Ohje: näin teet näyttelyhihnan

Tilastojen perusteella Netan blogiin on eksytty näyttelyhihnan ohjetta tehdessä ja jos oikein muistan, on ohjeesta joskus kysyttykin. Niinpä päätin tehdä ohjeen, kun jaksaisin hankkia tarvikkeita, ja tässä sitä nyt ollaan. Tämä on ohje siitä, kuinka tehdä näyttelyhihna tavalla, jolla minä niitä teen. Tapoja on nimittäin varmasti useampiakin.

Tarvitset:

• satiininarua
• helmiä
• liipasinlukon
• sakset
• tulitikut ja kynttilän tmv.

Satiininarua minulla on ollut aina yhteensä kahdeksan metriä, eli tässä tapauksessa neljä metriä kumpaakin väriä. Narua tosin jää tässä tapauksessa Netan kokoiselle koiralle hihnaa tehdessä yli, mutta ylijäämänarua olen hyödyntänyt väkerrellessäni esimerkiksi jonkinlaisia pidikkeitä numerolapuille. Liipasinlukko on ollut kokoa 6 mm. Helmien koosta en liiemmin osaa sanoa, noiden kaikkien reiän halkaisija on Antassun mukaan 4,5 mm. Ja kaikki tarvikkeethan ovat Antassusta.

Ohje on nyt kaksiväriselle hihnalle, mutta yksivärisen hihnan tekeminen ei ole sen vaikeampaa. Tässä ohjeessa esiintyvä hihna on aivan päästä päähän (lukon äärimmäisestä päästä hapsujen äärimmäiseen päähän) n. 77-78 cm pitkä, mutta olen tehnyt samalla narumäärällä myös pidempiäkin hihnoja. Esimerkiksi ensimmäinen tekemäni näyttelyhihna on pituudeltaan n. 99 cm ja siitäkin jäi hieman narua yli.

Ensimmäistä näyttelyhihnaa tehdessäni käytin apunani Käspaikan neljän nauhan pyöreän punoksen ohjetta, jota jonkin verran sovelsin. Totesin kuitenkin, että minulle ainakin on helpompi selostaa asia suoraan kuvia apuna käyttäen. Kaksiväriseen hihnaan saa kahta tehtyä kahta eri "kuviota", tässä nyt toinen. Nauhat siis pujotetaan lukkoon ja laitetaan suht tasaisesti, etteivät päädyt ole tässä vaiheessa aivan eri kohdissa.

Aloitus on aina vaikeinta enkä kaksiväristä hihnaa tehdessä koskaan meinaa muistaa, pitääkö samanväristen olla samalla vai eri puolella. Totesin, että eri puolella. Tässä minulle tuli kuitenkin taas kerran vähän väliä sekoiluja. Niin tuppaa käymään aina, kun näyttelyhihnaa teen. Silloin vain puran ja koetan saada kaiken taas sujumaan.

Nauha A vedetään aluksi B:n ja C:n ali. Nyt nauha on C:n ja D:n välissä. Sitten nauha A laitetaan C:n yli ja kiristetään. Hihnan kireyskin on makuasia, mutta minä en halua itse jättää niitä kovin löysiksi.

Miksiköhän minulla on samasta vaiheesta kaksi kuvaa... Seuraavaksi D vedetään C:n ja A:n ali ja laitetaan se A:n yli. Kiristetään.

Näin se punominen oikeastaan jatkuukin. Minulla on tässä eräs muistisääntökin. Keskellä on kaksi nauhaa, joista toinen menee toisen yli. Valitaan se nauha, joka on yli menevän nauhan "puolella", eli alla olevan kuvan tapauksessa B. Se nauha vedetään keskellä olevien ali ja toisen (kuvassa D) yli. Toisella puolella se meneekin vähän samaan tapaan.

Punominen alkaa sujua, kunhan siinä pääsee vauhtiin. Kun on punottu tarpeeksi pitkä pätkä, alkaa olla aika miettiä helmien paikkaa. On aika tehdä solmu. Nyt onkin syytä miettiä, mihin kohtaan haluaa ensimmäiset helmet. Tässä tapauksessa liipasinlukon loppupäästä alkavan satiininarun ja solmun väliseksi matkaksi jäi n. 23 cm. Kun tietää haluamansa matkan, kannattaa punoa vähän enemmän, että saa tehtyä solmunkin (ja jos vapaana olevia narunpäitä ei solmi mitenkään, se voi alkaa vähän purkautua).

Solmun jälkeen jatketaan punomista niin paljon, että saadaan helmille tilaa tarpeeksi. Tässäkin kannattaa ottaa huomioon punoksen purkautumismahdollisuus.

Minulla on aina ollut tekemissäni näyttelyhihnoissa keskellä viisi helmeä. Se nyt on kuitenkin täysin makuasia, mutta liikaakaan helmiä ei kannata laittaa.

Tässä vaiheessa huomaan yleensä aina, että päädyt eivät ole ihan tasaisesti, mutta ei se mitään. Helmet saa pujotettua hihnaan, jos niissä ei ole liian pieni halkaisija. Ensimmäistä näyttelyhihnaa tehdessäni sain survottua pari aika pienellä halkaisijalla ollutta helmeä siihen. Kun helmet ovat paikallaan halutussa järjestyksessä, jatketaan punomista sen verran, että saadaan tehtyä solmu.

Solmun jälkeen jatketaan tietysti jälleen punomista, kunnes hihna alkaa olla halutun pituinen. Tässä kannattaa huomioida myös päätyyn tulevat hapsut. Itse tein taas kerran niin, että punottuani tarpeeksi tein solmun, punoin lisää, pujotin helmet, punoin vähän lisää ja tein viimeisen solmun. Sitten huomasin, kuinka paljon satiininarua jäi yli.

Hihnan päätyyn olen viimeisimpiä hihnoja tehdessäni laittanut yhden tai kaksi helmeä, ensimmäisissä hihnoissa niitä oli viisi.

Seuraavaksi leikataan nauhat lyhemmiksi, jolloin hapsut jäävät jäljelle. Taas kerran makuasioita. En ole koskaan mitannut hapsujen pituutta.

Seuraavaksi vaaditaankin kynttilää tai muuta vastaavaa, koska nauhojen päät poltetaan, etteivät ne purkaudu. Yksi kerrallaan käytin jokaista narua liekin lähellä sen verran, että sen pää hieman suli, muttei kuitenkaan syttynyt tuleen.

Ja tältä nauhojen päädyt näyttävän polttamisen jälkeen. Nyt ne eivät purkaudu.

Niin hihna on valmis. Aluksi auringonvaloa tuli ikkunasta kivasti, mutta lopulta oli pakko sytyttää lamput ja laittaa salama päälle. Tässä kuvassa hihnan väri vähän vääristyy, sininen naru on oikeasti väriltään tummempi kuin tässä kuvassa, vaikkei se maailman tummin sininen olekaan.

Siinäpä se! Vastaan mielelläni kysymyksiin ja lisään ohjeeseen tarkennuksia, jos siitä puuttuu jotain. Ilmoitelkaa mahdollisista epäselvyyksistä ja siitäkin saa sanoa, jos jokin kohta ei käy järkeen, sillä ajatusvirheet ovat aina mahdollisia, kun kirjoittaa näin pitkää tekstiä.