdotonta sanoa, vaikuttaako pelkkä oma jännitykseni Netan käytökseen. Kirjoitin aiemmin siitä, että Netta on vähän aranpuoleinen. Kaipa voi olla myös niin, että jännitykseni vaistoamisen lisäksi sitä hermostuttivat vieraat koirat, vieraat ihmiset ja vieras tilanne.
Sen verran vielä, että minua ei harmita ettei pärjätty. Me lähdettiin oletuksella, ettei pärjätä, että jos me jotain tehdään, niin hauskuutetaan yleisöä. Tajusin nimittäin, että toisenlaisenkin kuvan tästä tekstistä voi saada, mutta pointti oli oma jännitys ja sen vaikutus koiraan ja koiran käytökseen.
Vaan mitenpä jännittäjä jännityksstään pääsee? Kohti uusia haasteita (möllejä) lisää kokemusta hankkimaan. Sunnuntaina seuraavan kerran sitten taas. Otetaan samalla vastaan vinkkejä jännityksen lieventämiseen.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti