Soopelit mätsärissä

Tänään suuntasin Netan ja Mirun kanssa Suomen Collieyhdistyksen Savo-Karjalan alaosaston mätsäriin Joensuun raviradan parkkipaikalle. Olin ilmoittanut molemmat koirat, mutta mennessäni rokotustodistusten kanssa ilmoittautumaan näin parhaaksi ottaa Mirun mukaan, koska se alkoi vähän kiljahdella, kun auto pysähtyi.

Ilmoittautumisen jälkeen hain autosta Netan. Juttelin vähän eräiden collieihmisten kanssa ja jossain välissä Axu-omistajineen tuli. Axun innokkuus ei Mirua pidemmän päälle huvittanut, vaan lopulta se rupesi murisemaan ja näyttämään Axulle hampaita. Sama eräälle collieurokselle mätsärin jälkeen. Netta jäi Axun omistajan huomaan collieparaatin ajaksi, sillä Miru osallistui siihen. Siinä kierrettiin kehiä ympäri ja collieista kerrottiin yleisölle yleistä tietoa collieista. Mirun piti hetkeksi astua edemmäs, sillä kerrottiin myös pinacollieista. Tässä Axun omistajan ottamia kuvia collieparaatista.

Collieparaatin jälkeen oli Mirun vuoro jäädä Axun omistajan seuraan, sillä vuorossa oli temppuluokka, johon Netta osallistui. Miru taisi aluksi vähän huutaa, mutta hiljeni sitten. Tempuksi olin Netalle valinnut Netan bravuurin ("Tanssi!"), joskin aluksi Netta tarjosi kurrea. Saman tempunhan sai tehdä kaksi kertaa ja me oltiin temppuluokassa ekoja, meidän lisäksi oli vain yksi ainoa osallistuja. Tokalla kertaa Netta tanssikin jo paremmin. Sijoituttiin toisiksi.

Temppuluokan jälkeen oli Lapsi ja koira -kisa, jonka jälkeen olivat veteraanit ja sitten alkoikin jo avoin luokka, jossa molemmat soopelit olivat. Netta oli luokassa ensimmäisenä ja parinamme taisi olla cockerspanieli, jos oikein muistan. Aluksi kaksi kertaa ympäri. Olipa tilaa juosta ja ainakin minusta tuntui, että Netta juoksi hyvin.

Netta oli pöydällä ekaa kertaa pitkään aikaan ja se oli Netasta pelottavaa. Netta nojaili minuun, mutta antoi katsoa hampaat. Sitten piti tehdä edestakainen liike ja odotella, kun parimme teki saman jutun. Sitten vielä kerran yhdessä ympäri. Netan pöytäfarssista huolimatta saimme punaisen nauhan. Tässä mätsärissä jaettiin siis vain yksi nauha paria kohti, ei punaista ja sinistä erikseen, mutta nauhattomilla oli myös oma kehänsä.

Kehän jälkeen vein Netan Axun omistajan luo odottamaan ja otin Mirun mukaani. Päästiinkin melko pian kehään. Parinamme oli jokin pieni koira, olisikohan se ollut kääpiöpinseri? Juostessa Miru ei kiljunut yhtään. Seistessä istuminen oli siitä kiva juttu. Mainitsin tuomarille Mirun olevan ekaa kertaa mätsärissä. Miru antoi katsoa hampaat, niissä oli vähän hammaskiveä.. Sain Mirun myös seisomaan hetkeksi, knu tuomari kopeloi sitä. Edestakainen liike ja odottelua, kerran yhdessä ympäri ja punainen nauha oli meidän, koska Miru oli ensikertalaiseksi niin nätisti.

Alla kuva Mirusta parikehässä, tämäkin on Axun omistajan ottama kuva. Parikehän jälkeen piti selvittää probleema - Netalla ja Mirulla samanvärinen nauha, mitäs nyt tehdään. Lopulta päädyttiin siihen, että minä esitin Netan nauhakehässä ja kaverini esitti Mirun. Miru pääsi juoksemaan nauhakehässä ekana eikä se silloinkaan kiljunut yhtään! Nettakin ravaili ihan kivasti. Sijoitusta ei kummallekaan soopelille nauhakehästä tullut. Miru kuulemma oli alkanut istua, kun namit olivatkin päässeet loppumaan. Mutta ei se mitään, pääasia ettei Miru kiljunut - ja siihen olin varautunut.

Miru ei myöskään kiljunut yhtään ohimenneille autoille tai pyörille, eikä millekään. Se ei kiljunut edes silloin, kun jäin sen kanssa seuraamaan BIS-kehää ja se näki muiden koirien ravaavan siellä ja niille taputeltiin. Mätsärin jälkeen soopelit saivat hieman haistella collieita. Lupasin tulla Mirun kanssa collieiden kimppalenkeille, joille Nettakin on kuulemma tervetullut, sekä tokoilemaan myös.

Kotona etenkin Miru on ollut aika väsynyt. Varmaan kaikki se hälinä sai sen unohtamaan liikkuville asioille kiljumisen. Yksi herkkujuttukaan, joka joltakulta oli tippunut, ei sitä kiinnostanut. Vaan olihan siinä pienelle maalaispinaatille ihmeteltävääkin. Netasta otin vielä palkintokuvankin. Tiistaina olisi mätsäri ja taidetaan kuitenkin mennä sinne, vaikka silloin olisi treenitkin.. Ei kuitenkaan ole tietoa, mihin mätsäriin päästään elokuun jälkeen, joten ehkä käytetään se tilaisuus. Tämän kerran.

Sä muka raotit hiukan sun sielusi saloja

Vuosien varrella eri harrastusten parissa oppii omasta koirastaan jatkuvasti uutta. Se ei olekaan enää sellainen, jollaiseksi sitä on joskus kuvitellut, vaikka se on kuitenkin täysin sama koira kuin vaikka kolme vuotta sitten. Siitä on vain oppinut uutta ja kuva siitä on syventynyt, vaikkei se konkreettisesti mitään suurempaa muutosta olisi kokenutkaan.

Kyllähän näin on käynyt Netankin kohdalla. Ensin sitä pitää aranpuoleisena ja herkkiksenä, mutta jossain vaiheessa tajuaakin, että siinä on myös jotain aivan muuta. Ei ole helppoa kuvailla Nettaa nopeasti. Mikä on oikea sana? Arka? Varautunut? Herkkä? Kaikkiin noihin sanoihin liittyy niin paljon mielikuvia, mutta kun ei Netta ole vain yhtä niistä. Tai kahta tai kolmea.

Netta ei itkenyt autossa, kun se haettiin kotiin. Kotona se oli reipas ja utelias. Paljoa en siitä päivästä enää muista ja minua harmittaa, kun tämä blogi ei ollut vielä silloin olemassa. Ja sekin on harmillista, etten vuonna 2010 kirjoittanut kovin aktiivisesti.. Joka tapauksessa Netassa oli virtaa hyvällä tavalla. Kolmen kuukauden iässä sillä oli mörkövaihe. Esimerkiksi koiran haukunta jossain kaukana sai sen jämähtämään paikoilleen.

Ekassa mätsärissään Netta arasteli tuomaria. Nyt voisi hakata päätä seinään ja miettiä, miksen selvittänyt mitään näyttelyharjoituksista tai mätsäreistä, joita olisi ollut aiemmin. Pentukoulussa sitä kehuttiin reippaaksi ja sanottiin, että usein näkee arkoja shelttejä. Noin yleensäkin Netta oli tuolloin vieraita kohtaan varautunut ja varmaan vielä varautuneempi kuin nykyisin.

Jotkut vieraat ihmiset ovat sellaisia, että Netta heti alussa menee haistelemaan. Eräät perhetuttumme eivät Netan mielestä kuitenkaan kuulu tähän luokkaan, vaan joka kerta, kun he ovat käymässä, Netta jatkaa haukkumista, vaikkeivät muut enää haukukaan. Tutuksi käyneille ihmisille Netta heiluttaakin jo häntää, antaa silittää ja yrittää varastaa nameja..

Kohdatessaan vieraita koiria Netta on se, joka alistuu. Se myös lämpenee hitaasti leikkimään muiden kanssa eikä se kovin usein ole vieraiden koirien kanssa leikkinytkään, sillä sen tutustumisaika on yleensä ainakin sen tunnin. Muiden koirien kanssa Netta leikkii aivan eri tavalla kuin Mirun kanssa. Mirun kanssahan se suorastaan riehuu joskus.. Ja joskus molemmat soopelit kantavat yhdessä keppiä. Netta on yrittänyt houkutella tällaiseen leikkiin Mokka-espanjanvesikoiraa, mutta Mokka ei oikein moista leikkiä tajunnut.

Tutkiessani Netan suhtautumista vieraisiin koiriin olen huomannut, että Netta taitaa eniten pitää itseään pienemmistä koirista. Liian innokkaat koirat eivät ole sen mieleen, mutta onneksi se on vähitellen oppinut, että se voi myös väläyttää hampaitaan uroksille maassa selällään kierimisen sijaan. On myös hauska, miten Netta suhtautuu sheltteihin ja collieihin eri tavalla kuin muihin koiriin. Nähdessään shelttejä tai collieita se näyttää jotenkin tarkkaavaiselta.

Kirjoitin, että Netta pentuna jumitteli paikallaan. Tätä tapahtui myös viime vuonnakin. Jumittamisen syynä saattoi olla esimerkiksi vastaantuleva koira tai pulkassa lasta perässään vetävä nainen, joka samalla ulkoilutti koiraa. Jossain välissä sitten vain tajusin tämän jutun loppuneen kokonaan. Ehkä Netta on vain sitten saanut lisää varmuutta.

Netta ei myöskään ole niin herkkä, kuin se joskus vaikuttaa olevan. Ainakin se on joissain asioissa kovapäivänen. Esimerkiksi se yrittää joskus kielloista huolimatta varastaa taskuistani namia. Joko sen rohkeus on kasvanut tai sitten se vain ei ole niin herkkä kuin antaa ymmärtää.

Toisaalta mätsäreiden suhteen ollaan tehty töitä. Niissä on kierretty ahkerasti. Ekassa mätsärissä Netta ei antanut tuomarin katsoa hampaita. Enää se ei ole ongelma, vaikkei Netta siitä erityisemmin pidäkään. Olen monta kertaa miettinyt ja varmasti tännekin kirjoittanut, että Netta voisi olla ties kuinka arka, jos ei oltaisi käyty sen kanssa yhtään missään.

Voin kuitenkin vain kuvitella, millainen työ meillä olisi edessä, jos joku vieras koira pääsisi käymään Netan päälle. Kukaan ei toivo tällaista omalla tai kenenkään muunkaan kohdalle, eikä toivota mekään. Netan herkkyyden tietäen huolestuinkin silloin, kun Netta agilityssä putosi keinulta. Silti taas kerran osoittautui, ettei se olekaan niin herkkis. Se teki tiistaina keinua kuin ei olisi koskaan pudonnutkaan.

Olen myös pannut merkille sen, ettei Netta vaikuta paineistuivan, jos korjaan agilityssä tapahtuneita virheitä. Tai ainakin minä olen sen niin tulkinnut. Agilityssä oppii tosi paljon koirastaan. Ilman agilityä jotkin jutut olisivat varmasti jääneet kokonaan huomaamatta.

Vieraissa paikoissa, kuten mätsäreissä, Netta saattaa ruveta nukkumaan. Usein se myös rapsuttelee kaulapantaansa ja olen miettinyt, että se on varmaan jokin sijaistoiminto. Jotkut ovat ihailleetkin sitä, miten rauhallinen Netta on. Saa se kyllä mieluummin nukkuakin kuin läähättää hermostuksissaan. Netta on myös utelias. Lenkeillä se saattaa joskus jäädä jälkeen tai kulkea vähän edellä, varsinkin tutuissa maastoissa, mutta joskus uusissakin. Uusissa paikoissa hajut kiinnostavat sitä ja se katselee ympärilleen. Saapa uteliaisuus sen joskus myös haistelemaan varovasti uusia koiratuttavuuksiakin.

Jos Netan näkee ensi kertaa, voi siitä varmasti saada aran kuvan, eikä kovin moni varmasti voi tietääkään, millainen se on kotona. Kotona Netta haukkuu enemmän - myös komentaa. Kun joku tulee kotiin, Netta on iloinen, haukkuu, hyppii ja koheltaa. Haukkuu se myös ruoka-aikoinaan ja silloin, kun joku koirista on muka nähnyt pihalla jotain. Ja jos kotiin tulee vieraita, haukkumista ja pöhinää tuntuu olevan tosi vaikea saada loppumaan.

Miru tuntuu olevan Netalle kuin sisko. Ne leikkivät yhdessä. Netta saattaa huoletta hyppiä ja roikkua Mirussa, joskus Miru leikkiessä myös kierähtää selälleen. Tätä ei Miru keneltäkään muulta sallisi. Vilkku taas saattaa antaa Netan nuolla kanssaan samaa lautasta, mutta Mirulle ei tällaista oikeutta ole suotu. Vaikka Netta onkin alistuvainen, saattaa se joskus myös hyppiä niin sanotusti Vilkun silmille. Se myös tietää, milloin on parasta alistua Mirulle. Usein pelkkä Mirun tietynlainen katse saa Netan liikkumaan matalammin.

On Netalla tietyllä tapaa intoakin ja sen saa parhaiten motivoitua nameilla. Yhdessä vaiheessa Netalla tosin oli haisteluongelma agilityssä ja mätsäreissä, mutta tänä vuonna sekin on vihdoin selätetty. Tuolloin namit eivät Nettaa innostaneet, mutta nakit tuntuivat korjanneen tilanteen. Vielä tulee kuitenkin varmasti eteen tilanteita, joissa namit tai oikein mikään ei neiti Netukaista tunnu kiinnostavan. Ainakin keväällä koiratanssitreeneissä kävi näin... Leluista taas Netta ei palkkana erityisemmin välitä. Nami on kuitenkin aina paras.

Sellainen on Netta. Iloinen, utelias, innokas, toisinaan ei-niin-innokas, varautunut, aranpuoleinen, hömelö ja hassu. Aina voi oppia jotain uutta. Kuka tietää, millaisia luonteenpiireitä Netastakin vielä ehtii paljastua?

Syksyn suunnitelmia jälleen kerran

En eilen ollutkaan huomannut, että Showlinkin verkkokaupasta oli tullut viesti, joka ilmoitti, että agilityn kilpailukirja on postitettu. Huomasin sen kai tänä aamuna tai sitten eilen illalla. Joka tapauksessa se oli tänään tullut postilaatikkoon.

Siinä onkin Netan eka asiakirja, joka liittyy konkreettisesti harrastuksiin. Tietysti on myös rekisteri- ja rokotustodistukset, mutta nehän ovat olleet aina. Joku suojakuori pitää tuollekin hankkia, mutta eiköhän sellaisia jostain löydy. Netan rokotustodistus on EU-passin suojakansien välissä ja rekisteripaperi ns. näyttelykansiossa, muut Netan paperit (pentuajan eläinlääkärintarkastuslappu, näyttelyarvostelut..) ovat tavallisessa kierrekansiossa, joka on Netan papereille varattu.

En muista, kerroinko jo, mutta Netan kadonnut rokotustodistus löytyi hyllystä, jossa on Netan palkintoja ja pari kuvaa. Ei se vaan sieltä silmään sattunut! Ja hyvä juttu, että löytyi, kun siinä lukee, milloin rokotukset menevät umpeen. Rekisteripaperissa lukee vain, milloin ne on laitettu. EU-passin suojakannet ovat tosi kätevät rokotustodistuksen kanssa. En halua tietää, missä kunnossa rokotustodistus ilman niitä olisi. Ainakin erottaa Netan rokotustodistuksen Mirun ja Vilkun omista.

Eikä siinä kilpailukirjajutussa (tai rokotustodistusjutussa..) vielä kaikki! FB:n joukkotarkkiryhmässä nousi kiinnostusta joukkotarkkiin Joensuussa ja sellainen myös tulee olemaan. Syyskuussa. Ilmoitin Netan sinne heti, kun päivämäärä selvisi. Syyskuun 16. päivä. Silmät, lonkat, kyynärät, polvet, selkä ja sydän, nämä olisi tarkoitus tutkituttaa.

Pentuna Netalla on todettu silmissä lievä CH. CH bil, lukee Netan pentuajan silmätarkastuksen kohdassa Kuvailevat kommentit. En tiedä, mitä tuo bil tarkoittaa. CRD/CH oli muistaakseni sellainen, joka voi myös peittyä, joten saapa nähdä, näkyykö se vieläkin. Ja löytyykö esimerkiksi ylimääräisiä ripsiä.

Äänestyksen tulokset

Neljästä postausvaihtoehdosta koostuva äänestys on päättynyt. Ääniä tuli yhteensä 16 ja eniten ääniä keräsi Netan päivä -kuvapostaus, joka sai kuusi ääntä. Toteutan sen tässä tämän kuun aikana jossain välissä. Toiseksi eniten ääniä keräsi postaus Mirusta (viisi ääntä), kolmanneksi eniten postaus Vilkusta (kolme ääntä) ja vähiten Netta matkustaa -postaus (kaksi ääntä). Toteutan kuitenkin mahdollisesti jonkin noistakin ideoista.

 

Eilen tuli sähköpostiin agilityn lisenssikortti. Nopeaa! Maanantainahan minä ne maksut siitä maksoin. Eilen laitoin myös kilpailukirjan tilaukseen Showlinkin verkkokaupasta, kun treeneissä kuulin, että sen voi hankkia ennakkoon. Aluksi mietin vähän, tilaanko ennakkoon vai en, mutta sieltä se on tulossa oletettavasti ensi viikon aikana.

 

Sataa, sataa ropisee ja jos koirat joutuvat sateessa lenkille, on Miru varsin hapan. Hiekkaa kulkeutuu sisälle ja koiria pitää kuivata. Tassujen kuivauksessa Rukan kuivauskinnas on hyvä. Kävi ilmi, että sunnuntain mätsäriin voi ilmoittautua ennakkoon. Niinpä molemmat soopelit on ilmoitettu avoimeen luokkaan ja Netta myös temppuluokkaan.

Treenipostaus vol. 5689

Ja taas agilityn parissa! Oli minun vuoroni tuoda rata ja se oli rata, joka oli Joan mölleissä maaliskuussa (*click*). Sovellettiin sitä tosin vähän. Yksi hyppy jätettiin pois, vikan putken sijaan otettiin keinu ja vika hyppy oli eri kohdassa. Nämä näkeekin sitten videolta, joka on alempana. Sitä ennen pieni kevennys. Netta nimittäin otti ja puri hihnansa poikki! Yhdessä vaiheessa se vain käveli perässäni ja ihmettelin, kun se oli irti. Löytyihän se syykin...

Mutta niin, treenikertomus videon siivittämänä. Kokeiltiin treeneissä jo sitä "Väliin!"-temppua, missä Netta tulee jalkojeni väliin istumaan (aloitettiin sen harjoittelu viikonloppuna naksuttimen avulla). Kokonaisuudessaan kontakteille viilailua ja namialustat takaisin, kuten vikassa videossa oli puomin kohdalla. Eikä enää palkkaamista kädestä. Ja ekalla kerralla välistävetokohdalla menin turhan kauas tmv. Mutta muuten meni kuulemma hyvin eikä paljoa korjailtavaakaan kai ollut, mitä nyt itse pitää mölleissä ja kisoissa juosta kovempaa, koska silloin Nettakin juoksee kovempaa. Keinustakin tuli kehuja.

 

 

P.S. Lukijoita näkyy olevan jo 52! Iso kiitos kaikille, jotka Netan blogia jaksavat lukea (eikä unohdeta myöskään heitä, jotka Bloglovinilla tai muuta kautta lukevat)! :)

Ja ei kun vaan etiäpäin!

Nyt se on tehty. Lisenssinvaihtoon liittyvät maksut on maksettu. Se olisi sitten A-lisenssi ja mahdollisuus kisata. Ihanaa. Kamalaa. Ensimmäinen startti meillä on syyskuussa, tarkalleen ottaen syyskuun 14. päivä Joan kisoissa. Vielä en ole Nettaa ilmoittanut, onhan tässä aikaakin.

Agilitykisat

• 14.9. Pärnävaara varma
• 12.10. Pärnävaara mahdollisesti
• 26.10. Kajaani todennäköisesti
• 9.11. Kuopio epävarma
• 6.12. Pärnävaara todennäköisesti
• 8.12. Kuopio epävarma

Siinä pientä kisakalenteria, joka löytyy Tulevat koitokset -sivulta aka enemmän tai vähemmän virallisesta kalenteristamme. Sitten vielä parit möllit. Hui. Pärnävaaran kisat ovat suht varmoja, kun matkaa ei ole paljoa, ja Kajaanikin on aika todennäköinen. Kuopion kisoista on vaikea sanoa vielä, paljon riippuu kyytipolitiikasta.

Noh, onpahan yksi asia vähemmän hoidettavana! Sitten pitää vaan muistaa ilmoittaa Netta niihin kisoihin. Toivon mukaan ensi vuonna on myös aikaa kisailuun. Kajaanissa on varmaan taas näyttelyn yhteydessä iltakisana agilityä, ehkäpä sinne..?

Sunnuntaina mätsäri. Tänään harjoittelin Mirun kanssa vähän pihalla. Eri asia on sitten miten kauan se jaksaa haluaa seistä ja missä vaiheessa se istuu, kun on tosi kyseessä. Ja ne liikkeet. Supernamia mukaan. Hihna ja panta ovat kyllä ehdottomasti tavalliset. Välillä alkaa vähän hirvittää ja kaduttaa koko aidea, mutta jos tästä selvittiin Pirin kanssa, selvitään Mirunkin kanssa. Harjoitusta se vain on.

Sopii vain toivoa, etteivät soopelit saa samanväristä nauhaa. Apukäsi on juu Netalle, mutta eri asia on, mitä siitäkin tulee, jos molemmat soopelit ovat samassa kehässä. Sitä kun ei tiedä, mitä mieltä Miru olisi moisesta. Saati sitten Netta. Sittenhän se nähdään...

Eikö kukaan voi meitä pelastaa?

Tässä on aihe, josta minun on kauan pitänyt kirjoittaa. Ideana se tuli mieleeni jo yli puoli vuotta sitten, mutta syystä tai toisesta toteutus on jääny. Viime marraskuussakin olin yrittänyt ottaa aiheeseen liittyviä kuvia, mutta ne jäivät julkaisematta. Nyt niistä kaksi on tässä postauksessa - ja nyt on aika hypätä itse aiheeseen.

Tarjolla on paljon hyödyllisiä välineitä, jotka liittyvät koiraharrastukseen. On pantoja ja valjaita, hihnoja ja mantteleita. On trimmipöytiä ja näyttelytelttoja, häkkejä ja bokseja. Valikoima on valtava ja tuotteiden ominaisuudet ovat erilaisia. Välillä mielessäni on kuitenkin käynyt ajatus siitä, onko koiraharrastuksessakin välineurheilumainen puoli ja onko erilaisten, ehkä omalla kohdalla tarpeettomienkin, välineiden hankkiminen saanut otettaan tästäkin harrastuksesta.

En väitä, että olisin tässä asiassa itsekään muita parempi. Kuinka voisinkaan? Netalla on niin paljon pantoja, etten enää tiedä niiden tarkkaa lukumäärää, enkä ole jaksanut laskeakaan. On leluja ja on herkkuja, on sademantteli ja -haalari, viilennysmantteli ja mantteli talvipakkasille. Varmasti Netta tulisi aivan yhtä hyvin toimeen vähemmällä pantamäärällä tai vaikkei sillä olisikaan niin suurta herkkuvarastoa.

Nuorempana tuli helpommin ostettua kaikkea, mitä ei välttämättä tarvitse. Tämä ei tosin koskenut koirantarvikkeita. Koiralle on kuitenkin helppoa ostaa kaikkea järkiperusteilla. Tietynlaiset namit ovat parhaat treeneihin, älypelistä on iloa koiralle ja pannat ovat hyödyllisiä. Määrä vain saattaa kasvaa, hups... Ja silti minun on helpompi ostaa Netalle jotain uutta kuin ostaa itselleni vaatteita.

Ei-koiramaailmassa mainonta luo usein kuvan siitä, että pitäisi korvata vanhat tavarat uudemmilla ja ehkä koiramaailmassakin on omalla tavallaan näin. Tulee uusia hienoja tarvikkeita ja pakko-saada-toi-fiilis voi tulla aika helposti, vaikka vanhat tarvikkeet olisivat vielä ehjiä ja hyväkuntoisia. Ei sitä voi kieltää, etteikö kulutushysteria valtaisi alaa eri harrastusten puolilla.

Enää ei varmaan tarvitse erikseen selittää, miksei välttämättä uusia juttuja tarvitse. Se vain on helppo unohtaa itsekin. Nykyisin ajattelen kuitenkin enemmän ennen kuin ostan jotain, joten pantahulluuskin on käynyt hillitymmäksi. Jonkin verran pantoja tulee myös tehtyä itse.

Mikä saa meidät haluamaan ostaa eri juttuja koirille? Tarpeellisuus nyt ainakin. Sitten tuotteiden houkutteleva ulkomuoto. On erilaisia tyylikkäitä pantoja ja mantteleita. Tämä tyylikkyys varmasti saa joskus myös aikaan haluun ostaa vaikkapa uuden manttelin, vaikkei vanhassa mitään vikaa olisikaan. Kyllähän noita erilaisia juttuja tulee ainakin verkkokauppojen sivuilla katseltua...

Näissä voi-ei-toi-on-kiva-harkitsen-tapauksissa on vain hyvä katsoa peiliin ja miettiä, tarvitseeko sitä juttua oikeasti. Joskus järki vie voiton, joskus taas tekee heräteostoksia. Eivätkä ne heräteostoksetkaan täysin pahasta ole, onhan sellaisena löytynyt Netalle sademantteli viidellä eurolla. Sitten on taas sama kehä. Koko juttu on kuin kiertäisi ympyrää ja on hyvä miettiä näitä omaltakin osalta.

Tarpeellisuuttakin voi miettiä eri näkökulmista. On turkinkuivaimia, jotka ovat varmasti hyödyllisiä, jos turkin kuivuminen vie paljon aikaa. Ja vaikka turkinkuivaimen käyttö saisi turkin näyttämään muhkeammalta, en koe, että tarvitsen Netalle sellaista. Myös koirien kylpyammeista on varmasti hyötyä pienten koirien kanssa, mutta Netan kohdalla se olisi aika harvojen pesukertojen takia melko hyödytön.

Netan siistiminen sujuu mainiosti lattiatasossa, mutta olisi trimmauspöydässä varmaan hyvätkin puolensa esimerkiksi näyttelyharjoituksia ajatellen. Sellaista voisinkin harkita, jos käytäisiin enemmän näyttelyissä. Sama näyttelytelttojen kanssa. Toistaiseksi sellaisesta olisi turha maksaa, jos käy ehkä yhdessä näyttelyssä vuotta kohti ja hyvällä tuurilla sekin on sisänäyttely.

Suoraan sanottuna on myös tarvikkeita, joita en ymmärrä. Ymmärrän lämpö- ja sadeasut, mutta kaikki prinsessatilpehöörit menevät ohi. Kyllä tarvikkeet saavat olla hienoja, mutta tarvitseeko mikään koira prinsessamekkoa? Tuskinpa vain... Toki samalla tavalla voisi perustella, tarvitseeko koira lämpö- tai sadeasuja, mutta mielestäni se on silti eri asia. Helppohan sitä muiden olisi sanoa, että koiranomistajan velvollisuus on vaikka huuhdella koira lenkkien jälkeen jos se on rapainen, mutta kuinka moni jaksaa sellaista aina syyssateilla? Vaikka Netta nyt tosin ei kovin usein sademantteliaan käytä.

Postauksen pointti yrittää lymyillä rivien välissä. Kulutushysteria ei ole koskaan hyvästä, jos tavaraa vain hankkii ja hankkii. Siihen on silti helppoa joutua osalliseksi, jos innostuu vaikka pantojen keräilystä. Turha valittaa muille, jos ei itse ole sen parempi. Kun vaan jalat pysyisivät maassa ja järki päässä.

Jenni Vartiainen - Eikö kukaan voi meitä pelastaa?

san. Jenni Vartiainen, Paula Vesala 

meil on liikaa kaikkee mutta sä tahdot vaan lisää vielä

vanha täytyy vaihtaa uudempaan

enkä oikein pysy kärryillä uusissa kuvioissa

ootan milloin itse mennä saan

joskus kauan sitten sulle kelpasi se mitä meillä jo on tässä näin

jos etsit mua, niin täällä oon

ja jäänyt kaiken roinan alle ahdinkoon

hei missä oot, kun auttamaan et ehdi

eikö kukaan voi meitä pelastaa

sisustukseen sopis että mä oisin ees vähän hoikempi

sellainen kuin olin ennen

miten tässä kävi niin että kun haaveet toteutuivat

elämääni enää tahdo en

joku päivä kilpajuoksu loppuu eikä olekaan voittajaa ollenkaan

jos etsit mua, niin täällä oon

oon jäänyt kaiken roinan alle ahdinkoon

hei missä oot, kun auttamaan et ehdi

eikö kukaan voi meitä pelastaa

jos etsit mua, niin täällä oon

oon jäänyt kaiken roinan alle ahdinkoon

hei missä oot, kun auttamaan et ehdi

eikö kukaan voi meitä pelastaa

eikö kukaan voi meitä pelastaa

Otan koko show'n

Joensuun näyttelyviikonloppu johdatti minut kirjoittamaan näyttelyistä. Näyttelyt kun ovat asia, josta koirapiireissä juttua tulee varmasti aina riittämään niin hyvässä kuin pahassakin. Mielipiteitä on paljon ja niin päin pois. On paljon, mihin en aio nyt ottaa kantaa, vaan postaus pyörii enemmänkin meidän "näyttelyharrastuksen" sun muiden juttujen ympärillä.

Kaipa minulla oli ennen Netan saamista ajatuksena kierrellä näyttelyitä, olihan näyttelyinnostukseni herännyt. Ehkä jollain tapaa näyttelyt olivat tärkeimpinä mielessä. En tiedä. En minä enää sitä niin tarkkaan muista. Olihan siinä varmaan kaikenlaisia ajatuksia, kun ei ollut asiasta syvempää tietoa. Enhän minä ollut seurannut asiaa tarkemmin kehän laidalla. Enkä minä oikeastaan edes kovin usein ollut näyttelyissä käynytkään.

Ekaa kertaa taisin olla koiranäyttelyssä Kajaanissa tammikuussa 2007. Sen jälkeen seuraava näyttely taisi olla collieiden sivuerkkari Kuopiossa SawoShow:n yhteydessä. Sen jälkeisinä vuosina (2009-2010) taisin vain kierrellä Joensuun näyttelyissä ja vuonna 2011 päästiin Netan kanssa näyttelyiden makuun. Viime vuonna vein Joensuun näyttelyssä toisena päivänä kehään yhden whippetin, siinä ainoa kokemukseni virallisista näyttelyistä muun kuin oman koiran esittäjänä.

Joensuun näyttelyiden lisäksi olen ollut turistina Helsinki Winnerissä vuonna 2011 ja viime vuonna niin HeWissä kuin Voittajassakin. Lisäksi olen ollut näyttelyissä muunkin kuin osallistujan, handlerin tai turistin osassa. Viime vuonna olin 4H:n puolelta Joensuun näyttelyssä töissä. Nyt on takana nelipäiväinen talkoorupeama, joskaan se ei yhtenäkään päivänä ollut kokopäiväinen. Mutta onhan sekin aika opettavaista.



Lappeenranta KV 23.4.2011

Joka kerta, kun jossain olen turistina ollut, olen tainnut pyhästi luvata katsoa sheltit ja silti se on jotenkin jäänyt. Messarissa on aina ollut tosi paljon ohjelmaa. Aina en edes ole hankkinut luetteloa, jolloin seuraaminen on vähän tylsää, kun ei kaikkia koiria tunnista. Ja totta kai tunnelma on aivan erilainen, kun on menossa oman koiran kanssa kehään, ei siitä pääse yli eikä ympäri.

En enää tiedä, miten minun pitäisi suhtautua näyttelyihin. Kyllä minä aina katson, onko lähialueilla mitään näyttelyitä sopivina ajankohtina, mutta usein hieman laajempikin lista karsiutuu yhteen tai korkeintaan kahteen näyttelyyn. En tiedä, pitäisikö minun käydä Netan kanssa näyttelyissä vähän useammin vai pitäisikö ajatus kehistä haudata, kunnes Netta saavuttaa veteraani-iän. Aivan kuin näyttelyt olisivat oletusarvoinen asia. Niissä tulisi käydä. Erilaisia koiria ja kaikkea. Ja hyötyykö siitä kuitenkaan mitään, jos käy hakemassa sen H:n?

Älkää käsittäkö väärin, en minä ole näyttelyitä vastaan. En todellakaan. Kävisin taatusti näyttelyissä useammin, jos minulla olisi koira, jota käyttää. Minulta on kysytty viikonloppuna, onko Netta kehässä. Ei ole. Satunnaisia näyttelyitä on takana, mutta totuuttakaan ei voi paeta. Siitä ei vain pääse yli eikä ympäri, ettei Netta ole näyttelykoira eikä tule koskaan olemaankaan. Vaikka mitä tapahtuisi, se on silti iso verrattuna muihin sheltteihin, eikä sillä ole yhtä isoa turkkiakaan. Se on silti maailman paras Netta.

Enkä tarkoita tuolla H-jutullakaan mitään kummempaa. Netta on varmasti H:nsa ansainnut aina, kun se on sen saanut, ellei nyt lasketa sivuerkkaria, jossa se olisi turkkinsa perusteella voinut saada vaikka T:n. H ei ole meille maailmanloppu, eikä edes T. Ja yksi sellainenkin on haettu. Jokaisella on oma tasonsa näyttelyissä. Toiset se vie muotovalioksi asti, toisilla se voi olla aina ERI ilman SA:ta ja meillä se on yleensä ollut H. Otetaan kuitenkin vielä huomioon se, että Netan voisi hylätä kokonsa takia.

Tohmajärvi RN 4.5.2013

En minä ole katkera, eikä minulla ole tarvetta selitellä kaikkea. Kunhan vain yritin avata ajatuksiani, jottei syntyisi väärinkäsityksiä. Kyllä meidät varmaan taas ensi vuonna kehässä nähdään. Sille ei vain voi mitään, että suhtautumiseni näyttelyihin on muuttunut. "Sen yhden ja ainoan" harrastuksen paikan on nyt vallannut agility.

Ehkä näin kävi, koska Netta ei ole näyttelykoira. En minä näyttelyistä innostuessanikaan ollut henkeen ja vereen näyttelyihminen, mutta Netan myötä on käynyt entistä enemmän selväksi, etteivät näyttelyt ole ainoa vaihtoehto. Jotenkin se suurin hohto ja kipinä näyttelyiden suhteen on kaikonnut ja siirtynyt agilityn puolelle. Kuka tietää, ehkä se hohto palaa sitten joskus seuraavan koiran myötä.

Jos totta puhutaan, niin ajattelin, että on järkevämpi keskittyä agilityyn. Se on enemmän Netankin mieleen. Kun tajusin, ettei Netta ole tiputtanut turkkiaan, naureskelin, että olisi ollut sama ilmoittaa se Joensuuhun. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että Netta jäi ilmoittamatta. Shelttejä oli molemmille päiville ilmoitettu päälle 80 eikä sääkään ihan ideaalisin ollut.

Miksi minä sitten olen Nettaa näyttelyissä käyttänyt? Uteliaisuus, vaikka tiedän, ettei se tule pärjäämään. Tuomareilta saa erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä. H, H, H, T, H, EH. Siinä rivi Netan laatuarvosanoja. Pakko muuten myöntää, että olisi ihan hauska ajatus käyttää koiraa kaikissa luokissa, jotka iän mukaan jaetaan. Juniorit, nuoret, avoin. Niissä Netta on käynyt. Pentukehiin se ei koskaan ehtinyt, koska tammikuussa 2011 Kajaanissa ei pentuja arvosteltu. Veteraaniluokka sopisi somasti tuohon sarjaan, mutta siihen on vielä aikaa.

Helsinki Winner 2012

Messaria ei sovi jättää käsittelemättä. Sinne tie vie tänäkin vuonna turistiksi. Luentoja ja vaikka mitä, saa nähdä mihin taas aika riittää. Koiratanssiakin olisi kiva käydä ihastelemassa. Sitten on vielä paljon myyntikojuja, jotka pitää kiertää monen monta kertaa, vaikkei mitään isompaa ostaisikaan. Siellä vaan on kaikkea.

Jos ja kun me Netan kanssa kehiin eksytään, se ei tapahdu Messarin kaltaisissa näyttelyissä. Ei, ei, ei. Liian iso paikka meille. Liikaa hälinää Netalle. Olisihan se joo ihan hienoa kokea oman koiran kanssa, mutta minne koira menee, jos haluaa käydä luennoilla ja aikoo katsoa näytöksiä? Ensi vuonnahan Suomessa on maailmanvoittajanäyttely. Sinnekin menen turistina. Syyt olenkin jo luetellut aiemmin. Tai no, kuvitelkaa minut ja Netta siihen hälinään hakemaan H näyttelystä, johon on ilmoitettu sairaan paljon koiria.

Tämä teksti venähti aika pitkäksi, mutta toisaalta nyt on ainakin sanottu kaikki. Ensi vuonna Netta on mahdollisesti Joensuun näyttelyissä ja Tampereen shelttierkkarissa, katsotaan nyt. Kajaani KV on vähän kysymysmerkki vielä tässä vaiheessa. Kuin myös itse asiassa nuo muutkin...

Mutta niin, onnea ja menestystä kaikille muille tuleviin näytelmiin ja onnea kaikille tuloksiinsa tyytyväisille. Oli muuten Joensuussa ilo huomata, että eilen sheltti ylsi sijalle BIS4 asti ja tänään samainen sheltti oli RYP2. Joko minä seuraan tosi vähän näyttelyitä tai olen muuten vaan ihan pihalla, mutta minulla on sellainen mielikuva, ettei shelttejä kovin usein ainakaan BIS-sijoilla näe. Ja nyt on aika kiittää ja kuitata, eiköhän tässä ollut tekstiä enemmän kuin yhden illan tarpeiksi!

Helsinki Winner 2011

Toivokaa & äänestäkää!

No niin, kaikki lukijat tai muuten vain tänne blogiimme eksyneet! Nyt on erään jutun aika. Nimittäin...

Juuri niin. Tämän postauksen kommenttialueelle (ja miksei muidenkin postausten kommenttialueille) saa ja pitää laittaa postaustoiveita tai -ehdotuksia. Lupaamme toteuttaa kaikki, joiden toteuttaminen vain suinkin on meille mahdollista.

 

Äänestys on sivupalkissa. Siellä voi äänestää kiinnostavinta postausvaihtoehtoa ja eniten ääniä saanut postausvaihtoehto tullaan toteuttamaan.

Et voi elää niiden kaa mut et voi ilmankaa

Tänään käytiin Netan kanssa mätsärissä Lehmossa. Porukkaa oli tosi paljon, mutta onneksi oltiin ajoissa ilmoittautumassa ja oltiin tosikoissa tokana parina. Nähtiin pitkästä aikaa Calle-lagottoa. Olipa mätsärissä myös Axu-eukkukin, joka minun olisi suunnitelman mukaan pitänyt esittää, mutta sattuneesta syystä tehtiin suunnitelmaan muutos ja Axun omistaja vei itse Axun.

Meillä oli muistaakseni parina tolleri. Tuomari tutki koirat suoraan vuorotellen ja me oltiin ekana vuorossa, koska oltiin A. Nettaa ei tarvinnut tuomarin mukaan ottaa pöydälle, koska sillä on sopivasti kokoa. Ennen hampaiden tarkastamista Netta piti laittaa uudestaan seisomaan, koska se vähän liikahteli kopeloidessa. Hampaat se antoi kuitenkin katsoa. Kuulemma olivat puhtaat.

Parin tutkimisen jälkeen yhdessä ympäri ja sitten kolmio, joka oli meidän osalta kuulemma selkeä. Saatiin punainen nauha (tai oikeastaan ruusuke). Tuomari kehui Netan esiintymistä hallituksi ja sitähän se nykyisin onkin. Haisteluongelma on selätetty ja Netta on oppinut oikeasti esiintymään. Työn tulos on alkanut tänä vuonna näkyä. Takana onkin jo yli 30 40 mätsäriä.

Nauhakehiä saatiinkin odotella, sillä eka aikuisten pari oli numero 61 ja vika taisi olla peräti 80! Eli lähes kaksikymmentä paria. Ensiksi koiria seisotettiin ja tuomari karsi osan porukasta pois. Sitten juoksutusta. Netta pääsi juoksemaan isojen porukassa ja hyvä niin. Sitten oli pienten vuoro ja taas tuomari karsi porukkaa pois. Jossain vaiheessa jäljellä olivat sijoittujat ja kas, me sijoituttiin punaisten kolmansiksi!

Palkintona oli kahden kilon pussi Hau-Hau Championin ruokaa, kalapaloja, Hau-Haun lihatikku ja ruusuke. Ruuat päätyivätkin jo meidän koirien ruokatynnyriin tutun ruuan sekaan. Tämä Hau-Haun ruokakin oli kana-riisiä, kuin myös meidän koirien ns. vakkariruoka (Jahti&Vahti Kana ja riisi).

Axun onnenamulettivaikutus on selvä... Tämä nyt on tosin eräänlainen vitsi, mutta keväästä alkaen kaikki sijoitukset (ja punainen ei sijoitusta Kiihtelysvaarassa) ovat tulleet Axun ollessa samassa mätsärissä ja Axukin on sijoittunut joissain niistä mätsäreistä, joissa olemme samaan aikaan olleet. Tämä onkin noussut vitsiksi siksi, että kaksi kertaa, kun ei sijoituttu, olivat sellaisia, ettei Axu ollut mukana.

Me ei todellakaan juosta sijoitusten perässä tai kierretä mätsäreitä palkintojen vuoksi, mutta ei voi kieltää, etteikö tämä olisi melko hassua yhteensattumaa! Tiedä sitten millaisesta "symbioosista" tässä on kyse, sillä Netta ei erityisemmin välitä Axusta.. Onnenamuletti-Axu! Ja melkoinen tämä vuosi onkin jo tähän mennessä ollut.

EDIT//Joku ajatusvirhe noiden Netan mätsärimäärien suhteen, tuosta kolmestakymmenestä olen paljon höpöttänyt ja nyt kun laskin kaikki Netan mätsärit tämän päivän mätsärin mukaan lukien, niitä onkin jo 42 eikä vähän päälle 30.